Ohjaavaa itsearviointia olen toteuttanut opetuksessa niin kauan kuin muistan. Käytännössä tämä on päivittäistä reflektointia luokkahuoneessa. Pysähtymistä oppilaan luona ja kysymistä esimerkiksi, miten hänen työskentelynsä etenee tai mitä hän on siihen mennessä oppinut. Opetussuunnitelman mukaan suurin osa arvioinnista on opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta. On merkitystä, millaisen painon ja sävyn vuorovaikutukselle antaa: Mitä sanoin, vahvistiko sanomani oppilasta, toiminko reilusti ja tasapuolisesti? Parhaimmillaan ohjaava itsearviointi toimii silloin, kun työskentelyn ja oppitunnin tavoitteet ovat kaikilla tiedossa. "Onnistuit ryhmätyöskentelyssä. Kuuntelit toisia ja osasit kertoa omia ajatuksiasi." Tavoitteiden kautta on mahdollista löytää oppilaiden vahvuuksia, esimerkiksi "Vahvuutesi on ryhmätyötaidoissa.", mutta ne myös haastavat opettajaa ja oppilasta silloin, kun pitäisi löytää rakentavia ja sopivia tapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hämmästyttävän usein luokkatilanteessa törmää oppilaiden keskinäisiin vuorovaikutuksen haasteisiin. Koulun arviointikulttuurissa olisikin mielestäni suotavaa yhdessä miettiä, miten oppilaiden keskinäisiä vuorovaikutustaitoja voidaan opettaa ja vahvistaa. Miltä tuntuisi kuulla päivittäin olevansa "tyhmä" tai "hikke", kun on onnistunut jossain.
Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Tavoitteiden pohtiminen ja oman oppimisen edistymisen tarkastelu suhteessa tavoitteisiin on tärkeä osa myös oppilaan itsearviointitaitojen kehittämistä. Oppilasta ohjataan havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoitus on, että opettajat auttavat oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja. Huolimatta lain säätämästä velvoitteesta ja opetussuunnitelman normituksista oli itsearvioinnin edellytysten tukeminen kuvattu vaihtelevasti Karvin toteuttamassa arviointihankkeessa vuosina 2017-2019. Osassa itsearvioinnin toteutustapoja oli esitelty hyvin laajasti, kun taas toisissa oli vain maininta niiden käyttämisestä (kts. "Että tietää missä on menossa" - Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa 2019). Edelleen julkaisussa todetaan, että itsearviointi vastaa hyvin konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaiseen toiveeseen oppijasta aktiivisena tiedon muokkaajana. Itsearviointitaidot eivät kehity harjoittelematta ja ohjaamatta. Aki Luostarisen & Juuso Henrik Niemisen Arvioinnin käsikirjassa todetaan, että itsearviointitaitoja voi tukea vain ymmärtämällä itsearviointiin liittyvän sisäisen prosessin. Tunnenko opettajana tätä prosessia ja osaanko toteuttaa itsearviointia niin, että se ohjaa ja kannustaa oppimista eteenpäin?
Opetussuunnitelmassa itsearviointitaidot on integroitu osaksi vieraiden kielten opetuksen tavoitteita esimerkiksi B1-ruotsin oppimäärässä tavoitteissa 3 ja 4 vuosiluokilla 7-9. Käytännössä opetukseen tulee sisällyttää hetkiä, jolloin oppilas harjoittelee taitoa asettaa tavoitteita omalle oppimiselleen, reflektoi niitä ja toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Oppilaan osaamista näiden tavoitteiden saavuttamisessa myös arvioidaan: oppilas osaa asettaa omia kielenopiskelutavoitteitaan ja arvioida opiskelutapojaan. Oppilas osaa toimia vuorovaikutustilanteessa toisia kannustaen (arvosanan kahdeksan osaaminen). Opetushallituksen laatimassa arviointiluonnoksessa syksyllä 2019 itsearviointi oli formatiivista arviointia, ei edellyttänyt dokumentointia eikä vaikuttanut oppiaineesta saatavaan arvosanaan. Kielten opetuksessa puhummekin kieltenopiskelutaidoista, ja oppilaan osaaminen näissä määrittyy sen pohjalta, miten hän kykenee refelktoimaan omia kielenopiskelutaitojaan suhteessa osaamisen kriteereihin.
Karvi suosittelee arvioinnin suuntaamista vahvuuksien tunnistamiseen ja ottamaan etäisyyttä etenkin ulkoisen ja summatiiivisen arvioinnin kielteiseen maineeseen virheiden ja puutteiden etsijänä. Palaute ja eteenpäin suuntaava ohjaus ovat avaimia erityisesti onnistuneeseen formatiiviseen arviointiin. Tätä toivoisi koko koulun toimintakulttuurin tasolle. Aivan liian usein vahvuuksien tunnistaminen ja onnistumisten huomaaminen jäävät henkilön sisäiseksi puheeksi. Yrittämiset ja onnistumiset sekä niistä saatava palaute luovat merkityksellisyyttä, hyvinvointia ja kannustavat oppimisen äärelle (kts. Palaute on työelämän pienin suuri asia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti