Onko luokanvalvojan tehtävä jo oma professionsa?

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi julkaisi keväällä 2023 aineistoa ja tiivistelmiä sitouttavan kouluyhteistyön kehittämistyöstä. Kehittämistyötä on koordinoinut opetus- ja kulttuuriminsteriö, ja sen tavoitteena on vähentää ja ennaltaehkäistä poissaoloja perusopetuksessa ja luoda myönteistä toimintakulttuuria kouluissa. Yksi tiivistelmistä keskittyy ansiokkaasti tarkastelemaan luokanohjaajan työtä yläkoulussa. Tiivistelmä kuvaa mm. luokanohjaajan laajaa työnkuvaa, yläkoulun luokanohjaajien kokemuksia työstä tukevista rakenteista, kouluun kiinnittymisen tukemisesta sekä poissaoloihin puuttumisesta. Ilmaisun selkeyden vuoksi mainittakoon, että luokanohjaajan tehtävästä käytetään myös käsitettä luokanvalvoja. Tässä kirjoituksessa käytän käsitettä luokanvalvoja, koska sitä käytetään omassa toimintaympäristössäni. 

Suoritin oman yläasteeni 90-luvulla. Silloin luokkaamme valvoi aineenopettaja ajoittain kovinkin vakaumuksellisin sanakääntein. Yläasteella en osallistunut kertaakaan arviointikeskusteluun, mutta tapasin luokanvalvojan kerran viikossa oppitunnilla ja lyhyellä tuokiolla, jossa käsittelimme jotain luokkaan liittyvää asiaa. Siinäpä tehtävä oppilaan silmin tarkasteltuna. Äitini muistaa osallistuneensa vanhempainiltaan, kun olin yläasteella. 

Luokanvalvojana olen toiminut itse 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Sain vastuulleni ensimmäisen valvontaluokan 26-vuotiaana ja tiedän, että jotkut opettajat vastaavat valvontaluokkansa kasvatuksellisista asioista jo nuorempina. Nuorella ja tehtävänsä vasta aloittavalla opettajalla voi olla ainoana työvälineenään elämänkokemus. Kuitenkin luokanvalvojan tehtävässä joutuu ottamaan kantaa isoihinkin kasvatuksellisiin asioihin, joihin oma elämäkokemus ei vielä riitä. Luokanvalvojan työn oppii tekemällä, joskus myös kantapään kautta. Heikkoutta ei ole tunnustaa kokemattomuuttaan eikä osaamattomuuttaan ja aina kannattaa konsultoida muita. Tämä olisi myötätuntoinen ohjeeni tänä päivänä nuorelle opettaja-minälleni. 

Luokanvalvojan työnkuvaan on tullut oppilashuollon painotus

Tarkastellessani ajanjaksoa 2000-luvun alusta 2020-luvulle on luokanvalvojan tehtävä muuttunut monin tavoin. Luokanvalvojan tehtäviin on kuulunut aina opetukseen liittyviä vastuita, mutta 2000-luvulla painotus on siirtynyt yhä vahvemmin oppilashuollollisiin tehtäviin. Luokanvalvojana olen entistä enemmän mukana valvontaluokkani oppilaiden hyvinvoinnin seuraamisessa ja tarvittaessa niihin puuttumisessa. Tähän on koulussamme työvälineenä esimerkiksi poissaoloihin puuttumisen malli ja koulun hyvinvointisuunnitelma, jonka tehtävänä on luoda yhteinen käsitys hyvinvoinnista ja vahvuuksista, mutta näiden lisäksi se ohjaa hyvinvointia lisäävien asiakirjojen tarkasteluun, päivittämiseen ja tuomiseen koko kouluyhteisän toiminnan keskiöön. Myös yksilökohtaiset keskustelut luokanvalvojan ja oppilaan välillä kuuluvat koulussamme luokanvalvojan tehtäviin. Luokanvalvojana vastaan yksilökohtaisen opiskeluhuollon tukiasioista organisoimalla yksilökohtaisia opiskeluhuoltoryhmien tapaamisia ja tekemällä kirjaukset opiskelijahuoltolaissa säädettyihin asiakirjoihin. Joissakin tilanteissa toivoisin kuitenkin vielä selkeämpiä rajauksia luokanvalvojan ja yhteisöllisen oppilashuollon jäsenten vastuualueista ja rooleista. 

Kuva: Sanna Wedman
Luokka ryhmäytymässä elokuussa 2017.

Kolmiportainen tuki on lisännyt luokanvalvojan tehtäviä

Vuonna 2011 astui voimaan perusopetuslain muutokset kolmiportaisesta tuesta. Tämä on lisännyt yksilöllisen tuen tarpeen huomioimista perusopetuksessa. Luokanvalvojan odotetaan seuraavan tarkasti oppilaiden edistymistä, tunnistavan mahdolliset oppimisvaikeudet ja osallistuvan yksilöllisten tukitoimien suunnitteluun. Luokanvalvojana vastaan kirjauksista valvontaluokan oppilaiden pedagogisiin asiakirjoihin: yleisen tuen pedagogisiin asiakirjoihin, tehostetun tuen oppimisuunnitelmiin ja erityisen tuen asiakirjoihin. Tämä työ kestää useita tunteja, vaatii ajankäytön suunnittelua mutta erillistä korvausta tähän ei ole osoitettu. Tänä päivänä kolmiportaisen tuen asiakirjoja löytyy jokaiselta luokalta ja joskus vastaan voi tulla luokka, jossa lähes 50% oppilaista on pedagogiseen tukeen liittyviä päätöksiä. 

 Luokanvalvojan osaamiseen kuuluu huomioida monikulttuuriset ja -kieliset taustat

Luokanvalvojalta odotetaan monikulttuurisuuden huomioimista, kun monikulttuurisuus ja monikielisyys ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Luokanvalvojan on entistä tärkeämpää huomioida erilaiset taustat ja tarpeet oppilaiden joukossa, osallistua palavereihin tarvittaessa tulkkipalvelua käyttäen sekä edistää inklusiivista oppimisympäristöä. Käytännössä tämä tarkoittaa toimenpiteitä, joilla luokanvalvoja voi omalta osalta tukea kaikkien oppilaiden osallistumista luokan yhteisiin asioihin huolimatta heidän yksilöllisistä eroista ja tarpeista. 

Luokanvalvoja joutuu rajaamaan työssään tieto- ja viestintäteknologian käyttöä

2000-luvun alussa viestintään vanhempien kanssa ja oppilaiden seuraamiseen sekä heidän opetuksensa suunnitteluun käytettiin perinteistä paperista reissuvihkoa. Nyt samaan tarkoitukseen on luokanvalvojalla käytössä Wilma ja työkännykkä. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö on lisännyt viestinnän monikanavaisuutta. Opettaja on myös helpommin tavoitettavissa kuin aikaisemmin.

Luokanvalvoja tekee työtä vuorovaikutustaidot edellä

Luokanvalvojan tehtävissä on noussut entistä tärkeämmäksi osa-alueeksi yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, kun koulu pyrkii tukemaan oppilaiden kokonaisvaltaista kehitystä. 

Yhteistyö huoltajien kanssa on ollut tärkeää aina, mutta koko 2000-luvun huoltajien osallistuminen oppilaiden koulunkäyntiin on korostunut entisestään. Luokanvalvojan odotetaan pitävän säännöllisesti yhteyttä huoltajiin, jakavan tietoa oppilaiden edistymisestä ja tarvittaessa suunnittelevan yhteistyössä tukitoimia. Yhteistyön toimivuuden kannalta keskeistä on pystyä luomaan molemminpuolinen luottamuksellinen suhde, jossa oppilaan asia on ensisijainen. Kysyin valvontaluokkani huoltajilta vuonna 2017 edellisen kerran, millainen on hyvä yhteistyö huoltajan ja opettajan välillä. Silloin vastauksissa mainittiin, että hyvä yhteistyö on avointa, luottamuksellista ja nopeaa. Hyvässä yhteistyössä pidetään tilanteen tasalla ja viestitään tarvittaessa, yhteistyö on keskustelevaa, ongelmista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Hyvää yhteistyötä kuvataan myös välittömäksi, asiat ja ajatukset voidaan tuoda ja tuodaan sellaisena kuin ne hähdään ja koetaan. Kynnys yhteistyöhön on matala ja välitön, yhteistyö on reilua, kaikki osapuolet huomioon ottava. Kuunnellaan molempien (tai kaikkien) osapuolten näkemys asioihin. Helppo ottaa yhteyttä. 

Uusi päivitys lakiin lisännee entuudestaan luokanvalvojan tehtäviä

1.8.2023 voimaan astunut perusopetuslain 26 pykälän toinen momentti velvoittaa opetuksen järjestäjiä ennaltaehkäisemään perusopetukseen osallistuvan oppilaan poissaoloja sekä seuraamaan ja puuttumaan niihin suunnitelmallisesti. Poissaolojen seuraamisessa ja niihin puuttumisessa luokanvalvojalla on keskeinen rooli. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa Yhteisellä koulutiellä on sitovan kouluyhteistyön hankkeen tuloksena koottu keskeisimmät asiat raamiksi oppilaan läsnäolon vahvistamiseen ja poissaoloihin puuttumiseen. Raamissa on kuvattu yksilön ja yhteisön tasolla se, miten poissaoloja ehkäistään, miten puututaan kohdennettuihin poissaoloihin ja millä vahvoilla toimilla vahvistetaan oppilaan kouluun kiinnittymistä. Julkaisua lukiessa olen useaan kertaan pohtinut, miten paljon työtä lakimuutos lisää jo entuudestaan luokanvalvojan kovin laajaan ja moninaiseen tehtäväkenttään. Missä vaiheessa on aiheellista kysyä, onko luokanvalvojan tehtävä jo oma professionsa.   

Opettaja pyrkii työssään toimimaan ihmisyyttä kunnioittaen, totuudellisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja ottamaan vastuun perustehtävästä ja sen normistosta. Opettajan työ on myös välittämistä. On kuitenkin niin, että luokanvalvojan tehtäväkentän jatkuvasti laajentuessa opettaja kokee ristiriitaa kauniiden tavoitteiden ja arvojen välillä, jos tehtävään ei löydy riittävästi resursseja ja osaamista. Luokanvalvojan tehtävä on opettajan virkaan kuuluva erityistehtävä, josta ei yleensä voi kieltäytyä, jos rehtori niin määrää. Opettajien joukosta löytyy myös niitä, jotka eivät haluaisi ottaa vastuulleen omaa valvontaluokkaa työn kuormittavuuden vuoksi. 

Karvin julkaisussa on opettajilta kerätyn aineiston pohjalta useampia ehdotuksia siihen, miten he kehittäisivät luokanvalvojan roolia ja siihen tarjottavaa tukea. Edelleen opettajien osallisuutta ja sitoutumista luokanvalvojan tehtävään voidaan paikallisesti lisätä etukäteen suunnitellulla johtamisella ja luokanvalvojien ohjaamisella esimerkiksi luokanvalvojatiimeissä. 

Tämän kirjoituksen tavoitteena on ollut tarkastella luokanvalvojan tehtävän muutosta ja sen hallintaan edellyttämää hyvin laajaa ja moninaista osaamista. Olkoon tämä uudenvuoden tekoni. Opettajien ammattijärjestöltä toivon luokanvalvojan tehtävästä maksettavan korvauksen uudelleen tarkastelua. Tällä hetkellä luokanvalvojan tehtävästä maksetaan työehtosopimuksen mukaisesti 1,4 vuosiviikkotunnin korvaus, kun keskimäärin luokanvalvojilla toimivilla opettajilla menee viikoittain yli kolme tuntia aikaa tähän liittyvien tehtävien hoitamiseen. Maailma muuttuu, opettajan työtehtävät sen mukana. Luokanvalvojan tehdystä työstä maksettava korvaus on arvostuksen osoitus opettajan tekemälle työlle. 

Saksan tunnilla analysoitiin, mikä on Weihnachtsmannin ja Nikolauksen ero

Joulua edeltävään aikaan liittyy kouluissa monia vuoden kiertoon liittyviä perinteitä ja tapahtumia. Joka vuosi toteutettavat perinteet ja tapahtumat tukevat mm. oppilaiden kasvua kulttuuriseen moninaisuuteen ja tietoisuuteen. Perinteitä ovat mm. Martin ja Lucian päivän yhteisölliset päivänavaukset tai kauneimmat joululaulut. Perinteitä myös muovataan tarvittaessa ajan henkeen sopiviksi. 

Tapahtumien lisäksi oppilaiden kulttuurista osaamista lisätään eri oppiaineiden opetuksessa, tavoitteissa ja sisällöissä. Saksan tunneilla jouluun liittyviä teemoja ovat Martin päivä sekä tutustuminen saksan kielialueen joulun ilmiöihin ja perinteisiin. Samalla tunnistetaan myös omia joulun viettoon liittyviä perinteitä ja tapoja. Suomessa ja Saksassa jouluperinteet vaihtelevat alueellisesti ja perhekohtaisesti mutta Saksassa jouluperinteisiin vaikuttaa myös se, ollaanko alun perin katolisella vai protestanttisella alueella.

Minulle joulu on ennen kaikkea yhteisöllinen juhla. Jouluun valmistaudutaan yhdessä läheisten kanssa ja kokoonnutaan yhteen viettämään vuoden yhtä odotetuimmista juhlista. Valmistautumiseen liittyy monia perinteitä, kuten kodin sisustaminen joulukoristeilla, pikkujoulut, pipareiden ja torttujen leipominen, joulukorttien askartelu, joulumusiikin kuuntelu, adventtikynttilöiden sytyttäminen, kuusen hakeminen omasta metsästä ja joulukalenteri. Joulun viettoon kuuluvat erilaiset perinteiset jouluohjelmat, riisipuuro, kuusen koristelu, käynti hautausmaalla, joulusauna, juhlava ja runsas jouluateria ja lahjojen avaaminen. Lapsena joulun taikaa lisäsivät myös tarinat ikkunan takaa kurkkivista tontuista ja joulupukki. Joissakin perheissä pelataan lautapelejä ja luetaan jouluaattona Uuden testamentin Luukkaan evankeliumia.  

Kielten opetuksessa kulttuurinen osaaminen arvioidaan omana tavoitteena. Osaamisen näyttö voi olla esimerkiksi tehtävä, jossa oppilas tutustuu saksan kielialueen joulun viettoon ja perinteisiin. Tehtävä laaditaan siten, että oppilas pystyy osoittamaan osaamistaan arvosanasta 5 arvosanaan 10, ja tehtävät on johdettu opetussuunnitelman tavoitteen kriteereistä 5, 7, 8 ja 9. Osaamisen näyttöön vaikuttaa tavoitteen sisällä myös työskentely eli, miten vastuullisesti ja sitoutuneesti oppilas pystyy etenemään ja edistymään tehtävissä ja käyttääkö hän aikansa oppitunneilla opiskeluun vai johonkin muuhun. Jokin muu on esimerkiksi tarpeeton juttelu vierustoverin kanssa. 

Osaat antaa esimerkkejä Saksan kielialueen joulusta ja perinteistä

Tehtävänä voi olla saksalaisten jouluruokien nimeäminen, esimerkiksi hanhi, karppi, makkara, perunasalaatti, joulupiparit ja -keksit, der Spekulatius ja Stollen.  

Jouluna Saksassa syödään yleensä hanhea tai karppia joulukinkun sijaan. Joissakin perheissä joulun ja joulun pyhien ruokina ovat makkara, perunasalaatti, fondue tai raclette. Myös joulupiparit ja -keksit ja Stollen ovat saksalaisia jouluruokia. 

Tunnistat Saksan joulun kulttuurisia ilmiöitä ja perinteitä

Oppilaan tehtävänä on tunnistaa, mitä päivää vietetään Saksassa 6.12. ja mitä tapoja päivän viettoon kuuluu, tai mitä Saksassa juhlitaan loppiaisena. 

6.12. Saksassa vietetään Nikolauksen päivää eli Nikolaustag. Päivää ennen Nikolauksen päivää lapset puhdistavat jonkinlaisen kengän tai lautasen ja laittavat sen oven ulkopuolelle toivoen, että kenkä tai lautanen olisi täynnä makeista aamulla. 

Saksassa loppiaisena juhlitaan kolmea kuningasta. Silloin lapset pukeutuvat kolmeksi kuninkaaksi etenkin katolisen kirkon vaikutusalueella. Lapset kulkevat talosta toiseen keräämässä rahaa kirkolliseen keräykseen. 

Osaat antaa esimerkin Saksan kielialueen jouluun tai perinteisiin liittyvästä asiasta, joka poikkeaa Suomesta.

Suomessa 6.12. vietetään itsenäisyyspäivää mutta Saksassa samana päivänä muistetaan Pyhää Nikolausta ja vietetään Nikolauksen päivää.

Suomessa loppiainen päättää joulunvieton. Loppiaiseen ei oikein liity perinteitä Suomessa mutta monessa kodissa joulukuusi riisutaan koristeista ja valmistaudutaan tulevaan arkeen. Loppiainen on Suomessa kirkollinen vapaapäivä. Luterilaisessa kirkossa loppiaisena muistellaan itämaan tietäjiä. Saksassa loppiaisena juhlitaan kolmea kuningasta ja loppiaista pidetään ja juhlitaan kirkollisena juhlana. 

Osaat kuvailla tarkemmin Saksan kielialueen joulun viettoa ja perinteitä

Tehtävänä voisi olla Saksan joulun vieton ja perinteiden kuvailu tarkemmin.

Saksan joulun viettoon kuuluu joulukuusi. Joulukuusi koristellaan hyvin samalla tavalla Saksassa kuin Suomessakin. Joulutähden sijasta latvaan voidaan kiinnittää enkeli. Lahjat tuo joulupukki eli der Weihnachtsmann tai Etelä-Saksassa kristuslapsi eli das Kristkind. Katoliset saksalaiset menevät keskiyön messuun jouluyönä, mutta protestantit menevät joulukirkkoon yleensä jouluaattona niin kuin Suomessakin. Joulupäivänä perheet usein pysyvät kotona, mutta vierailevat sukulaisilla tapaninpäivänä. Myös monessa suomalaisessa perheessä vieraillaan sukulaisten luona joulupyhien aikana. 

Osaat vertailla Saksan kielialueen ja Suomen joulun erityispiirteitä. Osaat kertoa, miten Saksan kielialueen joulun vietto ja perinteet eroavat Suomen vastaavista kulttuuripiirteistä

Oppilas voi vastauksessaan vertailla esimerkiksi Saksan ja Suomen 6.12. päivän viettoa tai joulun jouluruokia ja joulun viettoon kuuluvia perinteitä. 

Suomessa itsenäisyyspäivä on juhla- ja vapaapäivä. Silloin muistellaan sotavuosia, järjestetään paraateja eri puolilla Suomea, sytytetään kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalle illalla, katsotaan Tuntematonta sotilasta ja Linnan juhlia televisiosta. Tunnelma on harras. Itsenäisyyspäivä on myös liputuspäivä. 

Saksassa 6.12. vietetään Nikolauksen päivää ja se on katolinen juhla. Silloin muistellaan Pyhää Nikolausta, joka on katolisen kirkon ja lasten suojelupyhimys sekä monelle lapselle saksalainen joulupukki. Nikolauksen päivä on arkipäivä Saksassa.   

Saksassa jouluaattona syödään hanhea, karppia, usein myös makkaraa ja perunasalaattia. Suomessa silloin syödään esimerkiksi kinkkua, lohta ja erilaisia laatikoita. Suomessa jouluun kuuluu myös joulupuuro. Monessa suomalaisessa kodissa jouluun kuuluu joulusauna. Makkara ja perunasalaatti on taas monessa suomalaisessa perheessä perinteinen uudenvuoden ruoka. 

Osaat analysoida ja arvioida Saksan kielialueen kulttuurisia ilmiöitä

Osaamista tehtävässä oppilas voi osoittaa analysoimalla, mikä on Weihnachtsmannin ja Nikolauksen ero. Tehtävässä oppilas soveltaa aikaisemmin hankkimaansa tietoa ja tuottaa siitä oman ajattelun varassa tehtävänannon mukaisen vastauksen. Vastauksessa pitää tulla esille ainakin hahmojen ilmestymisen ajankohta, liittyminen kristillisyyteen, tehtävä ja pukeutuminen.     

Der Weihnachtsmann eli joulupukki tuo kaikille lahjoja jouluaattona ja usein hän tuo lahjat salaa. Weihnachtsmann voi esiintyä monilla eri tavoilla eri alueilla Saksassa. Varsinkin Etelä-Saksassa häntä kutsutaan myös nimellä Christkind, ja hän esiintyy enkelimäisessä asussa. Nikolaus on katolisen kirkon ja lasten suojelupyhimys, ja hän tuo lapsille makeisia ja pieniä lahjoja joulukuun 6. päivänä. Joulupukilla on usein punainen puku, valkoinen parta ja punainen hattu, kun taas Nikolaus pukeutuu piispan asuun, ja hänellä on usein sauva sekä kirja, johon on kirjoitettu lasten kiltteydestä tai laittomuuksista. 

Kuva: www.pixabay.com

Tehtäväkokonaisuus osoittaa, että arvioitava tehtävä perustuu opetussuunnitelman B2-saksan opetuksen tavoitteeseen. Oppimisen tavoitteet, arviointi ja tehtävät käsitellään oppilaiden kanssa aina yhdessä läpi ennen työskentelyn aloittamista. Lisäksi opettaja joutuu myös melko usein perustelemaan oppilaille, miksi opiskeltava asia on tärkeä. Jouluteemasta ei saksan opetuksessa järjestetä erillistä koetta vaan arviointi pohjautuu oppilaiden tehtävässä oppituntien aikana tuottamiin vastauksiin. Tehtävien vastaukset käydään yhdessä läpi tehtävän palautuksen yhteydessä. Samalla tästä saa melko luontevan jatkon yhdistää jouluteema myös yhteen B2-ranskan lukijoiden kanssa. Sekä ranskan että saksan lukijat kertovat toisilleen, mitä he ovat oppineet ja tietävät Ranskan ja Saksan joulusta. Lopuksi harjoittelemme toivottamaan toisillemme hyvää joulua ja uutta vuotta molemmilla kielillä. 

Gute Weihnachten und ein gutes neues Jahr!

Joyeux Noël et bonne annèe! 

Lucian päivän vietto tuo esille koulun arvoja

Merkityksellisyys

Lucian päivän 13.12. vietto on monelle rakas ja tärkeä perinne. Ruotsin kielen opettajalle päivän vietto merkitsee myös positiivisen mielikuvan edistämistä ruotsin kielestä ja kulttuurista omassa yhteisössä. Osa kouluista on kuitenkin syystä ja toisesta luopunut Lucian päivän perinteestä: Koulussa voi olla samassa kuussa paljon muita tapahtumia, resurssit eivät riitä järjestämään tapahtumaa tai perinteestä on päätetty luopua kristillisen sisällön vuoksi. Minulle Lucian päivän vietto liittyy kiinteästi Askolan kouluun. Musiikin opettajan johdolla koko koulu hiljentyy kynttilän äärelle kuulemaan Lucian legendaa, laulua ja päivän sanomaa.

Yhteisöllisyys

Lucian päivän perinteet vaihtelevat eri kouluissa ja alueilla, ja niitä on voitu muuttaa ajan myötä. Askolan koulussa Lucian päivän vietto ylettyy kalenterimerkintöjen mukaan ainakin vuoteen 1998. Perinteenä on ollut, että Lucioina toimivat 9. luokan tytöt. He pukeutuvat valkoisiin kaapuihin, käyttävät kruunuja ja kantavat kynttilöitä kädessään Lucia-kulkueessa. Kulkue saapuu lopulta koko koululle suunnattuun salitilaisuuteen ja yhteisölliseen päivänavaukseen. Päivänavauksen jälkeen Lucia-kulkue on jatkanut matkaansa koulun lähellä sijaitsevaan palvelukeskukseen. Vierailun palvelukeskuksessa on tosin nyttemmin korona lopettanut. 

Kuva: www.pixabay.com

Lucioina nähdään myös alakoulun oppilaita. Koko koululle suunnatuissa salitilaisuuksissa voidaan kuulla rehtorin ja oppilaiden puheita ja eri versioita Lucian tarinasta. Koulun ruokalassa tarjoillaan pipareita ja oppilaat leipovat Lucian päivän pullia lussekatter. Paikallisena perinteenä lauletaan myös Tre pepparkaksgubbar-laulua, ja laulun aikana heilutellaan pahvisia piparkakku-ukkoja. Tre pepparkaksgubbar-laulu on perinne erityisesti Ruotsissa, jossa laulua lauletaan usein Lucian päivän ja joulun välillä. Laulun sanat vaihtelevat hieman versiosta toiseen, mutta yleensä se kuvaa kolmea piparkakku-ukkoa, jotka syntyvät uunista ja sitten syödään. Laulussa on iloista tunnelmaa, kts. Tre pepparkaksgubbar.

Kulttuurinen moninaisuus rikkautena 

Lucian päivän vietto edistää opetussuunnitelman mukaista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista. Kulttuurinen osaaminen näkyy koulussamme mm. Lucian päivän juhlaperinteen tuntemisena, sen ymmärtämisenä ja siihen osallistumisensa. Lucian päivän vietto on vuodenkiertoon liittyvä perinteikäs juhla, joka yhdistää koulun jäseniä ja vahvistaa kouluyhteisön sidoksia. Lucian päivän juhlaan ja salitilaisuuteen liittyvä tapakulttuuri, perinteet ja toimintatavat ovat keskeisesti osa kansallista sivistystämme. 

Minulle Lucian päivän vietto merkitsee yhteisöllistä valon juhlaa keskellä talven pimeyttä ja yhteistä pohjoismaista kulttuuriperinnön ylläpitoa. Päivän vietto on monelle varsin odotettu tapahtuma. Se herättää lämpimän tunteen yhteydestä menneisyyteen ja perinteisiin, kun voi mielessään palata hyvään hetkeen ja tunnelmaan. Päivän vietto kuuluu olennaisena osana ruotsin opiskeluun. 

Turvallisuus ja vastuullisuus

Opetussuunnitelman ohjaamana ja osana koulun hyvinvointityötä korostamme koulussa ja Lucian päivän juhlassa hyvien tapojen ja tilaisuuden luonteen mukaista käyttäytymistä ja toimintaa, tilaisuudessa ja siinä esiintyvien henkilöiden kunnioittamista ja toisten huomioon ottamista. Ennen tilaisuutta oppilaiden kanssa käsitellään huolellisesti, miten tilaisuudessa käyttäydytään ja toimitaan. 

Yhdenvertaisuus

Edelleen Opetushallituksen ja säädösten ohjaamina koulussamme järjestetään vaihtoehtoinen päivänavaus oppilaille, jotka eivät esimerkiksi vakaumuksensa vuoksi osallistu koko koululle suunnattuun salitilaisuuteen. Vaihtoehtoisessa päivänavauksessa käsitellään valoa ja sen merkitystä eri kulttuureissa. 

Jos oppilailla olisi tarkoituksenmukaista itsesäätelyä, kännykän käyttöön ei tarvitsisi puuttua niin tiukasti

Oppilaiden häiritsevä kännykän käyttö on lisääntynyt oppitunneilla ja aivan muutamassa vuodessa. Opettajalle tämä on tarkoittanut kännykän käytöstä johtuvaa valvonnan lisääntymistä ja rajaamista oppituntien aikana. Kännykän lisääntyvän käytön vuoksi opetus- ja kasvatusalalla on herännyt huoli oppilaiden hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja oppimistulosten laskusta. Erityisesti keväällä 2023 kännyköiden käyttö kouluissa puhutti valtakunnallisesti. Meilläkin oli suunnitelmissa päivittää koulun järjestyssääntöjä ja rajoittaa kännykän käyttöä oppitunneilla, kun uusi lukuvuosi alkaa. 

Perusopetuslaki antaa opettajalle ja koululle valtuuden puuttua oppilaan kännykän käyttöön. Järjestyssäännöillä koulu voi määrätä kännykän käytöstä oppitunneilla, kuten se on tehnyt tähänkin asti. Jos oppilas häiritsee omaa tai toisen oppimista, voidaan kännykkä häiritsevänä esineenä ottaa pois. Opettajana toivon sekä oppilaan että huoltajan ymmärtävän, että jälkimmäistä keinoa opettaja käyttää, koska hän välittää ja on vastuullisena aikuisena vastuussa luokassa tapahtuvasta oppimisesta. 

Järjestyssäännöillä koulu voi myös määrätä, missä kännykkää säilytetään. Säilytyspaikka voi olla reppu, tasku tai kännykkäparkki. Tutkimuksista tiedämme, että kännykkä häiritsee oppimista, kun se on esillä käden ulottuvilla esimerkiksi pöydällä. Joillakin se häiritsee myös värinöidessään taskussa, kts. Tuhoaako älypuhelin keskittymiskyvyn, mielenrauhan ja lapsen aivot? “On meneillään ihmiskoe” Joissakin tilanteissa kännykkää on käytetty myös kiusaamiseen: on otettu toisesta kuva tai video ilman lupaa, laitettu kuva ja video levitykseen rikkoen samalla toisen yksityisyyttä tms. 

Meillä lukuvuosi aloitettiin kieltämällä kännykän käyttö oppitunneilla kokonaan toistaiseksi voimassa olevalla säännöllä ja ohjeistamalla oppilaita säilyttämään kännykkää repussa. Kännykän luvattomaan käyttöön laadittiin yhteinen puuttumisen malli. Kiellolla ja puuttumisen mallilla haluttiin rauhoittaa lukuvuoden aloitus koulutyölle ja oppitunnit työskentelyyn sekä oppimiseen. Wilmaan luotiin uusi tuntimerkintä Kännykän käyttö. Tietystä määrästä merkintöjä seuraa kasvatuskeskustelu, toistuvasta häiritsevästä kännykän käytöstä oppilaan, huoltajan ja koulun yhteinen tapaaminen. Kieltoa lievennettiin syyskuussa 2023 koulun järjestyssääntöpäivityksen yhteydessä. Kännykkää saa käyttää oppitunneilla silloin, kun sitä käytetään oppimistilanteessa opettajan ohjeiden mukaan. Muu käyttö oppitunneilla on kielletty. Kännykkää säilytetään edelleen repussa. Tämä koskee luonnollisesti myös muita laitteita. Tarvittaessa oppilaan tilanteeseen puututaan edelleen kasvatuskeskusteluilla ja huoltajatapaamisessa. 

Päivitetyistä järjestyssäännöistä kysyttiin myös oppilaiden mielipide. Heillä oli mahdollisuus ilmaista mielipide kännykän käytöstä, sen säilyttämisestä oppituntien aikana sekä kiusaamisesta. Samassa kyselyssä oppilaat saivat esittää toiveita ja ideoita välitunneille. Kysely toteutettiin yläkoulun kaikilla luokka-asteilla, ja vastauksia kertyi kaikkiaan 182 kappaletta. 

Väittämä 1:

Pystyn keskittymään tunneilla paremmin, kun kännykän muu käyttö oppitunneilla on kielletty.

Oppilaat vastasivat väittämään sekä puolesta että vastaan kaikilla vuosiluokilla. 7.-luokkalaiset vastasivat prosentuaalisesti eniten pystyvänsä keskittymään tunneilla paremmin, kun kännykkää käytetään oppitunneilla oppimistilanteessa opettajan ohjeiden mukaan. Mitä ylempi vuosiluokka sitä enemmän oppilaat vastasivat, että kännykän käyttö ei heitä häiritse. Vastauksia lukiessa pohdimme kuitenkin, vastasivatko oppilaat väittämään totuudenmukaisesti tai vastaamalla siten, kuten haluaisivat tilanteen olevan. 

"Pystyy keskittymään paremmin, kun ei ole kännykkää."

"Keskityn huonosti, jos en tiedä mitä tapahtuu puhelimella."

"Pystyn keskittymään paremmin, jos se saa olla pöydällä. / Pystyn keskittymään paremmin, jos saa käyttää puhelinta."

Kysymys 1:

Mikä on paras tapa toteuttaa kännykkärajoitukset oppitunnin ajaksi? 

Reilusti yli puolet (62,3 %) 7. luokan oppilaista vastasi, että paras paikka kännykän säilyttämiseen on oma reppu. 8. ja 9. luokkien oppilaat vastasivat tässäkin enemmän voimassa olevaa järjestyssääntöä vastaan. Kaikilla vuosiluokilla ehdotettiin joksikin muuksi säilytyspaikaksi taskua tai pöytää. Mitä ylempää vuosiluokkaa oppilas käy sitä enemmän kännykän säilytyspaikaksi toivotaan pöytää. Muutama oppilas puolsi kännykkäparkkiakin. 

"Se on hyvä pitää repussa, koska sitten se ei häiritse oppituntia, ja sen voi ottaa pois, kun sitä saa käyttää."

"Kukaan ei saa ottaa omaisuuttani, joten siksi repussa."

"Siihen ei reagoi, jos puhelin värähtää taskussa."

"Kännykkäparkki, jottei oppilaat olisi salaa puhelimellaan oppituntien aikana."

Väittämä 2:

Koulussamme on vähemmän kiusaamista, kun kännykän käyttö oppitunneilla on kielletty.

"Ei kännykän käyttö vaikuta siihen."

"Kännykän käyttö oppitunneilla ei ole ennenkään vaikuttanut kiusaamiseen."

"Kaikki alkaa olla bored, kun ne ei saa käyttää puhelinta, ja sit ne keksii kaikkee shittii mitä tehdä."

"Ei kännykät kiusaamista vähennä."

Opettajien havainnot kertovat, että järjestyssääntöpäivitys ja uusi kännykän puuttumisen malli ovat rauhoittaneet oppitunteja ja opettajan toistuvaa puuttumista kännykän luvattomaan käyttöön. Kodin ja koulun yhteistyö ovat vaikuttanut myös siihen, että osa oppilaista vähentää kännykän käyttöä tai käyttää sitä kuten järjestyssäännöt määräävät ja opettajat ohjeistavat. Joillakin nämä taas vaativat enemmän itsesäätelyn treenaamista kuin toisilla. 

Järjestyssääntöjen tarkoituksena on edistää mm. opiskelun esteetöntä sujumista ja kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Jos oppilailla olisi tarkoituksenmukaista itsesäätelyä, kännykän käyttöön ei tarvitsisi puuttua näin tiukasti. Sama säätely koskee kaikkea muutakin. 

"Jos oppilaalla on itsesäätelyä, saa hän säilyttää kännykkää missä tahansa muualla kuin esillä." - oppilas

Kuva: Sanna Wedman 

Koulun järjestyssääntöjen päivitys on koulun vuosisuunnitelman mukaista toiminnan arviointia ja toteutusta. Prosessissa on toteutettu jaettua johtajuutta ja oppilaiden osallisuutta osana koulun hyvinvointisuunnitelmaa. 

Teknologian käyttö opetustyössä tulisi olla kestävää myös hyvinvoinnin näkökulmasta

Kesälomani ensimmäiseen viikkoon on kuulunut jo jonkin aikaa digiaineiston siivous. Arkistoin tarpeelliseksi katsomani viestit ja turhat poistan tarpeettomina roskakoriin. Käyn läpi työpuhelimeen kertyneet kuvatiedostot ja viestit, ja päivitän puhelinluettelon seuraavaa lukuvuotta varten. Digisiivoukseen kuuluu myös asiakirjojen järjestely, päivittäminen ja deletointi eri digialustoilla. Digisiivousta kannattaisi tehdä pitkin lukuvuotta mutta olen huomannut sen olevan aikataulullisesti usein haasteellista. Siivous ja järjestely vievät aikaa mutta koen sen tarpeelliseksi käytännön kannalta. Kun tiedostot ovat järjestyksessä, turha ja vanhentunut siivottu pois, löytyy tieto helpommin ja nopeammin. Digisiivous voi jopa muuttaa suhtautumista digitaalisiin palveluihin ja laitteisiin tai mahdollistaa oman toiminnan tarkastelun. Itse kävin läpi nämä molemmat.  

Kaiken digisiivouksen keskellä laskin käyttäväni aktiivisesti työssä ainakin kahtatoista eri digialustaa: Wilma, sähköposti, OneDrive, Classroom, Google Chat, kustantajien digitaaliset kampukset sekä muut opetuksessa ja oppimisessa hyödynnettävät digitaaliset oppimisympäristöt. Näiden lisäksi käytössäni on vaihtelevasti muita Googlen eri sovelluksia, sosiaalisen median kanavia ja täydennyskoulutukseen omat oppimisympäristöt. Kansainvälistä yhteistyötä toteutan eTwinning-oppimisympäristössä ja alkavan lukuvuoden kynnyksellä valmistaudun lisäämään osaamista tekoälyn käytössä ja sen hyödyntämisessä opetuksessa. 

Uuden oppiminen ei itsessään haittaa vaan ennemminkin piristää ja energisoi. Kuitenkin edellä kuvatun kaltainen tilanne, jossa tarkoitus on hallita ja käyttää aktiivisesti lukuisia digialustoja -monesti myös täysin oma-aloitteisesti oppineena-, käy ajoittain sietämättömäksi ja aikataulullisesti mahdottomaksi. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat ammatillisesti ja oman osaamisen kehittymisen näkökulmasta tärkeitä mutta tarvitsevat myös oman aikansa ja paikkansa. Kiperissä tilanteissa on palattava perusasioiden ääreen pohtimaan, mikä olikaan oman työn kannalta tärkeää. Useimmiten se on laitteen sijaan toinen ihminen. 

Opettajana olen velvollinen käyttämään digitaalisia palveluita ja laitteita opetuksessa, koska niiden käyttö perusopetuksessa perustuu opetussuunnitelman perusteisiin. Palveluiden ja laitteiden käytön tavoitteena on varmistaa jokaiselle opiskelussa, työelämässä ja yhteiskunnallisessa osaamisessa vaadittava digitaalinen osaaminen, edistää oppimista ja tehdä oppijan ajattelua ja osaamista näkyväksi. Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen, digitaalisten palveluiden ja laitteiden hyödyntäminen opetuksessa edellyttävät minulta pedagogista osaamista ja suunnitelmallista kehittämistyötä. Tavoitteena on, että tämä tapahtuisi työajalla.

Kuva: Sanna Wedman 3/2021

Opettajalla riittävästi välineitä: läppäri, näyttöpääte, dokumenttikamera, kuulokkeet, työpuhelin ja säädettävä pöytä.

Opettajana huomaan ajautuneeni tilanteeseen, jossa digitaalisten palveluiden ja laitteiden käyttö, niiden toimivuus tai toimimattomuus vievät jo merkittävän osan työajasta. Se, että työnantaja tarjoaa opettajan käyttöön sekä tietokoneen, älypuhelimen että muita laitteita, on käytännön kannalta toimivaa. Keskusteluun olisi kuitenkin hyvä tuoda enemmän mukaan hyvinvoinnin näkökulmaa, esimerkiksi pystyä puhumaan stressistä, joka syntyy teknologian käytöstä. Teknologioiden käytöstä syntyvä stressi on laitteisiin ja sisältöihin liittyvää kuormitusta. Se aiheutuu esimerkiksi siitä, että erilaisia teknologioita on käytössä liikaa, niitä ei osata käyttää tarpeeksi hyvin tai teknologioiden kautta pitäisi pystyä omaksumaan turhan paljon tietoa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. (kts. Työssä ei kuormita vain työ vaan tekno­stressi) Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti digitaalisten palveluiden ja laitteiden vaikutusta on tavoite oppia arvioimaan kestävän kehityksen näkökulmasta. Teknologian käyttö tulisikin olla kestävää myös hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Kesäloman ihanuus on ollut muun muassa se, että olen pääsääntöisesti itse voinut määritellä, mitä digitaalisia palveluja ja laitteita käytän, milloin ja mitä varten. Digisiivous palautti minut pohtimaan omaa digitaalista jalanjälkeä ja rajaamaan eri alustojen käyttöä. Jatkossa mietin myös tarkemmin, mitä julkaisen ja minne. Ensi viikolla alkava lukuvuosi tietää opettajalle paluuta oppilaiden puhelimen käytön valvontaan ja puuttumiseen. Hallitusohjelmaan kirjattu lainsäädäntömuutostarve vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään puhelimen käyttöön ei ennätä auttaa opettajaa alkavaan syksyyn. Nykyisistä rajoituksista huolimatta tunnustan, että mieluummin käyttäisin ammatillisen osaamiseni johonkin muuhun kuin oppilaan toistuvaan puhelimen käytön valvontaan ja siihen puuttumiseen. 

Mitä hyötyä on saksan kielestä?

Kirjoitin keväällä 2021 tekstin, jonka otsikko kysyi, mitä hyötyä on ruotsin kielestä. Julkaisun yhteydessä eräs lukija kommentoi ja toivoi, että joku avautuisi myös siitä, mitä hyötyä on saksasta ja muista kielistä omassa elämässä. Saksan kielen opettajalle kysymys on aina ajankohtainen, sillä valinnaisten kielten opettajan työ on myös kielten markkinointia oppilaille ja huoltajille pitkin lukuvuotta. Materiaalia siitä, miksi saksan kieltä kannatta opiskella, löytyykin kiitettävästi, mutta varsinaisia omakohtaisia tarinoita saksan kielen hyödyllisyydestä vähemmän. Niinpä päätin tarttua lukijan toiveeseen ja kirjoittaa, mitä saksan kieli on antanut minulle ja miten olen sitä voinut hyödyntää omassa elämässä. Tässä kirjoituksessa julkaistuihin eri kirjoittajien lainauksiin olen saanut julkaisuluvan. Kirjoitan myös siitä, miten käsittelemme otsikon kysymystä oppilaiden kanssa vuosiluokilla 8-9, jolloin saksaa opiskellaan B2-kielenä kaksi tuntia viikossa koko lukuvuoden ajan. 

Kuva: www.pixabay.com

Itse aloitin saksan opiskelun peruskoulun 8. luokalla. Ukillani oli tapana muistella kokemuksiaan pikkupoikana saksalaisten sotilaiden kanssa Kuusamossa. Uskon, että ukkini onnistui kylvämään minuun muisteluillaan uteliaisuuden siemenen saksan kieltä ja kulttuuria kohtaan. Kotona lauantai-illan ohjelmistoon kuuluivat saksankieliset rikossarjat ja kieli kuului muutenkin kunnassa saksankielisten turistien vuoksi. Vanhempani eivät osaa saksaa mutta suvussa on saksankielentaitoisia henkilöitä. Kieli kiinnosti, joten valitsin saksan. 

Kokemukseni mukaan oppilailla voi olla erilaisia syitä valita tai olla valitsematta saksaa. Kieltä ja kulttuuria markkinoidessa on tärkeä nostaa esille hyviä asioita, jakaa hyvissä ajoin riittävästi informaatiota kielitarjonnasta ja valintojen vaikutuksesta koulunkäyntiin. Merkitystä on tutkimusten mukaan myös kavereilla ja vanhempien kielitaidolla ja kokemuksella kieltenopiskelusta ja vieraiden kielten käytöstä heidän lastensa asenteisiin. Vanhempien vaikutus voi olla joko kielivalintaan kannustava tai torjuva riippuen siitä, millaisen kuvan he välittävät kielen tärkeydestä, hyödyllisyydestä ja statuksesta. 

"Kieli antoi töitä Saksasta 90-luvulla, kun Suomessa ei ollut mitään hommia. Sillä tulee toimeen laajasti Keski-Euroopassa, jopa osassa Ranskaa ja Italiaa. Kieli on auttanut hoitamaan virallisia asioita paikallisten kanssa, kestitsemaan vieraita, innostanut myös tytärtä kieleen." 

- Kai Magnusson

Saksan kielen opiskelun alusta alkaen itselleni oli jollain tavalla selvää, että töitä täytyy tehdä oppimisen eteen. Opettelin oma-aloitteisesti ja sinnikkäästi sanastoa jo yläasteella, ja lukiossa kehitin sanaston oppimiseen erilaisia tapoja, esimerkiksi omien lauseiden kirjoittamisen ja puhumisen ääneen opiskeltavista sanoista. Joskus tein myös sanalistoja. Tuttavani kotona oli käytäntö, jossa sanalistoja kiinnitettiin wc:n oveen, ja jokainen perheenjäsen pystyi opiskelemaan sanalistoista eri aihepiirien sanoja. Kokemukseni perusteella väitän, että edellä kuvatulla tavoilla toimien saksan kielen taito on kehittänyt minussa vastuullisuutta, sinnikkyyttä, empatiaa, itseohjautuvuutta, päättäväisyyttä, loogista ajattelua sekä erilaisia oppimis- ja muististrategioita, joista on hyötyä missä vain. Näitä ikäänkuin sivutuotteena kehittyviä taitoja ei kovin moni tule välttämättä ajatelleeksi opiskelun aikana.

"Osaan saksaa Eurooppalaisen viitekehyksen tasolla vahva B1. Osana monikielisyystaitojani tärkeä, etenkin koska lähellä ruotsia. Grammatik on Spass. Saksa on iso kieli, sen taito pieni portti saksankielisiin maihin, ihmisiin, maisemiin, kulttuureihin, elinkeinoihin." 

- Paula Mattila

Lukiossa ja korkeakouluopinnoissa saksan kielen taito mahdollisti työn tekemisen ja vaihdot saksankielisissä maissa. Minulle, 18-vuotiaalle pienen kunnan kasvatille maailmankuva avartui kolmen viikon vaihdossa Berliinissä ensin saksankielisessä perheessä, sitten kansainvälisellä nuorisoleirillä, jossa kielenä käytettiin saksaa. Kielen käytön ja kielitaidon lisäksi opin erilaisia tapoja olla ja käyttäytyä, opin historiasta ja sain tähän päivään asti kestäviä ystävyyssuhteita. Kesällä 1999 saksan kieli auttoi minua saamaan kesätöitä Spiekeroog-nimiseltä saarelta. Kielitaitoni karttui mutta samalla opin asioita saksalaisesta työelämästä. Vuonna 2000 lähdin vielä viideksi kuukaudeksi vaihtoon Itävaltaan. Kielitaito mahdollisti pääsyn korkeakouluopintoihin saksankielisessä maassa, ja samalla matkustaminen helpottui kielitaidon vuoksi. Saksan kielen avulla opin paljon uutta kulttuurista, maasta ja sen historiasta. Paikallisiin ihmisiin sai paremmin kontaktia heidän omalla kielellä. Keskusteluista saksaa puhuvien henkilöiden kanssa olen oppinut kohteliasta kielenkäyttöä. 

"Kävin saksalaisen koulun Helsingissä. Oli matala kynnys mennä vuodeksi Saksaan vaihto-opiskelijaksi ja tehdä töitä siellä vuoden aikana. Osa tutuistani on tehnyt koko tutkinnon siellä. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt erilaisia asiantuntijatöitä, kaikissa hyötynyt saksan taidosta." 

- Johanna Argillander

Niin sitten kirjoitin graduni myös saksaksi ja minusta tuli saksan kielen opettaja. Kielitaito on auttanut myös saamaan kesätöitä matkailuneuvojana. Työssä saksan kielen taidosta on paljon hyötyä, sillä kielitaidon ansiosta voi saada monipuolisemmin erilaisia tehtäviä.  

"Saksankielen opiskelu on tarjonnut mahdollisuuden tutustua ihmisiin aivan eri tasolla, monesti vasta kielen avautuessa avautuu myös kulttuuri; se on auttanut työllistymisessä kotimaassa ja ulkomailla; valinnaisten kielten opiskeluun liittyy rohkeutta, heittäytymistä ja sinnikkyyttä, ominaisuuksia joista on hyötyä missä vain." 

- Pekka Hurskainen

On tieteenaloja, joissa merkittävä osa edelleenkin käyttökelpoisesta lähdekirjallisuudesta on saksankielistä. Saksaa ymmärtämällä saa Euroopan kulttuurista ja historiasta monipuolisemman kuvan kuin esimerkiksi pelkästään Atlantin takaa Yhdysvalloista. Saksankieliset artikkelit, ammattitekstit ja kirjallisuus syventävät osaamista ja ymmärrystä. Ja sitten on vain mukavaa ymmärtää saksankielisiä elokuvia ja sarjoja ilman tekstitystä.  

Lukuvuoden 2017 alusta alkaen myös saksan opetuksessa on rohkaistu oppilasta näkemään saksan kielen taito osana jatkuvaa oppimista ja oman kielivarannon karttumista ja kannustettu häntä käyttämään vähäistäkin kielitaitoa myös oppituntien ulkopuolella. Oppilaan on tarkoitus oppia mm. löytämään mahdollisuuksia käyttää saksan kieltä myös koulun päätyttyä. Osaamista tässä tavoitteessa arvioidaan opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Käytännössä tämä tapahtuu esittämällä oppilaille kysymyksiä, joihin he vastaavat suomeksi. 

Oppilaita pyydetään luettelemaan esimerkkejä tilanteista, joissa saksan kieltä tarvitaan, ja kertomaan, missä ammateissa saksan kieltä tarvitaan. 

"Saksan kielestä on todella paljon hyötyä monissa ammateissa tai ainakin se on yksi lisäsyy palkata henkilö ammattiin. Saksan kieltä tarvitaan paljon tekniikan alalla, jossa puhutaan paljon saksaa, ja markkintointialalla ja varsinkin, jos aikoo Saksaan viedä ja tuoda tavaraa, on saksan kieli aika välttämätön. Kauppa yleisesti Saksan kanssa on kannatettavaa, joten saksan kielen osaajia tarvitaan markkinoinnissa." - oppilas

Oppilaat kertovat myös, miten saksan kielestä voi olla hänelle hyötyä koulun jälkeen ja miten saksan kielen taito voi hyödyttää häntä tulevaisuudessa.

"Saksan kielen osaaminen voi antaa parempia mahdollisuuksia työllistyä, koska saksan kieltä arvostetaan ja tarvitaan kovasti. Voin joskus vaikka muuttaa joksikin aikaa tai pidemmäksikin saksankieliseen maahan ja pärjätä siellä hyvin ja saada mahdollisuuksia kansainväliselle uralle, jos sellaiselle haluaa lähteä. Tulevaisuudessa matkustaminen maailmalla myös helpottuu, koska saksa on suhteellisen osattu kieli maailmalla, ainakin Euroopan alueella." - oppilas

Kuusamolainen opettaja, rovasti ja kotiseutuneuvos Seppo Ervasti kommentoi viisaasti kielikysymykseen paikallisessa lehdessä vuonna 2011. Mitä se muka todistaa, ettei henkilö koe tarvinneensa opiskelemaansa kieltä. "Vain sitä, ettei hän ole nähnyt aiheelliseksi sitä käyttää eikä sillä elämäänsä rikastuttaa. Varsin huomattava osa suomalaisista selviää hautaan pelkällä paikallismurteella." Harva lapsi, nuori saati aikuinenkaan osaa ennustaa omaa tulevaisuuttaan. Kun antaa eri kielille mahdollisuuden, vaikkapa saksalle, se voi avata uusia, jopa yllättäviä ovia, esimerkiksi viedä vapaaehtoistyöhön jalkapallon Supercup-otteluun.

"Minut houkuteltiin lyhyellä varoitusajalla vapaaehtoishommiin stadionille jalkapallon Supercup-otteluun. Sain varsin kiinnostavia tehtäviä, koska osaan jonkin verran saksaa. Koskaan ei voi tietää, mitä ovia kielitaito avaa! 

- Marion Fields

Lähteet:

• Opetushallitus: Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa, tilannekatsaus joulukuu 2011
• Koillis-Sanomat 22.4.2011

Opettaja haluaa ja tarvitsee työstään palautetta

Perusopetuksessa toiminnan arviointi on kiinteä osa lukuvuotta. Tähän ohjaa perusopetuslain 21 §, jonka mukaan opetuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Ulkopuolista toiminnan arviointia lankeaa koululle monelta suunnalta: kouluterveyskysely, Strive-tutkimus, PISA-tutkimus, Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin arvioinnit jne. Näiden lisäksi opetuksen järjestäjällä ja koululla on omat arviointi- ja laatukyselyt. Kyselyt ja tutkimukset antavat itsessään tärkeää tietoa, missä mennään, mikä on muuttunut ja ohjaa suuntaamaan katseita tulevaan ja kehittämiskohteisiin. Tuoreimpana esimerkkinä tulee mieleen Karvin teettämä arviointi yhdekäsluokkalaisten ruotsia toisena kotimaisena kielenä opiskelevien osaamisen tasosta ja heikosta osaamisesta kirjoitustaidoissa. Arviointitulos ohjaa opettajaa tietoisemmin harjoituttamaan oppilaiden kirjoittamisen taitoa opetuksessa. Yksittäisen opettajan työstä arviointitulos ei kuitenkaan välttämättä hirveästi kerro. Moni opettaja kokeekin tekevänsä työtä yksin ja saavansa työstään vain vähän tai harvoin palautetta.

Paljon olen pohtinut palautetta ja sen merkitystä työssä ja ammatillisessa kehittymisessä. Kurkistin tviittihistoriaani ja huomasin tviitanneeni aiheesta useamman kerran monena vuonna, esimerkiksi Kaikki kehittyminen tapahtuu palautteen kautta. Palautteen antaminen on myös välittämistä. (tammikuu 2021) ja Itsensä johtajalle palaute on tärkeää. Se edellyttää usein aloitteellisuutta, esimerkiksi suun avaamista. Jos palautetta ei saa, sitä pitää hakea. Itsensä johtaja haluaa kehittyä ja sen vuoksi jatkuva ja hyvin annettu palaute innostaa ja motivoi. (elokuu 2020) Syyskuussa 2020 kirjoitin aiheesta pidemmän tekstin otsikolla Oppivassa yhteisössä palaute kuuluu kaikille. Totesin silloin mm., että oppivassa yhteisössä palaute on jokasuuntaista. Paljon on kiinni koulun toimintakulttuurista, kuka antaa palautetta, miten, missä ja milloin palaute liikkuu. Se voi olla hyvinkin etukäteen mietittyä ja sovittua tai epäsäännöllistä ja satunnaista, joskus yllättävää. Se voi yllättää koulun käytävällä, toisen välittämänä kehuna omasta työstä, kutsuna ammatilliseen keskusteluun, puhelun aikana tai huoltajan kirjallisena Wilma-viestinä. Kehu tuntuu hyvältä, ja se kertoo, että tehty työ on huomattu ja sillä on ollut merkitystä. 

Opettajalla palautelihas harjaantuu työssä, koska opettajan työhön kuuluu arvioida oppilaan oppimista, osaamista, opiskelua ja käyttäytymistä opetussuunnitelman mukaisesti. Palaute oppilaalle konkretisoituu vuorovaikutustilanteina oppitunnilla ja arviointikeskustelussa sekä kirjallisena palautteena Wilmassa ja muissa oppimisympäristöissä, esimerkiksi Classroomissa. Palautteella ja sen laadulla voi olla iso merkitys yksittäiselle oppilaalle. Eräs huoltaja kertoi huomanneensa kotona, että positiivinen palaute motivoi kotitehtävien tekemiseen ja opiskeluun. Motivaation, yrittämisen ja jaksamisen kannalta myönteisellä palautteella oli ollut oppilaalle parempi vaikutus kuin negatiivisella tuntimerkinnällä tilanteessa, jossa oppilaalla oli ollut vaikeuksia päästä työskentelyssä alkuun tai opiskelu oli edennyt nihkeästi sen hetkisillä resursseilla. "Opiskeluvälineet kotona, mutta teit hyvin tehtäviä lainakirjaan." Opettaja dokumentoi opiskeluvälineiden puuttumisen ja antaa palautteen tuntityöskentelystä "negatiivisella" värillä Wilmassa. Oppilaan ajatus tästä voi olla esimerkiksi: "Yritin mutta sekään ei riittänyt." 

Yhtälailla opettaja haluaa ja tarvitsee palautetta omasta työstä. Oman toiminnan ja työn reflektointi eivät välttämättä takaa, että palaute olisi laadukasta tai auttaisia parantamaan omaa suoritusta ja kehittymään työssä. Omaa palautelihasta voi harjoituttaa huomaamaan hyvää ja omia vahvuuksia, mutta on mielestäni myytti, että opettajan pitäisi toistuvasti löytää itsensä pohtimasta yksin, missä ja miten onnistui, missä on korjaamisen paikka, onko oma toiminta yhteisen hyvän mukaista ja sitä edistävää. Ajatuskumppani auttaa kasvamaan ja kehittymään työssä, palaute antaa työlle merkityksen ja hyvin annettuna lisää hyvinvointia.   

Kuva: www.pixabay.com

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on taito, jota pitää harjoitella. Opettajalle se voi olla vaikkapa oma Hyvien kokemusten-vihko. Vihon ajatus on kirjata ylös itsessä ja omassa työssä olevia hyviä asioita, onnistumisia ja nauttia niistä. Asioiden kirjaaminen ylös tekee toiminnasta tietoisempaa ja niistä saatu hyötykin on suurempi. Tänä lukuvuonna olen myös aktiivisesti keskittynyt pyytämään palautetta ajatuksella, miten onnistuin, miten voisin onnistua vielä paremmin ja mitä minun pitää tehdä toisin, jotta lopputulos olisi parempi. Oppilailta pyydän palautetta opetuksesta ja oppitunneista erillisellä Google Forms-kyselyllä, johon olen koonnut väittämiä opetuksen eri osa-alueista. Yhteistyöstä huoltajien kanssa toivon myös saavani palautetta.

Palaute on vuorovaikutusta. Se voi olla avointa tai suljettua, vastaanottavaa tai torjuvaa. Kokemukseni on, että palautteen antamiselle pitää tarjota paikka ja aika, ja mahdollisuus antaa palaute lisää kokemusta kuulluksi tulemisesta ja sitouttaa paremmin koulutyöhön. Minusta hyvä koulun toimintakulttuuri tarjoaa mahdollisuuden monisuuntaiselle palautteelle. Jokaisen vastuulla on miettiä, mitä saamallansa palautteella tekee. Minulle palaute on parhaimmillaan lahja ja rakentavan yhteistyön palanen.

Oppilaat löytävät onnellisuutta eri asioista

Blogitekstiä on päivitetty 10.2.2024.

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen kuuluu opetussuunnitelman mukaan eri oppiaineiden sisältöihin. Opetussuunnitelmaan 2023 tehdyt päivitykset vahvistavat tunne- ja vuorovaikutustaitojen tavoitteellista oppimista ja vahvistamista myös kouluyhteisössä. Aineenopettaja voi lähestyä aihetta tarkastelemalla, miten tunnetaitoja voi vahvistaa omassa opetuksessa. Tämä blogiteksti keskittyy onnellisuuteen, jota on käsitelty B1-kielen tunneilla  tunnesanaston opiskelun ja tekstin tuottamisen parissa.  

Tehtävänä on ollut etsiä elämästä onnen aiheita, ottaa kuva asiasta, joka tekee onnelliseksi, ja kirjoittaa jokaisen kuvan alle kuvateksti ruotsiksi. Kirjoittamisen lisäksi tehtävässä tavoitteena on ohjata oppilasta huomaamaan hyviä asioita elämässä; onnellisen tunteen voi saavuttaa esimerkiksi aivan pienellä arjen asialla. Tunnesanaston opiskelu ja teeman käsittely taas liittyvät opetussuunnitelman tavoitteesseen tarjota oppilaille mahdollisuutta toimia erilaisissa ympäristöissä ja sisällyttää opetukseen vuorovaikutus - ja tunnetaitojen harjoittelua tukevia osa-alueita. Tunnetaidot on listattu koulussamme myös opetuksen yhteiseen arvopohjaan. 

Kuva: Sanna Wedman 
Kuva on otettu Lanzarotella. Kuvassa koin onnellisuutta katsellessani upeaa auringonlaskua.

Ruotsin opetuksessa onnellisuutta voidaan edellisten lisäksi käsitellä yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Pohjoismaat ovat sijoittuneet vuosi toisensa perään onnellisuusraportin kärkikymmenikköön. Taustalla on Pohjoismaiden hyvinvointimalli ja systeemi, jossa ihmisestä pidetään huolta. Pohjoismaissa on luottamusta, turvallisuutta ja hyvinvointia vastaavat palvelut, kts. Miten onnellisuutta mitataan? Lista voi toimia hyvänä keskustelun aloituksena aiheeseen. 

Onnellisuutta voi kulttuurisena ilmiönä lähestyä esimerkiksi katsomalla YLE Areenan Kamrat på svenska-sarjaa, jossa suomalainen toimittaja tutustuu ruotsalaisiin ja suomalaisten stereotypioihin ruotsalaisista. Ohjelmassa otetaan selvää, miten ruotsalaiset voivat vaikuttaa niin onnellisilta ja onnekkailta sekä kysytään, ovatko ruotsalaiset ällöttävän onnellisia. Ajattelevatko ruotsalaiset itse olevansa onnellisia ja onnekkaita? Ja kun katsotaan kulissien taakse, näyttäytyvätkö ruotsalaiset todella niin onnellisilta. Ohjelmassa katsoja pohtii, miten ajatus keskivertoruotsalaisesta (Medelsvenson) ja kirjoittamattomasta Janten laista vaikuttavat ruotsalaisten onnellisuuden kokemukseen. Janten lain mukaan itsestä ei saa luulla liikoja eikä olla toista parempi. Ohjelmassa käytetty sana lagom taas kuvaa hyvin ruotsalaista kohtuullisuutta ja elämäntapaa; ei olla liian vähän tai liikaa jotakin vaan sopivassa määrin. Laajensimme teemaa pohtimalla myös, millainen mahtaa olla keskivertosuomalainen tai mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löytyy ruotsalaisten ja suomalaisten onnellisuudesta. 

Millainen mahtaa olla mielestäsi keskivertosuomalainen?

"Keskivertosuomalainen on vain normaali työläinen, jolla on kaikki elämään vaadittavat jutut: asunto, rahaa ja vapaa-aika."

"Ihminen, jolla on vaimo, auto, maatila, eläimiä ja lapsia. Elää tavallista rauhallista elämää, saunoo paljon, vähän juro."

"Keskivertosuomalainen on hiljainen, juro ja rehellinen. Asuu omakotitalossa parin lapsen, koiran, puolison ja auton kanssa. Tykkää grillata ja käydä luonnossa ulkoilemassa. Tykkää saunoa ja ei halua erottua joukosta."

"Jurottava, sosiaalisia tilanteita välttelevät perinteinen tyyppi. Ei rikas mutta tulee toimeen, toimisto/tehdas/maalaistalo. Perhe ja vähän ystäviä."

"Rasistinen, juo alkoholia, juo kahvia, omistaa metsää, lievä alkoholiongelma."

Vertaile ruotsalaisten ja suomalaisten onnellisuutta. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löydät? Anna esimerkkejä niistä. 

"Suomalaisten pitäisi olla onnellisin maa, mut minun mielestä aika harva suomalainen näyttää ulospäin onnelliselta."

"Ruotsalaiset näyttää onnellisuutta enemmän ulospäin, avoimemmin ja äänekkäämmin. Suomalaiset eivät halua tehdä isoa numeroa heidän onnellisuudesta tai muistakaan asioista."

"Suomalaisten ja ruotsalaisten mielestä luonto on tärkeää ja tuottaa heille onnellisuutta. Myös hyvät ihmissuhteet ja perhe ovat suuri tekijä onnellisuuteen. Eroja huomaan asenteesta. Suomalaiset ovat jurompia ja hiljaisempia, kun taas ruotsalaiset ovat yleensä ulospäin onnellisemman oloisia. Kumpikaan ei halua erottua joukosta ja pitää matalaa profiilia. Suomalaisille saunominen on tärkeämpää, vaikkakin Ruotsissakin saunotaan."

"Mielestäni suomalaiset ja ruotsalaiset ovat todella samanlaisesti onnellisia. Samat asiat tekevät onnelliseksi, kuten perhe ja ystävät. Kesä tekee myös onnelliseksi."

"Suomalaiset ja ruotsalaiset tulevat onnellisiksi perheistä, ystävistä ja terveydestä. Molemmat ovat onnellisia, kun on turvallinen maa."

Mitkä asiat sitten tekevät yläkoululaisen, 8.-luokkalaisen onnelliseksi? Ainakin kaverit, ruoka, eläimet, oma sänky ja nukkuminen, harrastukset, kesä, auringonlasku, matkustaminen, shoppailu ja raha. Ruotsalaisen tekee onnelliseksi mm. vapaus, aurinko ja lämpö, kesä sekä lapset, perhe ja ystävät. Yhteisiä onnen aiheita löytyy molempien maiden asukkailta. 

Onnellisuutta tarkastellaan tässä yhteydessä myös yksilön henkilökohtaisena asiana, jonka äärelle voi pysähtyä, ja taitona, jota voi harjoitella. Joskus taidon harjoittelu on kovinkin sensitiivistä, varsinkin tilanteessa, jossa oppilas kirjoittaa: "Jag har inte lyckliga dagar." 

Oppilaiden kanssa joutuu ruotsin opetuksessa melko usein kohtaamaan ja työstämään erilaisia stereotypioita. Opettajana tykkään tällaisesta laajemmasta kokonaisuudesta, joka haastaa oppilasta taidollisesti, ajattelemaan ja tekee näkyväksi sen, että olemme lopulta ihmisinä kovin samanlaisia huolimatta siitä, että olemme kahden eri maan asukkaita.

Linkkejä: 

• Mistä onnellisuus koostuu? Vieraana onnellisuustutkija Ilona Suojanen
  
• Ruotsalaisten onnellisuus
  
• Mitä onni on ja mistä se löytyy?
  
• ”Onko onnellisilla ihmisillä muita paremmat geenit?” ja yhdeksän muuta kysymystä onnesta