Löysin hiljattain tekstin, jonka olin kirjoittanut opettajaurani alkutaipaleella vuonna 2005. Silloiset opettajakokoukset herättivät meissä muutamissa opettajissa keskustelua opettajakokousten käytänteistä ja saivat meidät ideoimaan parannusehdotuksia niihin. Uraani aloittelevana opettajana, täynnä intoa ja halua kehittää koulutyötä toimitin yhteisen keskustelun pohjalta kirjoittamani tekstin esihenkilölle melko jännittyneessä tilassa. Tekstin otsikkona oli Ideoita opettajakokouksen kehittämiseen.
Lukiessani tekstini nyt, 20 vuotta myöhemmin, monet ajatukset ovat edelleen käyttökelpoisia ja sopivat nykyiseen arkielämään. Kokouskulttuuri kertoo paljon yhteisön arvoista ja vuorovaikutuksesta. Siksi ajattelin jakaa nämä ideat uudelleen, nyt kokeneemman opettajan silmin katsottuna. Johtajuudesta kiinnostuneena haluan tarkastella kirjoittamaani tekstiä myös positiivisen organisaatioteorian (PRIDE) mallin avulla. Malli toimii työkaluna ja silmälaseina rakentavan, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevan kouluyhteisön kehittämiseen.
Ilmapiiri rakentuu kohtaamisista
Vuonna 2005 kirjoitin, että "kokouksessa pitää antaa tilaa myös toisen ajatuksille, ideoille ja kommenteille". PRIDE-teorian mukaan myönteinen tunneilmasto ja arvostava vuorovaikutus lisäävät luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Kokoukset, joissa jokainen voi puhua ilman pelkoa vähättelystä, rakentavat luottamusta, turvaa ja työrauhaa myös arkeen.
Tekstissä muistutin myös siitä, että omaa ilmaisua ja asennetta on hyvä pohtia. Vaikka sanoisi asiansa suoraan, sävyllä on merkitystä. Tämä pätee niin johtamiseen kuin kollegiaaliseen keskusteluun.
Jokaisella on jotain annettavaa
Kirjoitin vuonna 2005 ryhmäkeskusteluiden tärkeydestä ja siitä, että ideoinnille, purkamiselle ja päätöksenteolle pitäisi olla selkeä prosessi. Jos kokouksissa jäädään ideointivaiheeseen mutta ilman päätöksiä, hyväkin idea saattaa hukkua arjen kiireeseen. Henkilöstölle pitäisi jäädä kokemus, että se mistä yhdessä keskustellaan, johtaa yhteiseen parempaan.
Erilaisten työtapojen hyödyntäminen yhteisten päätösten tekemiseksi huomioi henkilöstön erilaisia vahvuuksia, kuten luonteenvahvuuksia, taitoa ja osaamista sekä kyvykkyyksiä. Vahvuuksien käyttöä mahdollistava osallistaminen lisää arvostuksen ja merkityksellisyyden kokemusta.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Osallistaminen rakentaa jaettua johtajuutta
Jo vuonna 2005 pohdimme, että päätöksenteon tulisi perustua yhteiseen keskusteluun ja osallistumiseen. PRIDE-teoria toimii työkaluna tarkastella omaa johtajuutta ja johtamista, jossa johtajuus ei ole vain rehtorin tai tiiminvetäjän tehtävä vaan jokainen voi vaikuttaa. Kun esimerkiksi esityslistaan voi ehdottaa aiheita ja päätöksiä tehdään yhdessä, syntyy jaettua johtajuutta ja positiivista toimijuutta.
Ehdotin jo vuonna 2005, että isoja asiakokonaisuuksia ei käsiteltäisi liikaa yhdellä kertaa. Aika ja energia eivät yksinkertaisesti riitä. Tässä kohtaa nyökkään vanhalle itselleni: priorisointi on kaiken kehittämistyön ydintä.
Kokoukset voivat olla kehittämisen alustoja
Aloitin listani toteamalla, että kokouksilla pitäisi olla selkeä alku- ja loppuaika, ja niistä tulisi pitää kiinni. Hyvin suunniteltu kokousrakenne on kaikkien ajankäytön kunnioittamista. Myös esityslistan selkeys ja aiheen ytimekäs esittely liittyvät myönteisiin käytänteisiin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus valmistautua ja tietää, mitä päätöksiä tehdään. Kun kokouksia kehitetään tietoisesti, ne voivat muuttua paikoiksi, joissa syntyy uutta ja innostavaa.
Kun nyt katselen vanhaa tekstiäni, muistelen lämmöllä silloista esihenkilöäni. Hän otti ideat vastaan asiallisesti ja rakentavasti. Tästä kohtaamisesta jäi varmasti minulle rohkeus osallistua koulun toimintakulttuurin kehittämiseen myös jatkossa.
Kokouskäytänteet ovat muuttuneet ja kehittyneet vuosien aikana. Yhteisiä kokouksia pidetään harvemmin ja opettajien yhteissuunnitteluaikaa on varattu myös tiimeille ja ryhmille. Itse pidän erityisesti tiimityöskentelystä, sillä se mahdollistaa jaettua johtajuutta koulussa.
Vuoden 2005 teksti muistuttaa minua siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa koulun kulttuuriin: rakenteiden tasolla, arvojen, tunteiden ja vuorovaikutuksen kautta. PRIDE-teoria on johtamisen työkalu, jonka avulla esimerkiksi rehtorina voisin rakentaa pedagogista hyvinvointia läpileikkaavasti koko kouluyhteisön yhteistyönä.
