Koulumaailmassa jatkuvista muutoksista on tullut vakio. Moni opetus- ja kasvatusalalla työtänsä tekevä ajattelee varmasti, että jatkuvat muutokset alkaisivat vähitellen riittää. Osa muutoksista, kuten nopealla aikataululla tehty lakiuudistus oppimisen tuesta ja siihen liittyvät toimintamallit ja toimenpiteet ovat tätä tekstiä kirjoittaessa edelleen epäselviä ja keskeneräisiä. Muutosten keskellä kompastellaan, kaadutaan, noustaan, yritetään uudelleen, ponnistellaan, tuskastutaan, rauhoitellaan, joustetaan ja tottakai onnistutaankin. Samalla kun juuri voimaan tulleita muutoksia otetaan haltuun, valmistaudutaan jo seuraavaan muutokseen, kuten liikunnallisen elämäntavan edistämiseen lain nojalla. Koulumaailmassa on tunnettu ilmiö, jossa sosiaalinen media, perinteiset uutiset ja melkein mikä tahansa yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy usein siihen, mitä koulu voisi tehdä asialle. Koululle on esitetty mm. maanpuolustuskursseja, taloustaitoja, metsästys- ja ajokortteja, liikunta- ja terveyskasvatusta, sähkökatkoihin varautumisen opettelua ja monta muuta asiaa. Koulussa ymmärretään, että se on yhteiskunnallisesti keskeinen paikka, mutta muutosten ja vaatimusten keskellä aivan tavallinen ja tylsä arki kelpaisi varmasti monelle oikein hyvin.
"Päiväkoteja, kouluja ja vanhempainyhdistyksiä kannustetaan järjestämään varautumisen vanhempainiltoja." - Turun Sanomat, 12/2022
"...nuori voisi ymmärtää, että ajokortin saaminen ei tarkoita, että on valmis kuljettaja. Yksi ratkaisukeino voi olla myös liikennekasvatuksen sisällyttäminen toisen asteen opetussuunnitelmaan." - Helsingin Sanomat 6/2025
"Peruskoulun oppiaineeksi pahvilaatikon viikkaus. Nuoret eivät tätä osaa." - täti, Keskisuomalainen 23.7.2020
"Kouluihin uusi oppiaine, ehdottaa kansanedustaja. - Tukisi hänen mukaansa parisuhdetoiveita." - Helsingin Sanomat 4.11.2024
Tällä kirjoituksella pysähdyn katsomaan taaksepäin, sillä blogisivustoni Innostava muutos täyttää syyskuussa kymmenen vuotta. Tarkastelen erityisesti muutosta ja mitä olen kirjoittamisen kautta muutoksesta oppinut. Alkuun muutos toimi minulle henkilökohtaisena oivalluksena mutta se oli myös konkreettinen työväline ja yhteisöllinen prosessi. Muutoksen välttämättömyys asetti lähtökohdan kirjoittamiselle ja koko blogisivustolle. Muutokseen liittyi osallistuminen ja toimijuus, sillä halusin olla mukana muutoksessa. Käytännön työkaluna minulla toimi kirja, joka näytti samalla suuntaa, mihin pitäisi pyrkiä. Jo ensimmäisessä tekstissä toin esille yhteisöllisyyden merkityksen muutoksessa. Tässä jaettu vastuu ja yhdessä oppiminen ovat tärkeitä. On tarvittu kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin, selviytyä vastoinkäymisistä, taitoa tunnistaa mitä on mennyt pieleen, ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin sekä palautua vaikeista tilanteista ylläpitäen toimintakykyä. Vuosien varrella koulua on rakennettu niin, että se kykenee oppimaan ja organisoitumaan nopeasti siihen, mikä kulloinkin on tilanne. Muuttuvia tilanteita koulumaailmassa riittää!
 |
| Lukuvuonna 2014-2015 laadittu muutostaulu, jossa hyödynnetään narratiivista kerrontaa ops-työssä. Työssä jaettiin kokemuksia ja rakennettiin yhteistä ymmärrystä muistelemalla menneisyyttä, tarkastelemalla Nyt-hetkeä muutoksen, kehityksen ja muuttumisen kannalta sekä pohtimalla, miltä maailma näyttää tulevaisuudessa. |
Aluksi muutostyö osoittautui aika haastavaksi, koska siihen liittyi niin monia ennakoimattomia tekijöitä: vaikeita tunteita, epävarmuutta, asioiden henkilöitymistä, kyseenalaistamista, psykologista turvattomuutta, oman toimijuuden ja vastuun ymmärtämistä, vuorovaikutushaasteita ja ammatillista kasvua. Halu ymmärtää ilmiötä paremmin johdatteli minut johtamisen äärelle; miten muutosta tulisi johtaa? Nyttemmin tiedän, että muutos ei ole vain ulkoisten käytäntöjen muuttamista, kuten opetussuunnitelman sisältöjen tai arviointimenetelmien käyttöönottoa, vaan siihen liittyy se, miten yhteisönä toimimme yhdessä, millaiset tavat ja normit ohjaavat arkea, myös ajattelutapoja, uskomuksia ja arvoja. Arvojen, uskomusten ja ajattelutapojen tarkastelu on kaikkein vaikeinta ja hitaiten tapahtuvaa muutosta. Muutostyötä helpottaa, kun ymmärtää, että muutos ei tapahdu nopeasti.
Päiväkirjastani luen, että muutos tapahtuu, kun siihen sitoutuu tunnetasolla. Minulla se on ollut innostus. Tuosta innostuksesta olen tavalla ja toisella onnistunut pitämään kiinni, mutta ajattelen, että siihen on vaikuttaneet myös riittävät haasteet ja osaamista ja vahvuuksia vastaavat roolit ja vastuut työtehtävissä. Muutoksen keskellä toimiminen on helpompaa, kun tuntee omat vahvuutensa ja voi niitä laaja-alaisesti hyödyntää.
Kirjoittaminen on vaatinut usein rohkeutta tarkastella ja kyseenalaistaa vallitsevia rakenteita. Kirjoituksissa olen tuonut esiin, ettei koulun arkea voi johtaa pelkästään hallinnollisilla rakenteilla tai että johtaminen kuuluu vain rehtorille. Olen nostanut esiin jaetun johtamisen ja vahvuuksiin perustuvan lähestymisen, mikä mielestäni murtaa ajatusta yksin johtavasta, tietynlaisesta ja tiettyyn ihmiskäsitykseen perustuvasta johtajasta tai opettajasta. En ole tyytynyt pelkästään referoimaan teoriaa, vaan tuon sen rinnalle omia kokemuksia, havaintoja ja kysymyksiä. Kysymysten kautta olen kutsunut lukijaa vuorovaikutukseen ja avaamaan uusia näkökulmia kirjoitetusta aiheesta. Vuorovaikutus ja verkostoituminen muiden kanssa on ollut avartavaa.
Osallistaminen on keskeinen tapa vähentää muutosvastarintaa ja samalla tärkeä voimavara. Kun pääsee mukaan suunnittelemaan ja vaikuttamaan, muutos tuntuu yhteiseltä. Tämä vähentää vastarintaa ja lisää motivaatiota. Osallistaminen auttaa hahmottamaan, miksi muutos tehdään, ja se auttaa tunteiden käsittelyä. Kun otetaan mukaan keskusteluun, huolet ja epävarmuus tulevat näkyviksi, ja niihin voidaan etsiä ratkaisuja yhdessä. Osallistava johtaminen kertoo, että yhteisön ääntä arvostetaan. Tämä vahvistaa luottamusta ja sitoutumista. Muutostyötä verrataan usein junalla kulkemiseen, mutta itse pidän enemmän raiteiden rakentaja-metaforasta. Siinä jokainen yhteisön jäsen osallistuu uuden rakentamiseen omista lähtökohdistaan.
Olemme kulkeneet ammatillisesti merkittävän kymmenen vuoden matkan. Muutos heijastelee yhteiskunnallista ilmiötä, jossa muutoksesta on tullut pysyvä ilmiö myös koulumaailmassa. Muutoksen äärelle pysähtyminen auttaa ymmärtämään sitä ilmiönä, kirjoittaminen auttaa jäsentämään omaa ajattelua ja sitä kautta oppimaan. Jatkossa osaan myös kertoa, mitä muutosjohtamiseen tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti