Kiusaamisesta puhutaan paljon. Opetushallitus toteuttaa parhaillaan laajaa hanke- ja koulutuskokonaisuutta kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyyn. Karvi on arvioinut kiusaamisen vastaisia menetelmiä 2021-2023. Tutkimusta, webinaareja ja materiaaleja on runsaasti. Koulut saavat kyselytuloksia, toimintamalleja ja ohjeita. Silti arjessa kiusaaminen ei näyttäydy valmiina kaavana, johon löytyisi yksi oikea ratkaisu.
Koulussa kiusaamisen ehkäisy perustuu suunnitelmalliseen työhön: ryhmäytymiseen, tunnetaitojen harjoitteluun, yhteisiin sääntöihin, aktiiviseen valvontaan, oppilashuoltoon, tukioppilastoimintaan ja kodin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kiusaamiseen puututaan matalalla kynnyksellä ja tarvittaessa moniammatillisesti. Rakenteet ja suunnitelmat selkeyttävät kiusaamisen vastaista työtä. Silti joskus eteen tulee tilanne, jota on vaikea rajata ja määritellä täsmällisesti. Onko kyse kahden oppilaan välisestä ristiriidasta vai ryhmään rakentuneesta vallan rakenteesta, jota useampi ylläpitää. Onko kyse yksittäisestä teosta vai pitkään jatkuneesta prosessista, jonka jäljet ulottuvat useisiin ryhmiin ja myös koulun ulkopuolelle. Keitä tilanteessa todella on osallisina (näkyvät toimijat, hiljaiset vahvistajat, sivustakatsojat, normien ylläpitäjät)? Missä kaikkialla ilmiö elää: luokassa, välitunnilla, sosiaalisessa mediassa, vapaa-ajalla? Mitä ryhmässä pidetään "normaalina" ja kenen kustannuksella? Mitä me aikuisina emme vielä näe?
 |
| Ankkuripoliisin tunti nuorille somesta ja väkivallasta Kuva: Sanna Wedman |
Kiusaaminen on ryhmäilmiö. Se rakentuu valtasuhteista, normeista ja hiljaisista säännöistä, joita me aikuiset emme aina näe. Se voi olla suoraa ja näkyvää, mutta usein se on hienovaraista: ulossulkemista, katseita, naurua väärässä kohdassa, "läppää", joka ei tunnu kaikista samalta. Digitaaliset ympäristöt kietoutuvat koulupäivään tavalla, joka tekee rajanvedosta entistä vaikeampaa.
Kiusaaminen nähdään ja koetaan eri tavalla ja siitä syntyy erimielisyyttä. Oppilas voi kokea toistuvaa ulossulkemista, kun taas toinen pitää tilannetta oikeutettuna. Huoltajan näkökulma voi poiketa koulun arviosta. Aikuisen tehtävä ei ole ratkaista asiaa nopealla tulkinnalla, vaan kuulla, selvittää ja rakentaa luottamusta ja yhteistä ymmärrystä. Vaikka kiusaaminen synnyttää erimielisyyttä, yhteisenä tavoitteena on kaikille turvallisempi koulupäivä.
Monimutkaisissa tilanteissa yksittäinen toimenpide ei riitä vaan tarvitaan ilmiölähtöistä tarkastelua: katsetta yksilöstä ryhmään, tapahtumasta jatkumoon ja teosta sen taustalla oleviin normeihin. On kysyttävä, millainen ilmapiiri ryhmässä vallitsee ja millaisia toimintatapoja se ylläpitää.
Ratkaisut ovat aina tapauskohtaisia. Usein työ etenee vaiheittain: kuullaan, selvitetään, sovitaan, seurataan ja tarvittaessa korjataan suuntaa. Ratkaisu ei ole yksi päätös vaan prosessi, joka elää tilanteen mukana. Joskus ensimmäinen ratkaisu ei ole paras mahdollinen. Silloin tarvitaan rohkeutta arvioida uudelleen ja muuttaa toimintaa. Yläkoulun rakenteet tekevät tästä työstä erityisen haastavaa, koska oppilas kuuluu useisiin ryhmiin, opettajalla on kymmeniä tai satoja oppilaita, ja ryhmädynamiikka rakentuu useissa rinnakkaisissa ympäristöissä.
Monimutkaiset, yhteenkietoutuneet tilanteet vaativat tietoista johtamiskulttuuria ja käytänteitä, jotka auttavat yhteisöä pysähtymään, jäsentämään ja oppimaan yhdessä. Johtamisella voidaan vahvistaa huolen puheeksi ottamisen kulttuuria. Se tarkoittaa matalaa kynnystä sanoittaa havaintoja (myös epävarmoja). Kun huoli tuodaan näkyväksi varhain, ilmiö ei ehdi kasvaa näkymättömäksi vallankäytöksi ryhmän sisällä. Toiseksi johtamisella voidaan kehittää hyvien käytänteiden dialogia. Hyvien käytänteiden dialogissa teemme näkyväksi sitä, mikä jo toimii. Kun henkilöstö jakaa onnistumisiaan ja ratkaisujaan, syntyy yhteinen ymmärrys siitä, millainen toiminta vahvistaa turvallisuutta. Yhtä olennaisia ovat arviointi- ja seurantadialogit. Kiusaamistilanteissa tarvitaan rakenteita, joissa pysähdytään kysymään: Toimiko tämä? Mitä muutosta ryhmässä näkyy? Tarvitseeko suuntaa korjata?
Monimutkaisia kiusaamistilanteita voidaan johtaa myös mahdollistamalla tulevaisuuden muistelu, jolloin yhteisö keskustelee ja kuvittelee itsensä tilanteeseen, jossa ongelma on ratkaistu. Millainen ilmapiiri silloin vallitsee? Mitä aikuiset tekevät toisin? Mitä oppilaat kokevat? Tulevaisuuden kuvittelu tekee muutoksesta konkreettisemman ja suunnattavan.
Olen itse oppinut, että vaikeasti rajattavien ongelmien kohdalla toimivat myös visuaaliset työkalut. Kun asioiden ja ilmiöiden suhteet piirretään näkyviksi, ryhmät, roolit, normit, tapahtumien ketjut ja kokonaisuus hahmottuvat toisin. Visualisointi auttaa näkemään, ettei kyse ole yksittäisistä teoista vaan yhteenkietoutuneista asioista ja tilanteista. Se tekee monimutkaisesta ilmiöstä käsiteltävää.
Johtamisella voidaan rakentaa tilaa yhteiselle ajattelulle. Se tarkoittaa rohkeutta kohdata keskeneräisyys, kykyä koota hajallaan oleva tieto yhteen ja sitkeyttä seurata prosessia niin kauan, että muutos alkaa näkyä arjessa. Kompleksisissa kiusaamisilmiössä ratkaisu ei ole koskaan yksinkertainen. Siksi myöskään johtaminen ei voi olla yksinkertaista.
Lähteet:
- https://www.oph.fi/fi/teemat-ja-kehittaminen/kiusaamisen-ja-vakivallan-ehkaisyn-koulutuskokonaisuus
- https://www.karvi.fi/fi/arvioinnit/esi-ja-perusopetus/teema-ja-jarjestelmaarvioinnit/kiusaamista-ehkaisevien-seka-hyvinvointia-ja-tyorauhaa-parantavien-menetelmien-arviointi
- https://www.mll.fi/ammattilaisille/tietoa-teemoittain/mediakasvatus-mllssa/nuoret-ja-nettikiusaaminen-kysely/
- Kiusaamisen ennaltaehkäisy ryhmädynamiikan keinoin Nikkola, Suvi (2025)
- Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti