Pohjoismaita yhdistävät arvot löytyvät multimodaalisilla tekstitaidoilla - esimerkkinä musiikkivideot

Peruskoulun vuosiluokilla 7-9 B1-ruotsin oppimisen tavoitteena on pohjoismaisen kieliympäristön ja arvojen hahmottaminen. Hyvään osaamiseen edellytetään, että oppilas osaa kertoa, mitä kieliä Pohjoismaissa puhutaan ja kuvailla Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. Oppimisen tavoite haastaa opettajan pohtimaan, mitä ovat Pohjoismaita yhdistävät arvot ja millaisella tehtävällä pohjoismaisen kieliympäristön ja arvojen hahmottaminen mahdollistetaan. Näiden lisäksi oppimisen tavoite voi johdattaa sekä oppilaan että opettajan multimodaalisten tekstitaitojen äärelle. Osaanko analysoida ja tulkita eri ilmaisumuotoja ja löydänkö niiden avulla Pohjoismaita yhdistäviä arvoja? 

Suunnittelin viime lukuvuonna 7.-luokkalaisille tehtävän, jossa he tutustuivat pohjoismaisiin artisteihin ja yhtyeisiin. Tehtävässä piti kuunnella Youtube-musiikkivideoita ja löytää niiden pohjalta mahdollisia yhdistäviä arvoja. Jokaisesta Pohjoismaasta piti valita vähintään yksi kappale, joka on laulettu kielialueen kielellä (vrt. tutustuminen pohjoismaiseen kieliympäristöön). Alla olevassa kuvassa on oppilaiden löytämiä arvoja tehtävästä Nordiska artister och grupper. Arvot eivät ole mitenkään tärkeysjärjestyksessä vaan sovellus on asetellut syöttämäni sanat kuvassa olevaan muotoon. Aika moni oppilas koki arvojen löytämisen vaikeana, ja osa oppilaista ei ymmärtänyt tehtävää ollenkaan, vaikka se avattiin yhdessä. Vaikeana koettiin myös kuvailla kappaleita eri tavoin ja kertoa niiden yhtäläisyyksistä. Vasta oppilaiden vastauksia lukiessa oivalsin, että yhtäläisyyksien ja arvojen löytäminen musiikkivideoista edellyttävät taitoa lukea muutakin kuin ns. perinteisestä kirjoitettua tekstiä, esimerkiksi millaisia visuaalisia elementtejä musiikkivideoissa on käytetty ja mitä niiden avulla halutaan viestiä. 

Tänä lukuvuonna muokkasin tehtävää niin, että otin siihen mukaan visuaalisen materiaalin analysoinnin. Miten kuvia, kuvakulmia, tapahtumapaikkoja, esineitä, henkilöitä ja värejä videoissa on käytetty ja mikä niiden rooli on keskeisen sanoman muodostumisessa? Apua tähän sain koulumme äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalta, joka vinkkasi minua äidinkielen opettajaliiton jäsenlehdestä ja siinä ilmestyneestä tekstistä Opetusmenetelmiä multimodaalisten videoiden tulkintaan (Virke 2/2019). Tekstin mukaan nuorten taidot tulkita dynaamisia multomodaalisia tekstejä vaihtelevat, vaikka he ovat aktiivisia videoiden kuluttajia. Nuoret tarvitsevat myös tukea multimodaalisten tekstitaitojensa kehittämiseen. Videoita voidaan harjoitella analysoimaan kaikkia ilmaisumuotoja (esim. teksti, kuva, ääni) yhdessä tai niitä voi analysoida keskittymällä yhteen ilmaisumuotoon kerrallaan. Oppitunnilla harjoittelimme visuaalisen materiaalin löytämistä musiikkivideosta Ken Ring - Kelian ensin ilman ääniä ja sitten äänien kanssa.

1) Mitä värejä löydät videosta ja miten niitä on käytetty?

2) Keitä henkilöitä videossa esiintyy ja miten he käyttäytyvät?

3) Mitä kuvia, kuvakulmia, tapahtumapaikkoja ja esineitä videossa on ja miten niitä on käytetty?

4) Mitä kuvien, kuvakulmien, tapahtumapaikkojen, esineiden, henkilöiden ja värien avulla halutaan viestiä?

5) Löytyykö analysoitavien videoiden välillä yhtäläisyyksiä? Millaisia arvoja musiikkividet viestivät? 

Pohjoismaiset arvot ovat mielenkiintoinen hokema. Oppimisen tavoitetta avatessa ja tehtävää suunnitellessa sai hetken myllätä ennen kuin löytyi jonkinlaista määritelmää siitä, mitä pohjoismaiset arvot ovat: demokratia, ilmaisunvapaus, tasa-arvo, keskinäinen kunnioitus ja luottamus (kts. esimerkiksi Pohjoismainen tasa-arvoyhteistyö). Onko tämä virallinen totuus ja onko sillä oppimisen arvioinnin kannalta merkitystä? Mielestäni oppilaat löysivät hienoja arvoja tehtävän haasteellisuudesta huolimatta. Ehkäpä arvojen hahmottamisen ohella oleellista on, että oppilaat pääsevät harjoittelmaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja, kuten monilukutaitoa ja taitoa toimia rakentavassa vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Oppimisen suurinta antia on myös huomata, että opittu ruotsin kielen taito sitoo meidät kielellisesti muihin Pohjoismaihin ja rakentaa yhteistä kulttuuri-identiteettiä.  

Milloin itsearviointi edistää oppimista ja rakentaa uudenlaista arviointikulttuuria?

Ohjaavaa itsearviointia olen toteuttanut opetuksessa niin kauan kuin muistan. Käytännössä tämä on päivittäistä reflektointia luokkahuoneessa. Pysähtymistä oppilaan luona ja kysymistä esimerkiksi, miten hänen työskentelynsä etenee tai mitä hän on siihen mennessä oppinut. Opetussuunnitelman mukaan suurin osa arvioinnista on opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta. On merkitystä, millaisen painon ja sävyn vuorovaikutukselle antaa: Mitä sanoin, vahvistiko sanomani oppilasta, toiminko reilusti ja tasapuolisesti? Parhaimmillaan ohjaava itsearviointi toimii silloin, kun työskentelyn ja oppitunnin tavoitteet ovat kaikilla tiedossa. "Onnistuit ryhmätyöskentelyssä. Kuuntelit toisia ja osasit kertoa omia ajatuksiasi." Tavoitteiden kautta on mahdollista löytää oppilaiden vahvuuksia, esimerkiksi "Vahvuutesi on ryhmätyötaidoissa.", mutta ne myös haastavat opettajaa ja oppilasta silloin, kun pitäisi löytää rakentavia ja sopivia tapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hämmästyttävän usein luokkatilanteessa törmää oppilaiden keskinäisiin vuorovaikutuksen haasteisiin. Koulun arviointikulttuurissa olisikin mielestäni suotavaa yhdessä miettiä, miten oppilaiden keskinäisiä vuorovaikutustaitoja voidaan opettaa ja vahvistaa. Miltä tuntuisi kuulla päivittäin olevansa "tyhmä" tai "hikke", kun on onnistunut jossain. 

Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Tavoitteiden pohtiminen ja oman oppimisen edistymisen tarkastelu suhteessa tavoitteisiin on tärkeä osa myös oppilaan itsearviointitaitojen kehittämistä. Oppilasta ohjataan havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoitus on, että opettajat auttavat oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja. Huolimatta lain säätämästä velvoitteesta ja opetussuunnitelman normituksista oli itsearvioinnin edellytysten tukeminen kuvattu vaihtelevasti Karvin toteuttamassa arviointihankkeessa vuosina 2017-2019. Osassa itsearvioinnin toteutustapoja oli esitelty hyvin laajasti, kun taas toisissa oli vain maininta niiden käyttämisestä (kts. "Että tietää missä on menossa" - Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa 2019). Edelleen julkaisussa todetaan, että itsearviointi vastaa hyvin konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaiseen toiveeseen oppijasta aktiivisena tiedon muokkaajana. Itsearviointitaidot eivät kehity harjoittelematta ja ohjaamatta. Aki Luostarisen & Juuso Henrik Niemisen Arvioinnin käsikirjassa todetaan, että itsearviointitaitoja voi tukea vain ymmärtämällä itsearviointiin liittyvän sisäisen prosessin. Tunnenko opettajana tätä prosessia ja osaanko toteuttaa itsearviointia niin, että se ohjaa ja kannustaa oppimista eteenpäin? 

Opetussuunnitelmassa itsearviointitaidot on integroitu osaksi vieraiden kielten opetuksen tavoitteita esimerkiksi B1-ruotsin oppimäärässä tavoitteissa 3 ja 4 vuosiluokilla 7-9. Käytännössä opetukseen tulee sisällyttää hetkiä, jolloin oppilas harjoittelee taitoa asettaa tavoitteita omalle oppimiselleen, reflektoi niitä ja toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Oppilaan osaamista näiden tavoitteiden saavuttamisessa myös arvioidaan: oppilas osaa asettaa omia kielenopiskelutavoitteitaan ja arvioida opiskelutapojaan. Oppilas osaa toimia vuorovaikutustilanteessa toisia kannustaen (arvosanan kahdeksan osaaminen). Opetushallituksen laatimassa arviointiluonnoksessa syksyllä 2019 itsearviointi oli formatiivista arviointia, ei edellyttänyt dokumentointia eikä vaikuttanut oppiaineesta saatavaan arvosanaan. Kielten opetuksessa puhummekin kieltenopiskelutaidoista, ja oppilaan osaaminen näissä määrittyy sen pohjalta, miten hän kykenee refelktoimaan omia kielenopiskelutaitojaan suhteessa osaamisen kriteereihin. 

Karvi suosittelee arvioinnin suuntaamista vahvuuksien tunnistamiseen ja ottamaan etäisyyttä etenkin ulkoisen ja summatiiivisen arvioinnin kielteiseen maineeseen virheiden ja puutteiden etsijänä. Palaute ja eteenpäin suuntaava ohjaus ovat avaimia erityisesti onnistuneeseen formatiiviseen arviointiin. Tätä toivoisi koko koulun toimintakulttuurin tasolle. Aivan liian usein vahvuuksien tunnistaminen ja onnistumisten huomaaminen jäävät henkilön sisäiseksi puheeksi. Yrittämiset ja onnistumiset sekä niistä saatava palaute luovat merkityksellisyyttä, hyvinvointia ja kannustavat oppimisen äärelle (kts. Palaute on työelämän pienin suuri asia).