Kirjoitusta on päivitetty 14.12.2023
Oma ensimuistoni taruolennoista palautuu pelottavaan hiiteen. Tarinan mukaan Ala-Kitkajärvessä asui vesihiisi, joka kaappasi mukaansa rannalla yksin oleilevat lapset. Tarinalla mummoni halusi estää meitä lapsia joutumasta onnettomuuksiin vaihtelevalla menestyksellä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että hiisiä on ollut muuallakin Suomessa ja sanalla hiisi on tarkoitettu erilaisia asioita. Hiisi oli mm. monien selittämättömien asioiden takana. Se kantoi isoja kiviä keskelle metsää (hiidenkivet), teki kallioon syviä kuoppia (hiidenkirnut) ja kasasi kiviä isoiksi röykkiöiksi (hiidenkiukaat). Näistä esimerkkeinä Askolassa sijaitsevat hiidenkirnut ja Hiidenlammen luontopolku Oulangan kansallispuistossa.
Toinen mielenkiintoinen esimerkki taruolennoista löytyy Islannista, jossa asuu 13 joulupeikkoa. Nämä joulupeikot kuuluvat isoon peikkoperheeseen, jossa asuvat myös ilkeä peikkoäiti Gryla, peikkoisä ja ilkeä joulukissa. Peikkoperhe asuu kaukaisilla vuorilla ja vierailee islantilaisissa kodeissa joulukuussa. Tarinan karmiva puoli on ilkeä kissa, joka napsii suihinsa sääntöjä noudattamattomat lapset.
Taruolennot ovat kulkeneet mukanani tavalla tai toisella lapsuudesta tähän päivään saakka. Vaikka pelottelun taustalla on ollut usein estää lapsia joutumasta vaaraan, on taruolentoihin liittynyt myös paljon salaperäisyyttä ja kunnioitusta. Esimerkiksi sammakkoa ei saanut koskaan kiusata eikä satuttaa, koska se oli pyhä eläin. Tällä haluttiin opettaa kunnioittamaan elävää olentoa ja luontoa mutta taustalla on ollut myös uskomus sammakon haltijasta. Taruolennoilla on myös nimetty luontoon liittyviä ilmiöitä. Konttainen ei koskaan ollut pelkkä tunturi- ja vaaraketjuun kuuluva kallio vaan sitä kutsuttiin myös jättiläisen pyllyksi. Latvaton kuusipuu oli toiselta nimeltään Tapion pöytä. Tarinat ja nimeämiset ovat poikkeuksetta lisänneet mielikuvitusta ja ohjanneet katsomaan luontoa erilaisista näkökulmista.
Kertomukset ja esimerkit taruolennoista näyttävät periytyvän sukupolvelta seuraavalle. Kun olen kysynyt oppilailta omakohtaisista kokemuksista taruolennoista, he ovat kertoneet esimerkkejä saunatontuista, hammaskeijusta, tontuista ja joulupukista, kummituksista, kaksipäisestä härästä sekä muotoaan muuttavasta hevosesta. Kertomuksilla on ohjattu hyvää käytökseen ja luomaan tunnelmaa tai estetty joutumasta vaaraan.
"Isovanhempani ovat kertoneet tarinoita mökillämme saunassa asuvista saunatontuista ja siitä, kuinka saunasta tulee poistua, kun se on vielä lämmin, jotta tontuillekin jää aikaa saunoa."
"Minulle on kerrottu tontuista, jotta olisin kiltisti ja käyttäytyisin hyvin jouluaikana. Jos en käyttäytyisi hyvin, minulle annettaisiin risuja lahjaksi."
"Alakoulussa kuulin huhuja ja tarinoita Hilda-kummituksesta. Hän oli koulun vanha opettaja, joka oli huhun mukaan kaatunut portaissa ja lyönyt päänsä, sitten kuollut. Koulussa oli maalaus kyseisestä Hildasta, ja jotkut sanoivat nähneesä maalauksen silmien liikkuvan. Ajattelen, että se on taru ja Hilda-kummitus keksitty. Hilda oli oikea henkilö, mutta siihen aikaan alakoulurakennusta ei edes ollut. Muidenkin todisteiden perusteella Hildan kohtalo on vain pelkkä tarina."
"Vanhemmat kertoivat pienenä joulupukista ja tontuista. He pitivät tarinaa ja uskomusta yllä pitkään. He kertoivat minulle joulupukista joulun tunnelman ja joulutaian takia. Nykyään jopa vähän masentaa, että miksi en voi olla vieläkin pieni ja uskoa joulupukkiin, koska siihen uskominen toi jouluun aivan erilaisen tunnelman."
Taruolentoja esiintyy kaikissa Pohjoismaissa ja kaikkialla maailmassa. Peikot, menninkäiset ja kummitukset ovat olleet osa kieltä ja kulttuuria yläkoulun ruotsin opetusmateriaalissa. Maantuntemuksen ohella on puhuttu Kastelholmin linnan kummituksesta ja islantilaisten uskosta menninkäisten olemassaoloon. Opettajana olen kuitenkin usein pohtinut, miten taruolennoista saisi pienten infolaatikoiden sijaan eheitä kokonaisuuksia, joissa yhdistyisivät Pohjoismaiden kulttuurituntemus ja tutustuminen pohjoismaisiin kieliin. Ja miten tätä arvokasta kulttuuriperintöä voisi siirtää opetuksessa ja kasvatuksessa seuraavalle sukupolvelle. Oman kulttuuriperinnön tunnistaminen ja tunteminen tukee parhaimmillaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan.
Opetussuunnitelma ohjaa rakentamaan koulun arvoperustaa, toimintakulttuuria ja kulttuurista osaamista moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle ja maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen. Oppilaille tulisi luoda mahdollisuus kokea ja tulkita kulttuuriperintöä. Näiden pohjalta olenkin toteuttanut vuosiluokalle 8 suunnittelemani tehtäväkokonaisuuden Pohjoismaiden taruolennoista jo useampana lukuvuonna. Oppilaat tutustuvat esimerkein kunkin Pohjoismaan tapoihin ja perinteisiin liittyen taruolentoihin. Tehtäväkokonaisuuden tavoitteena on myös ohjata oppilaita Pohjoismaiden arvojen äärelle.
Taruolennot ovat olleet aikoinaan osa ihmisten maailmankuvaa ja uskomusjärjestelmää. Esimerkiksi hiidellä on viitattu metsässä asuvan olennon lisäksi myös syrjäiseen paikkaan, jossa lepyteltiin metsän jumalia. Tutustuminen erilaisiin uskonnollisiin ilmiöihin ja uskomusjärjestelmiin ei ole esteenä tehtävän toteutukselle vaan niiden tunteminen on osa opetuksen tavoitteena olevaa yleissivistystä.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
"Minulle on kerrottu saunatontuista, hammaskeijusta ja joulupukista. Tarinoita on kerrottu, jotta olisin kiltti. Hammaskeiju antaa rahaa, kun laittaa hampaan tyynyn alle yöksi."