Opettajan arviointikäytänteisiin vaikuttavat monet seikat (kts. Oppimisen ja osaamisen arviointi - Najat Ouakrim-Soivio). Jokaisella meistä on kokemus tai muisto siitä, miten on tullut arvioitua oppilaana. Yksi opettaja kokee saaneensa riittävästi arviointikoulutusta opettajakoulutuksen aikana, toisen mielestä siitä puhuttiin vähän tai se ei konkretisoitunut riittävän hyvin. Nuori vastavalmistunut opettaja astuessaan uuteen työyhteisöön tulee huomaamattakin osalliseksi koulun arviointikulttuuria. Tunnistaako opettaja oman arviointiosaamisen, mitä tiedän ja osaan ja elääkö koulu ajan hermolla. Olenko opettajana tietoinen, miten opetussuunnitelma ja lainsäädäntö normittavat arviointityötä. Kokeneeltakin opettajalta vaaditaan säännöllistä arviointitietojen ja -taitojen päivitystä. Miten työnantaja ja ylempi taho ohjaavat arviointityötä?
Uusi opetussuunnitelma, erityisesti arviointi ja laaja-alainen osaamisen taidot vaativat opettajalta uusiutumiskykyä. Tarvitaan uskallusta poisoppia ja luopua vanhasta, jotta saadaan tilalle uutta. Kielten opettajien kesken käydään tällä hetkellä hyvää kriittistä keskustelua, jossa kyseenalaistetaan ja kipuillaan uuden äärellä yhdessä ja yksin. Kielen opettaminen istuu opettajassa lujassa ja syvällä, kielen opettamiseen on koulutettu ja se osataan. Myös oppilaat ja huoltajat mieltävät usein kielen arvosanan perustuvan rakenteiden ja sanaston hallintaan. Nyt uusi opetussuunnitelma edellyttää opettajaa suunnittelemaan opetusta ja arvioimaan oppimista, jossa vain osa opetuksesta ja arvioinnista perustuu enää varsinaiseen kielenopetukseen. On iso työ saada myös oppilaat ja huoltajat ymmärtämään, että arvosana on myös muuta kuin kielitaidon eri osa-alueiden osaamista. Opettajana joudun myös pohtimaan, kuinka paljon aikaa käytän oppitunneista kielen oppimisen sijaan laaja-alaisen osaamisen opettamiseen ja ohjaamiseen.
Muutos herättää paljon tunteita. Ärsyttää ja turhauttaa, välillä tulee oivalluksia ja innostutaan. Moni opettaja tekee valtavasti töitä yksin, tutkii arviointitavoitteiden anatomiaa ja yrittää kääntää niitä oppilaalle ymmärrettävään muotoon. Kaikkia oppimisen tavoitteita ei voi mitata testein ja konkreettista tarttumapintaa voi olla vaikea saada siihen, mitä luokassa on tarkoitus tehdä ja miten arvioidaan raamien sisällä. Kannattaisiko vain luovuttaa, sulkea luokkansa ovi ja tehdä sitä mitä ennenkin? Kun on ennen osannut kaiken, uudesta seuraakin epävarmuuden tunteet. Luopuminen voi koskea, mutta ilman sitä ei tapahdu uudistumista. Tarvitaan tukea, säännöllistä keskustelua sekä uudistumista tukevia työvälineitä.
Vastuu opetussuunnitelman toteuttamisesta on jätetty opettajan omalle vastuulle. Antoisinta muutosprosessi on silloin, kun asioita mietitään yhdessä. Kun valmiita malleja ei välttämättä ole, edellytetään uudistumisen keskellä myös luovuutta. Kielten opettajat ovat verkostoituneet hyvin eri Facebook-ryhmissä, joissa keskustellaan, pohditaan yhdessä, jaetaan ideoita ja vinkkejä. On hienoa voivansa kokea, että ryhmä kannattelee.
Toteutuuko tarvittava muutos silloin, jos se on annettu tehtäväksi vain opettajille. Esimiehillä ja ylemmällä johdolla on tärkeä tehtävä kannustaa, tukea, antaa palautetta ja osoittaa riittävää täydennyskoulutusta opettajille. Palaute on kiva kuulla henkilökohtaisesti ja yksilöidysti: missä olen onnistunut ja mikä on mennyt hyvin. Sitä meiltä opettajiltakin odotetaan, oikea-aikaista ja säännöllistä palautteen antamista oppilaan oppimisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti