maanantai 19. helmikuuta 2018

Opettaja kipuilee ja kyseenalaistaa uuden äärellä - Arviointi ja laaja-alaisen osaamisen taidot vaativat opettajalta uusiutumiskykyä

Opettajan arviointikäytänteisiin vaikuttavat monet seikat (kts. Oppimisen ja osaamisen arviointi - Najat Ouakrim-Soivio). Jokaisella meistä on kokemus tai muisto siitä, miten on tullut arvioitua oppilaana. Yksi opettaja kokee saaneensa riittävästi arviointikoulutusta opettajakoulutuksen aikana, toisen mielestä siitä puhuttiin vähän tai se ei konkretisoitunut riittävän hyvin. Nuori vastavalmistunut opettaja astuessaan uuteen työyhteisöön tulee huomaamattakin osalliseksi koulun arviointikulttuuria. Tunnistaako opettaja oman arviointiosaamisen, mitä tiedän ja osaan ja elääkö koulu ajan hermolla. Olenko opettajana tietoinen, miten opetussuunnitelma ja lainsäädäntö normittavat arviointityötä. Kokeneeltakin opettajalta vaaditaan säännöllistä arviointitietojen  ja -taitojen päivitystä. Miten työnantaja ja ylempi taho ohjaavat arviointityötä?

Uusi opetussuunnitelma, erityisesti arviointi ja laaja-alainen osaamisen taidot vaativat opettajalta uusiutumiskykyä. Tarvitaan uskallusta poisoppia ja luopua vanhasta, jotta saadaan tilalle uutta. Kielten opettajien kesken käydään tällä hetkellä hyvää kriittistä keskustelua, jossa kyseenalaistetaan ja kipuillaan uuden äärellä yhdessä ja yksin. Kielen opettaminen istuu opettajassa lujassa ja syvällä, kielen opettamiseen on koulutettu ja se osataan. Myös oppilaat ja huoltajat mieltävät usein kielen arvosanan perustuvan rakenteiden ja sanaston hallintaan. Nyt uusi opetussuunnitelma edellyttää opettajaa suunnittelemaan opetusta ja arvioimaan oppimista, jossa vain osa opetuksesta ja arvioinnista perustuu enää varsinaiseen kielenopetukseen. On iso työ saada myös oppilaat ja huoltajat ymmärtämään, että arvosana on myös muuta kuin kielitaidon eri osa-alueiden osaamista. Opettajana joudun myös pohtimaan, kuinka paljon aikaa käytän oppitunneista kielen oppimisen sijaan laaja-alaisen osaamisen opettamiseen ja ohjaamiseen. 

Muutos herättää paljon tunteita. Ärsyttää ja turhauttaa, välillä tulee oivalluksia ja innostutaan. Moni opettaja tekee valtavasti töitä yksin, tutkii arviointitavoitteiden anatomiaa ja yrittää kääntää niitä oppilaalle ymmärrettävään muotoon. Kaikkia oppimisen tavoitteita ei voi mitata testein ja konkreettista tarttumapintaa voi olla vaikea saada siihen, mitä luokassa on tarkoitus tehdä ja miten arvioidaan raamien sisällä. Kannattaisiko vain luovuttaa, sulkea luokkansa ovi ja tehdä sitä mitä ennenkin? Kun on ennen osannut kaiken, uudesta seuraakin epävarmuuden tunteet. Luopuminen voi koskea, mutta ilman sitä ei tapahdu uudistumista. Tarvitaan tukea, säännöllistä keskustelua sekä uudistumista tukevia työvälineitä.

Vastuu opetussuunnitelman toteuttamisesta on jätetty opettajan omalle vastuulle. Antoisinta muutosprosessi on silloin, kun asioita mietitään yhdessä. Kun valmiita malleja ei välttämättä ole, edellytetään uudistumisen keskellä myös luovuutta. Kielten opettajat ovat verkostoituneet hyvin eri Facebook-ryhmissä, joissa keskustellaan, pohditaan yhdessä, jaetaan ideoita ja vinkkejä. On hienoa voivansa kokea, että ryhmä kannattelee.


Toteutuuko tarvittava muutos silloin, jos se on annettu tehtäväksi vain opettajille. Esimiehillä ja ylemmällä johdolla on tärkeä tehtävä kannustaa, tukea, antaa palautetta ja osoittaa riittävää täydennyskoulutusta opettajille. Palaute on kiva kuulla henkilökohtaisesti ja yksilöidysti: missä olen onnistunut ja mikä on mennyt hyvin. Sitä meiltä opettajiltakin odotetaan, oikea-aikaista ja säännöllistä palautteen antamista oppilaan oppimisesta. 

lauantai 3. helmikuuta 2018

Tutkiva oppiminen Italian kieli ja kulttuuri-kurssilla

Askolan koulussa on jo usean vuoden ajan järjestetty valinnainen lyhytkurssi Italian kielestä ja kulttuurista 8.-luokkalaisille. Lukujärjestykseen tunnit on perinteisesti palkitettu kaksois- tai kolmoistunneiksi kahden jakson ajalle. Erityisesti tuon kolmoistunnin oppilaat ovat kokeneet perinteisin oppimis- ja opetusmenetelmin raskaana. Oppilaiden palautteen perusteella aloin pohtia, miten kolmoistunnista saisi oppilaiden näkökulmasta mielekkäämmän ja vaihtelevamman perinteisen "Tehdään kirjan tehtäviä" tai "Tunti pidetään opettajajohtoisesti" sijaan. Lainaukset ovat oppilaiden. 

Uusi opetussuunnitelma ohjaa yhdessä oppimiseen ja yhteisölliseen tiedon rakentamiseen. Oppilaan tulisi olla aktiivinen toimija ja hänen tulisi oppia asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. (OPH 2014, 17) Tällaista oppimiskäsitystä tukee ainakin tutkiva oppiminen. Tutkivassa oppimisessa tietoa ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta vaan oppilas ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia. (Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä 1999, 7) Näistä alkuasetelmista lähdin suunnittelemaan kolmoistunteja uudelleen. Aluksi kaikki kolme tuntia varattiin tutkivalle oppimiselle mutta oppilaat kaipasivat myös italian kielen oppimista, joten tutkivaan oppimiseen käytettiin lopulta 14 oppituntia. Jakson viimeiset kolme tuntia varattiin tutkimustulosten raportointiin ja ne myös esiteltiin kurssin kaikille oppilaille. 

Tähän blogitekstiin olen halunnut nostaa kokemuksia tutkivan oppimisen toteutuksesta sekä sen arvioinnista. 

Miten saada oppilaissa herätettyä aitoa innostusta tutkia Italiaan liittyviä ilmiöitä? 

Tutkivaa oppimista lähestyttiin työpistetyöskentelyn avulla. Luokassa oli kuusi työpistettä ja jokaisessa oma teemansa. Työpisteille oli kerätty teemaan liittyvää esineistöä ja materiaalia. Oppilaiden tehtävänä oli kierrellä kolmen hengen ryhmissä työpisteeltä toiselle, tutkiskella, kosketella, ihmetellä ja esittää kysymyksiä. Kysymykset oppilaat kirjoittivat muistiin paperille. (Oppilaiden kysymyksiä



Työpistetyöskentelyn jälkeen oppilaat saivat tehtäväksi miettiä, mitä tutkimuskysymystä he haluaisivat lähteä tutkimaan ja kenen kanssa. Toisille tutkimuskysymyksen ja aiheen valinta onnistui helposti, toiset tarvitsivat sekä enemmän aikaa että opettajan ohjaamista. 

Miten valittua tutkimuskysymystä voisi tutkia? 

Kun oppilaat olivat päättäneet tutkimuskysymyksen, seuraava tehtävä oli miettiä, miten valittua kysymystä voisi tutkia. Mistä tietoa voisi hankkia? Suurin osa oppilasta etsi tietoa internetistä mutta osa lähetti myös haastattelukysymyksiä sähköpostilla. Valokuvat ja videot toimivat myös oppimisen tukena. Informaatiotulvan äärellä sekä opettaja että oppilaat joutuvat haastamaan tiedonhankintataitojaan: Millä hakusanoilla tietoa pitäisi etsiä? Miten toimia, jos tietoa ei heti löydy. Voiko löydettyyn tietoon luottaa? Miten omaa kielitaitoa voi hyödyntää tiedon etsimiseen? Löydetty tieto saattoi myös herättää uusia kysymyksiä. Huomasin myös, että ryhmiä olisi voinut vielä enemmän ohjata keskustelemaan samasta aiheesta toisten ryhmien kanssa, esimerkiksi mafiasta. 

Miten tutkimuskohdetta dokumentoidaan? 

Oppilailla oli käytössä paperinen työsuunnitelma ja aikataulu, johon he vastasivat jokaisen tuntijakson päätteeksi, mitä olivat sinä päivänä tehneet ja mitä he olivat oppineet asiasta sekä työskentelystä toisten kanssa. Keräämäänsä tietoa oppilaat dokumentoivat sekä pilvipalveluun että PowerPoint-esitykseen.  

Mitä kootusta aineistosta valitaan lopulliseen esitykseen, miten ne yhdistellään ja kootaan yhteen? 

Lopullinen työvaihe koitti viikko ennen tutkimustulosten raportointia. Painotin oppilaille, että tavoitteena ei ole tukahduttaa kuulijaa tekstitulvalla vaan tarkkaan pohtia, mitä tutkimastaan aiheesta haluaa valita kerrottavaksi lopulliseen esitykseen. Lopullinen esitys toteutettiin käyttäen osittain mallina tutkimustulosten raportointia, esimerkiksi mitä me tutkimme ja miksi, mitä tiesimme aiheesta ennestään, mitä saimme selville, oliko jokin asia vaikeaa tutkimuksen aikana, minkälaisia uusia ongelmia tai kysymyksiä syntyi, mitä eri tietolähteitä käytitte. Tutkimustulosten raportoinnin malli on löydettävissä linkin Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä liitteestä 1. Mallia voidaan käyttää eri oppiaineissa.  

Miten tutkivaa oppimisprosessia pitäisi arvioida? 

Eniten hiomista tutkivasta oppimisesta jäi vielä arvioinnin osalta. Tänä lukuvuonna tutkivaa oppimista on arvioitu työskentelyn tavoitteiden kautta ja itsearvioinnilla. Ajattelen, että arvioinnin tulisi kuitenkin olla monitasoisempaa, esimerkiksi arvioimalla opiskelun aktiivisuutta, omatoimisuutta, muiden huomioimista, ryhmässä opiskelemista, tiedon hankkimista sekä työn laatua. Täten myös oppilaille annettava palaute oppmisprosessista olisi monipuolisempaa.