Oletko koskaan miettinyt, kuinka monta tuntia vuodessa vietät kännykkäsi parissa. Entä nuoret? Tutkimusten mukaan 12-20-vuotiaat käyttävät kännykkää keskimäärin noin viisi tuntia päivässä -se tekee lähes 1860 tuntia vuodessa. Tämä vastaa täyttä työvuotta ilman lomia. Koulussa tiedämme senkin, että nuorten sosiaalinen kanssakäyminen vähenee, kun keskitytään kännykän ruutuihin.
Kännykkäkeskustelu on jälleen ajankohtainen koulussa, sillä 1.8.2025 voimaantuleva perusopetuslain uudistus edellyttää kouluja päivittämään järjestyssääntöjä koskien kännykän käyttöä. Edellisen järjestyssääntöjä koskevan päivityksen teimme syyslukukauden 2023 alussa, jolloin kuulimme myös oppilaita. Oppilailta kysyttiin muun muassa "Mikä on paras tapa toteuttaa kännykkärajoitukset oppitunnin ajaksi?" Tästä kyselystä voi lukea tarkemmin Jos oppilailla olisi tarkoituksenmukaista itsesäätelyä, kännykän käyttöön ei tarvitsisi puuttua niin tiukasti. Tällä päivityskierroksella laadimme huoltajille pienen kyselyn ja halusimme kuulla huoltajia kännykän käytön rajoittamisesta koulupäivän aikana. Vastauksia kerättiin huhtikuussa 2025 Forms-kyselynä. Kysely herätti kiinnostusta huoltajissa, sillä vastauksia saimme melko hyvin myös avoimeen kysymykseen.
 |
Kuvakaappaus kyselystä
|
Huoltajien vastauksissa avoimeen kysymykseen korostuu selkeä tuki kännykän käytön rajoittamiselle koulussa. Suurin osa vastaajista kannattaa sitä, että kännykkä ei ole oppilaan käytettävissä oppituntien aikana -joko säilytettynä repussa, taskussa tai erillisessä kännykkäparkissa. Moni huoltaja pitää kännykkäparkkia tarpeellisena erityisesti silloin, jos reppusäilytys ei riitä estämään käyttöä. Osa huoltajista kuitenkin kyseenalaistaa parkkikäytännön viitaten kännyköiden mahdolliseen rikkoutumiseen, arvokkuuteen tai yksityisyyteen, ja toivoo tilalle muita ratkaisuja, kuten sopimukseen perustuvaa sääntöä tai teknisiä rajoitteita.
Vastauksista nousee esiin huoli kännyköiden vaikutuksesta oppimiseen, keskittymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Useat huoltajat toivovat jopa kännykkävapaita välitunteja, jotta vuorovaikutus toisten kanssa lisääntyisi. Toisaalta myös kännykän hyödyllisyys tunnustetaan, esimerkiksi liikuntatunneilla tai turvallisuuden vuoksi koulumatkoilla ja harrastusjärjestelyjen takia.
Erityistilanteet, kuten sairaudet, huomioidaan monissa kommenteissa: diabeetikkolapsen kohdalla kännykän on oltava oppilaan mukana, koska sen avulla seurataan terveydentilaa. Myös huoltajien tavoitettavuus koulupäivän aikana nähdään tärkeänä, mutta sen ei katsota edellyttävän jatkuvaa kännykän saatavuutta.
Monet toivovat yhdenmukaista käytäntöä koko koululle, jota sekä henkilökunta että oppilaat sitoutuvat noudattamaan. Opettajille halutaan selkeät valtuudet puuttua kännykän käyttöön. Yleinen viesti on, että on tärkeää suojella oppimisrauhaa ja edistää yhteisöllisyyttä -ja että selkeät säännöt, yhteinen linja ja yhteistyö koteihin ovat avain onnistumiseen.
Opettajana olen aika väsynyt ja turhautunut jatkuvaan kännykkäkeskusteluun. On raskasta olla toistuvasti se, joka muistuttaa, puuttuu ja kieltää. Pitää viimeiseen asti kiinni sovitusta. Kyselyn tulokset kuitenkin voimaannuttavat, sillä opettajana en ole asian kanssa yksin. Kun koti ja koulu jakaa saman näkemyksen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden merkityksestä, voimme yhdessä tukea nuoria kasvamaan vastuullisiksi digilaitteiden käyttäjiksi. Kotia ja koulua yhdistää halu vahvistaa aitoa kohtaamista -sitä ei voi korvata yhdelläkään sovelluksella!
Kyselyn tavoitteena oli lisätä huoltajien osallistumista kodin ja koulun yhteistyöhön. Samalla se toteuttaa koulun toimintakulttuurin periaatteita, joiden mukaan kodin ja koulun kasvatusyhteistyö rakentaa koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. Kyselyn vastauksia hyödynnetään järjestyssääntöjen päivittämisessä. Prosessissa on samalla toteutettu jaettua johtajuutta osana koulun hyvinvointisuunnitelmaa.
Lähteitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti