Teknologian käyttö opetustyössä tulisi olla kestävää myös hyvinvoinnin näkökulmasta

Kesälomani ensimmäiseen viikkoon on kuulunut jo jonkin aikaa digiaineiston siivous. Arkistoin tarpeelliseksi katsomani viestit ja turhat poistan tarpeettomina roskakoriin. Käyn läpi työpuhelimeen kertyneet kuvatiedostot ja viestit, ja päivitän puhelinluettelon seuraavaa lukuvuotta varten. Digisiivoukseen kuuluu myös asiakirjojen järjestely, päivittäminen ja deletointi eri digialustoilla. Digisiivousta kannattaisi tehdä pitkin lukuvuotta mutta olen huomannut sen olevan aikataulullisesti usein haasteellista. Siivous ja järjestely vievät aikaa mutta koen sen tarpeelliseksi käytännön kannalta. Kun tiedostot ovat järjestyksessä, turha ja vanhentunut siivottu pois, löytyy tieto helpommin ja nopeammin. Digisiivous voi jopa muuttaa suhtautumista digitaalisiin palveluihin ja laitteisiin tai mahdollistaa oman toiminnan tarkastelun. Itse kävin läpi nämä molemmat.  

Kaiken digisiivouksen keskellä laskin käyttäväni aktiivisesti työssä ainakin kahtatoista eri digialustaa: Wilma, sähköposti, OneDrive, Classroom, Google Chat, kustantajien digitaaliset kampukset sekä muut opetuksessa ja oppimisessa hyödynnettävät digitaaliset oppimisympäristöt. Näiden lisäksi käytössäni on vaihtelevasti muita Googlen eri sovelluksia, sosiaalisen median kanavia ja täydennyskoulutukseen omat oppimisympäristöt. Kansainvälistä yhteistyötä toteutan eTwinning-oppimisympäristössä ja alkavan lukuvuoden kynnyksellä valmistaudun lisäämään osaamista tekoälyn käytössä ja sen hyödyntämisessä opetuksessa. 

Uuden oppiminen ei itsessään haittaa vaan ennemminkin piristää ja energisoi. Kuitenkin edellä kuvatun kaltainen tilanne, jossa tarkoitus on hallita ja käyttää aktiivisesti lukuisia digialustoja -monesti myös täysin oma-aloitteisesti oppineena-, käy ajoittain sietämättömäksi ja aikataulullisesti mahdottomaksi. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat ammatillisesti ja oman osaamisen kehittymisen näkökulmasta tärkeitä mutta tarvitsevat myös oman aikansa ja paikkansa. Kiperissä tilanteissa on palattava perusasioiden ääreen pohtimaan, mikä olikaan oman työn kannalta tärkeää. Useimmiten se on laitteen sijaan toinen ihminen. 

Opettajana olen velvollinen käyttämään digitaalisia palveluita ja laitteita opetuksessa, koska niiden käyttö perusopetuksessa perustuu opetussuunnitelman perusteisiin. Palveluiden ja laitteiden käytön tavoitteena on varmistaa jokaiselle opiskelussa, työelämässä ja yhteiskunnallisessa osaamisessa vaadittava digitaalinen osaaminen, edistää oppimista ja tehdä oppijan ajattelua ja osaamista näkyväksi. Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen, digitaalisten palveluiden ja laitteiden hyödyntäminen opetuksessa edellyttävät minulta pedagogista osaamista ja suunnitelmallista kehittämistyötä. Tavoitteena on, että tämä tapahtuisi työajalla.

Kuva: Sanna Wedman 3/2021

Opettajalla riittävästi välineitä: läppäri, näyttöpääte, dokumenttikamera, kuulokkeet, työpuhelin ja säädettävä pöytä.

Opettajana huomaan ajautuneeni tilanteeseen, jossa digitaalisten palveluiden ja laitteiden käyttö, niiden toimivuus tai toimimattomuus vievät jo merkittävän osan työajasta. Se, että työnantaja tarjoaa opettajan käyttöön sekä tietokoneen, älypuhelimen että muita laitteita, on käytännön kannalta toimivaa. Keskusteluun olisi kuitenkin hyvä tuoda enemmän mukaan hyvinvoinnin näkökulmaa, esimerkiksi pystyä puhumaan stressistä, joka syntyy teknologian käytöstä. Teknologioiden käytöstä syntyvä stressi on laitteisiin ja sisältöihin liittyvää kuormitusta. Se aiheutuu esimerkiksi siitä, että erilaisia teknologioita on käytössä liikaa, niitä ei osata käyttää tarpeeksi hyvin tai teknologioiden kautta pitäisi pystyä omaksumaan turhan paljon tietoa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. (kts. Työssä ei kuormita vain työ vaan tekno­stressi) Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti digitaalisten palveluiden ja laitteiden vaikutusta on tavoite oppia arvioimaan kestävän kehityksen näkökulmasta. Teknologian käyttö tulisikin olla kestävää myös hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Kesäloman ihanuus on ollut muun muassa se, että olen pääsääntöisesti itse voinut määritellä, mitä digitaalisia palveluja ja laitteita käytän, milloin ja mitä varten. Digisiivous palautti minut pohtimaan omaa digitaalista jalanjälkeä ja rajaamaan eri alustojen käyttöä. Jatkossa mietin myös tarkemmin, mitä julkaisen ja minne. Ensi viikolla alkava lukuvuosi tietää opettajalle paluuta oppilaiden puhelimen käytön valvontaan ja puuttumiseen. Hallitusohjelmaan kirjattu lainsäädäntömuutostarve vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään puhelimen käyttöön ei ennätä auttaa opettajaa alkavaan syksyyn. Nykyisistä rajoituksista huolimatta tunnustan, että mieluummin käyttäisin ammatillisen osaamiseni johonkin muuhun kuin oppilaan toistuvaan puhelimen käytön valvontaan ja siihen puuttumiseen. 

Mitä hyötyä on saksan kielestä?

Kirjoitin keväällä 2021 tekstin, jonka otsikko kysyi, mitä hyötyä on ruotsin kielestä. Julkaisun yhteydessä eräs lukija kommentoi ja toivoi, että joku avautuisi myös siitä, mitä hyötyä on saksasta ja muista kielistä omassa elämässä. Saksan kielen opettajalle kysymys on aina ajankohtainen, sillä valinnaisten kielten opettajan työ on myös kielten markkinointia oppilaille ja huoltajille pitkin lukuvuotta. Materiaalia siitä, miksi saksan kieltä kannatta opiskella, löytyykin kiitettävästi, mutta varsinaisia omakohtaisia tarinoita saksan kielen hyödyllisyydestä vähemmän. Niinpä päätin tarttua lukijan toiveeseen ja kirjoittaa, mitä saksan kieli on antanut minulle ja miten olen sitä voinut hyödyntää omassa elämässä. Tässä kirjoituksessa julkaistuihin eri kirjoittajien lainauksiin olen saanut julkaisuluvan. Kirjoitan myös siitä, miten käsittelemme otsikon kysymystä oppilaiden kanssa vuosiluokilla 8-9, jolloin saksaa opiskellaan B2-kielenä kaksi tuntia viikossa koko lukuvuoden ajan. 

Kuva: www.pixabay.com

Itse aloitin saksan opiskelun peruskoulun 8. luokalla. Ukillani oli tapana muistella kokemuksiaan pikkupoikana saksalaisten sotilaiden kanssa Kuusamossa. Uskon, että ukkini onnistui kylvämään minuun muisteluillaan uteliaisuuden siemenen saksan kieltä ja kulttuuria kohtaan. Kotona lauantai-illan ohjelmistoon kuuluivat saksankieliset rikossarjat ja kieli kuului muutenkin kunnassa saksankielisten turistien vuoksi. Vanhempani eivät osaa saksaa mutta suvussa on saksankielentaitoisia henkilöitä. Kieli kiinnosti, joten valitsin saksan. 

Kokemukseni mukaan oppilailla voi olla erilaisia syitä valita tai olla valitsematta saksaa. Kieltä ja kulttuuria markkinoidessa on tärkeä nostaa esille hyviä asioita, jakaa hyvissä ajoin riittävästi informaatiota kielitarjonnasta ja valintojen vaikutuksesta koulunkäyntiin. Merkitystä on tutkimusten mukaan myös kavereilla ja vanhempien kielitaidolla ja kokemuksella kieltenopiskelusta ja vieraiden kielten käytöstä heidän lastensa asenteisiin. Vanhempien vaikutus voi olla joko kielivalintaan kannustava tai torjuva riippuen siitä, millaisen kuvan he välittävät kielen tärkeydestä, hyödyllisyydestä ja statuksesta. 

"Kieli antoi töitä Saksasta 90-luvulla, kun Suomessa ei ollut mitään hommia. Sillä tulee toimeen laajasti Keski-Euroopassa, jopa osassa Ranskaa ja Italiaa. Kieli on auttanut hoitamaan virallisia asioita paikallisten kanssa, kestitsemaan vieraita, innostanut myös tytärtä kieleen." 

- Kai Magnusson

Saksan kielen opiskelun alusta alkaen itselleni oli jollain tavalla selvää, että töitä täytyy tehdä oppimisen eteen. Opettelin oma-aloitteisesti ja sinnikkäästi sanastoa jo yläasteella, ja lukiossa kehitin sanaston oppimiseen erilaisia tapoja, esimerkiksi omien lauseiden kirjoittamisen ja puhumisen ääneen opiskeltavista sanoista. Joskus tein myös sanalistoja. Tuttavani kotona oli käytäntö, jossa sanalistoja kiinnitettiin wc:n oveen, ja jokainen perheenjäsen pystyi opiskelemaan sanalistoista eri aihepiirien sanoja. Kokemukseni perusteella väitän, että edellä kuvatulla tavoilla toimien saksan kielen taito on kehittänyt minussa vastuullisuutta, sinnikkyyttä, empatiaa, itseohjautuvuutta, päättäväisyyttä, loogista ajattelua sekä erilaisia oppimis- ja muististrategioita, joista on hyötyä missä vain. Näitä ikäänkuin sivutuotteena kehittyviä taitoja ei kovin moni tule välttämättä ajatelleeksi opiskelun aikana.

"Osaan saksaa Eurooppalaisen viitekehyksen tasolla vahva B1. Osana monikielisyystaitojani tärkeä, etenkin koska lähellä ruotsia. Grammatik on Spass. Saksa on iso kieli, sen taito pieni portti saksankielisiin maihin, ihmisiin, maisemiin, kulttuureihin, elinkeinoihin." 

- Paula Mattila

Lukiossa ja korkeakouluopinnoissa saksan kielen taito mahdollisti työn tekemisen ja vaihdot saksankielisissä maissa. Minulle, 18-vuotiaalle pienen kunnan kasvatille maailmankuva avartui kolmen viikon vaihdossa Berliinissä ensin saksankielisessä perheessä, sitten kansainvälisellä nuorisoleirillä, jossa kielenä käytettiin saksaa. Kielen käytön ja kielitaidon lisäksi opin erilaisia tapoja olla ja käyttäytyä, opin historiasta ja sain tähän päivään asti kestäviä ystävyyssuhteita. Kesällä 1999 saksan kieli auttoi minua saamaan kesätöitä Spiekeroog-nimiseltä saarelta. Kielitaitoni karttui mutta samalla opin asioita saksalaisesta työelämästä. Vuonna 2000 lähdin vielä viideksi kuukaudeksi vaihtoon Itävaltaan. Kielitaito mahdollisti pääsyn korkeakouluopintoihin saksankielisessä maassa, ja samalla matkustaminen helpottui kielitaidon vuoksi. Saksan kielen avulla opin paljon uutta kulttuurista, maasta ja sen historiasta. Paikallisiin ihmisiin sai paremmin kontaktia heidän omalla kielellä. Keskusteluista saksaa puhuvien henkilöiden kanssa olen oppinut kohteliasta kielenkäyttöä. 

"Kävin saksalaisen koulun Helsingissä. Oli matala kynnys mennä vuodeksi Saksaan vaihto-opiskelijaksi ja tehdä töitä siellä vuoden aikana. Osa tutuistani on tehnyt koko tutkinnon siellä. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt erilaisia asiantuntijatöitä, kaikissa hyötynyt saksan taidosta." 

- Johanna Argillander

Niin sitten kirjoitin graduni myös saksaksi ja minusta tuli saksan kielen opettaja. Kielitaito on auttanut myös saamaan kesätöitä matkailuneuvojana. Työssä saksan kielen taidosta on paljon hyötyä, sillä kielitaidon ansiosta voi saada monipuolisemmin erilaisia tehtäviä.  

"Saksankielen opiskelu on tarjonnut mahdollisuuden tutustua ihmisiin aivan eri tasolla, monesti vasta kielen avautuessa avautuu myös kulttuuri; se on auttanut työllistymisessä kotimaassa ja ulkomailla; valinnaisten kielten opiskeluun liittyy rohkeutta, heittäytymistä ja sinnikkyyttä, ominaisuuksia joista on hyötyä missä vain." 

- Pekka Hurskainen

On tieteenaloja, joissa merkittävä osa edelleenkin käyttökelpoisesta lähdekirjallisuudesta on saksankielistä. Saksaa ymmärtämällä saa Euroopan kulttuurista ja historiasta monipuolisemman kuvan kuin esimerkiksi pelkästään Atlantin takaa Yhdysvalloista. Saksankieliset artikkelit, ammattitekstit ja kirjallisuus syventävät osaamista ja ymmärrystä. Ja sitten on vain mukavaa ymmärtää saksankielisiä elokuvia ja sarjoja ilman tekstitystä.  

Lukuvuoden 2017 alusta alkaen myös saksan opetuksessa on rohkaistu oppilasta näkemään saksan kielen taito osana jatkuvaa oppimista ja oman kielivarannon karttumista ja kannustettu häntä käyttämään vähäistäkin kielitaitoa myös oppituntien ulkopuolella. Oppilaan on tarkoitus oppia mm. löytämään mahdollisuuksia käyttää saksan kieltä myös koulun päätyttyä. Osaamista tässä tavoitteessa arvioidaan opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Käytännössä tämä tapahtuu esittämällä oppilaille kysymyksiä, joihin he vastaavat suomeksi. 

Oppilaita pyydetään luettelemaan esimerkkejä tilanteista, joissa saksan kieltä tarvitaan, ja kertomaan, missä ammateissa saksan kieltä tarvitaan. 

"Saksan kielestä on todella paljon hyötyä monissa ammateissa tai ainakin se on yksi lisäsyy palkata henkilö ammattiin. Saksan kieltä tarvitaan paljon tekniikan alalla, jossa puhutaan paljon saksaa, ja markkintointialalla ja varsinkin, jos aikoo Saksaan viedä ja tuoda tavaraa, on saksan kieli aika välttämätön. Kauppa yleisesti Saksan kanssa on kannatettavaa, joten saksan kielen osaajia tarvitaan markkinoinnissa." - oppilas

Oppilaat kertovat myös, miten saksan kielestä voi olla hänelle hyötyä koulun jälkeen ja miten saksan kielen taito voi hyödyttää häntä tulevaisuudessa.

"Saksan kielen osaaminen voi antaa parempia mahdollisuuksia työllistyä, koska saksan kieltä arvostetaan ja tarvitaan kovasti. Voin joskus vaikka muuttaa joksikin aikaa tai pidemmäksikin saksankieliseen maahan ja pärjätä siellä hyvin ja saada mahdollisuuksia kansainväliselle uralle, jos sellaiselle haluaa lähteä. Tulevaisuudessa matkustaminen maailmalla myös helpottuu, koska saksa on suhteellisen osattu kieli maailmalla, ainakin Euroopan alueella." - oppilas

Kuusamolainen opettaja, rovasti ja kotiseutuneuvos Seppo Ervasti kommentoi viisaasti kielikysymykseen paikallisessa lehdessä vuonna 2011. Mitä se muka todistaa, ettei henkilö koe tarvinneensa opiskelemaansa kieltä. "Vain sitä, ettei hän ole nähnyt aiheelliseksi sitä käyttää eikä sillä elämäänsä rikastuttaa. Varsin huomattava osa suomalaisista selviää hautaan pelkällä paikallismurteella." Harva lapsi, nuori saati aikuinenkaan osaa ennustaa omaa tulevaisuuttaan. Kun antaa eri kielille mahdollisuuden, vaikkapa saksalle, se voi avata uusia, jopa yllättäviä ovia, esimerkiksi viedä vapaaehtoistyöhön jalkapallon Supercup-otteluun.

"Minut houkuteltiin lyhyellä varoitusajalla vapaaehtoishommiin stadionille jalkapallon Supercup-otteluun. Sain varsin kiinnostavia tehtäviä, koska osaan jonkin verran saksaa. Koskaan ei voi tietää, mitä ovia kielitaito avaa! 

- Marion Fields

Lähteet:

• Opetushallitus: Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa, tilannekatsaus joulukuu 2011
• Koillis-Sanomat 22.4.2011

Opettaja haluaa ja tarvitsee työstään palautetta

Perusopetuksessa toiminnan arviointi on kiinteä osa lukuvuotta. Tähän ohjaa perusopetuslain 21 §, jonka mukaan opetuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Ulkopuolista toiminnan arviointia lankeaa koululle monelta suunnalta: kouluterveyskysely, Strive-tutkimus, PISA-tutkimus, Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin arvioinnit jne. Näiden lisäksi opetuksen järjestäjällä ja koululla on omat arviointi- ja laatukyselyt. Kyselyt ja tutkimukset antavat itsessään tärkeää tietoa, missä mennään, mikä on muuttunut ja ohjaa suuntaamaan katseita tulevaan ja kehittämiskohteisiin. Tuoreimpana esimerkkinä tulee mieleen Karvin teettämä arviointi yhdekäsluokkalaisten ruotsia toisena kotimaisena kielenä opiskelevien osaamisen tasosta ja heikosta osaamisesta kirjoitustaidoissa. Arviointitulos ohjaa opettajaa tietoisemmin harjoituttamaan oppilaiden kirjoittamisen taitoa opetuksessa. Yksittäisen opettajan työstä arviointitulos ei kuitenkaan välttämättä hirveästi kerro. Moni opettaja kokeekin tekevänsä työtä yksin ja saavansa työstään vain vähän tai harvoin palautetta.

Paljon olen pohtinut palautetta ja sen merkitystä työssä ja ammatillisessa kehittymisessä. Kurkistin tviittihistoriaani ja huomasin tviitanneeni aiheesta useamman kerran monena vuonna, esimerkiksi Kaikki kehittyminen tapahtuu palautteen kautta. Palautteen antaminen on myös välittämistä. (tammikuu 2021) ja Itsensä johtajalle palaute on tärkeää. Se edellyttää usein aloitteellisuutta, esimerkiksi suun avaamista. Jos palautetta ei saa, sitä pitää hakea. Itsensä johtaja haluaa kehittyä ja sen vuoksi jatkuva ja hyvin annettu palaute innostaa ja motivoi. (elokuu 2020) Syyskuussa 2020 kirjoitin aiheesta pidemmän tekstin otsikolla Oppivassa yhteisössä palaute kuuluu kaikille. Totesin silloin mm., että oppivassa yhteisössä palaute on jokasuuntaista. Paljon on kiinni koulun toimintakulttuurista, kuka antaa palautetta, miten, missä ja milloin palaute liikkuu. Se voi olla hyvinkin etukäteen mietittyä ja sovittua tai epäsäännöllistä ja satunnaista, joskus yllättävää. Se voi yllättää koulun käytävällä, toisen välittämänä kehuna omasta työstä, kutsuna ammatilliseen keskusteluun, puhelun aikana tai huoltajan kirjallisena Wilma-viestinä. Kehu tuntuu hyvältä, ja se kertoo, että tehty työ on huomattu ja sillä on ollut merkitystä. 

Opettajalla palautelihas harjaantuu työssä, koska opettajan työhön kuuluu arvioida oppilaan oppimista, osaamista, opiskelua ja käyttäytymistä opetussuunnitelman mukaisesti. Palaute oppilaalle konkretisoituu vuorovaikutustilanteina oppitunnilla ja arviointikeskustelussa sekä kirjallisena palautteena Wilmassa ja muissa oppimisympäristöissä, esimerkiksi Classroomissa. Palautteella ja sen laadulla voi olla iso merkitys yksittäiselle oppilaalle. Eräs huoltaja kertoi huomanneensa kotona, että positiivinen palaute motivoi kotitehtävien tekemiseen ja opiskeluun. Motivaation, yrittämisen ja jaksamisen kannalta myönteisellä palautteella oli ollut oppilaalle parempi vaikutus kuin negatiivisella tuntimerkinnällä tilanteessa, jossa oppilaalla oli ollut vaikeuksia päästä työskentelyssä alkuun tai opiskelu oli edennyt nihkeästi sen hetkisillä resursseilla. "Opiskeluvälineet kotona, mutta teit hyvin tehtäviä lainakirjaan." Opettaja dokumentoi opiskeluvälineiden puuttumisen ja antaa palautteen tuntityöskentelystä "negatiivisella" värillä Wilmassa. Oppilaan ajatus tästä voi olla esimerkiksi: "Yritin mutta sekään ei riittänyt." 

Yhtälailla opettaja haluaa ja tarvitsee palautetta omasta työstä. Oman toiminnan ja työn reflektointi eivät välttämättä takaa, että palaute olisi laadukasta tai auttaisia parantamaan omaa suoritusta ja kehittymään työssä. Omaa palautelihasta voi harjoituttaa huomaamaan hyvää ja omia vahvuuksia, mutta on mielestäni myytti, että opettajan pitäisi toistuvasti löytää itsensä pohtimasta yksin, missä ja miten onnistui, missä on korjaamisen paikka, onko oma toiminta yhteisen hyvän mukaista ja sitä edistävää. Ajatuskumppani auttaa kasvamaan ja kehittymään työssä, palaute antaa työlle merkityksen ja hyvin annettuna lisää hyvinvointia.   

Kuva: www.pixabay.com

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on taito, jota pitää harjoitella. Opettajalle se voi olla vaikkapa oma Hyvien kokemusten-vihko. Vihon ajatus on kirjata ylös itsessä ja omassa työssä olevia hyviä asioita, onnistumisia ja nauttia niistä. Asioiden kirjaaminen ylös tekee toiminnasta tietoisempaa ja niistä saatu hyötykin on suurempi. Tänä lukuvuonna olen myös aktiivisesti keskittynyt pyytämään palautetta ajatuksella, miten onnistuin, miten voisin onnistua vielä paremmin ja mitä minun pitää tehdä toisin, jotta lopputulos olisi parempi. Oppilailta pyydän palautetta opetuksesta ja oppitunneista erillisellä Google Forms-kyselyllä, johon olen koonnut väittämiä opetuksen eri osa-alueista. Yhteistyöstä huoltajien kanssa toivon myös saavani palautetta.

Palaute on vuorovaikutusta. Se voi olla avointa tai suljettua, vastaanottavaa tai torjuvaa. Kokemukseni on, että palautteen antamiselle pitää tarjota paikka ja aika, ja mahdollisuus antaa palaute lisää kokemusta kuulluksi tulemisesta ja sitouttaa paremmin koulutyöhön. Minusta hyvä koulun toimintakulttuuri tarjoaa mahdollisuuden monisuuntaiselle palautteelle. Jokaisen vastuulla on miettiä, mitä saamallansa palautteella tekee. Minulle palaute on parhaimmillaan lahja ja rakentavan yhteistyön palanen.

Onnellisuus on taito, jota voidaan harjoitella osana opetuksen tavoitteita

Onnellisuutta voi käsitellä yläkoulun ruotsin opetuksessa tunnesanaston opiskelun ja tekstin tuottamisen parissa. Tehtävänä on esimerkiksi etsiä elämästä onnen aiheita, ottaa kuva asiasta, joka tekee onnelliseksi, ja kirjoittaa jokaisen kuvan alle kuvateksti ruotsiksi. Kirjoittamisen lisäksi tehtävässä tavoitteena on ohjata oppilasta huomaamaan hyviä asioita elämässä; onnellisen tunteen voi saavuttaa esimerkiksi aivan pienellä arjen asialla. Tunnesanaston opiskelu ja teeman käsittely taas liittyvät opetussuunnitelman tavoitteesseen tarjota oppilaille mahdollisuutta toimia erilaisissa ympäristöissä ja sisällyttää opetukseen vuorovaikutus - ja tunnetaitojen harjoittelua tukevia osa-alueita. Tunnetaidot on listattu koulussamme myös opetuksen yhteiseen arvopohjaan. 

Kuva: Sanna Wedman 

Ruotsin opetuksessa onnellisuutta voidaan edellisten lisäksi käsitellä yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Pohjoismaat ovat sijoittuneet vuosi toisensa perään onnellisuusraportin kärkikymmenikköön. Taustalla on Pohjoismaiden hyvinvointimalli ja systeemi, jossa ihmisestä pidetään huolta. Pohjoismaissa on luottamusta, turvallisuutta ja hyvinvointia vastaavat palvelut, kts. Miten onnellisuutta mitataan? Lista voi toimia hyvänä keskustelun aloituksena aiheeseen. 

Onnellisuutta voi kulttuurisena ilmiönä lähestyä esimerkiksi katsomalla YLE Areenan Kamrat på svenska-sarjaa, jossa suomalainen toimittaja tutustuu ruotsalaisiin ja suomalaisten stereotypioihin ruotsalaisista. Ohjelmassa otetaan selvää, miten ruotsalaiset voivat vaikuttaa niin onnellisilta ja onnekkailta sekä kysytään, ovatko ruotsalaiset ällöttävän onnellisia. Ajattelevatko ruotsalaiset itse olevansa onnellisia ja onnekkaita? Ja kun katsotaan kulissien taakse, näyttäytyvätkö ruotsalaiset todella niin onnellisilta. Ohjelmassa katsoja pohtii, miten ajatus keskivertoruotsalaisesta (Medelsvenson) ja kirjoittamattomasta Janten laista vaikuttavat ruotsalaisten onnellisuuden kokemukseen. Janten lain mukaan itsestä ei saa luulla liikoja eikä olla toista parempi. Ohjelmassa käytetty sana lagom taas kuvaa hyvin ruotsalaista kohtuullisuutta ja elämäntapaa; ei olla liian vähän tai liikaa jotakin vaan sopivassa määrin. Laajensimme teemaa pohtimalla myös, millainen mahtaa olla keskivertosuomalainen tai mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löytyy ruotsalaisten ja suomalaisten onnellisuudesta. 

Millainen mahtaa olla mielestäsi keskivertosuomalainen?

"Keskivertosuomalainen on vain normaali työläinen, jolla on kaikki elämään vaadittavat jutut: asunto, rahaa ja vapaa-aika."

"Ihminen, jolla on vaimo, auto, maatila, eläimiä ja lapsia. Elää tavallista rauhallista elämää, saunoo paljon, vähän juro."

"Keskivertosuomalainen on hiljainen, juro ja rehellinen. Asuu omakotitalossa parin lapsen, koiran, puolison ja auton kanssa. Tykkää grillata ja käydä luonnossa ulkoilemassa. Tykkää saunoa ja ei halua erottua joukosta."

"Jurottava, sosiaalisia tilanteita välttelevät perinteinen tyyppi. Ei rikas mutta tulee toimeen, toimisto/tehdas/maalaistalo. Perhe ja vähän ystäviä."

"Rasistinen, juo alkoholia, juo kahvia, omistaa metsää, lievä alkoholiongelma."

Vertaile ruotsalaisten ja suomalaisten onnellisuutta. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löydät? Anna esimerkkejä niistä. 

"Suomalaisten pitäisi olla onnellisin maa, mut minun mielestä aika harva suomalainen näyttää ulospäin onnelliselta."

"Ruotsalaiset näyttää onnellisuutta enemmän ulospäin, avoimemmin ja äänekkäämmin. Suomalaiset eivät halua tehdä isoa numeroa heidän onnellisuudesta tai muistakaan asioista."

"Suomalaisten ja ruotsalaisten mielestä luonto on tärkeää ja tuottaa heille onnellisuutta. Myös hyvät ihmissuhteet ja perhe ovat suuri tekijä onnellisuuteen. Eroja huomaan asenteesta. Suomalaiset ovat jurompia ja hiljaisempia, kun taas ruotsalaiset ovat yleensä ulospäin onnellisemman oloisia. Kumpikaan ei halua erottua joukosta ja pitää matalaa profiilia. Suomalaisille saunominen on tärkeämpää, vaikkakin Ruotsissakin saunotaan."

"Mielestäni suomalaiset ja ruotsalaiset ovat todella samanlaisesti onnellisia. Samat asiat tekevät onnelliseksi, kuten perhe ja ystävät. Kesä tekee myös onnelliseksi."

"Suomalaiset ja ruotsalaiset tulevat onnellisiksi perheistä, ystävistä ja terveydestä. Molemmat ovat onnellisia, kun on turvallinen maa."

Mitkä asiat sitten tekevät yläkoululaisen, 8.-luokkalaisen onnelliseksi? Ainakin kaverit, ruoka, eläimet, oma sänky ja nukkuminen, harrastukset, kesä, auringonlasku, matkustaminen, shoppailu ja raha. Ruotsalaisen tekee onnelliseksi mm. vapaus, aurinko ja lämpö, kesä sekä lapset, perhe ja ystävät. Yhteisiä onnen aiheita löytyy molempien maiden asukkailta. 

Onnellisuutta tarkastellaan tässä yhteydessä myös yksilön henkilökohtaisena asiana, jonka äärelle voi pysähtyä, ja taitona, jota voi harjoitella. Joskus taidon harjoittelu on kovinkin sensitiivistä, varsinkin tilanteessa, jossa oppilas kirjoittaa: "Jag har inte lyckliga dagar." 

Oppilaiden kanssa joutuu ruotsin opetuksessa melko usein kohtaamaan ja työstämään erilaisia stereotypioita. Opettajana tykkään tällaisesta laajemmasta kokonaisuudesta, joka haastaa oppilasta taidollisesti, ajattelemaan ja tekee näkyväksi sen, että olemme lopulta ihmisinä kovin samanlaisia huolimatta siitä, että olemme kahden eri maan asukkaita.

Linkkejä: 

• Mistä onnellisuus koostuu? Vieraana onnellisuustutkija Ilona Suojanen
  
• Ruotsalaisten onnellisuus