Tämä on toinen johtamiseen liittyvä kirjoitukseni ja samalla ensimmäinen referaatti koulutusjohtamiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Referoitava kirja on FT Juha Jalkasen teos Pedagogisen johtajan kirja. Olen valinnut kirjan, koska oma tavoite on oppia ja ymmärtää paremmin pedagogista johtamista ja siihen liittyviä piirteitä. Kirja on uusi ja se on painettu vuonna 2020.
Teoksen kirjoittaja Juha Jalkanen on työskennellyt koulutuksen parissa erilaisissa opetus-, tutkimus-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Tämän teoksen hän on kirjoittanut ensisijaisesti koulutusalan johtajana, ja kirja on tulos uudistustyön parissa opitusta pedagogisesta kehittämisestä ja sen johtamisesta. Juha Jalkanen on pyrkinyt kirjoittamaan kirjan, jota hän olisi itse tarvinnut ryhtyessään johtamaan opetuksen kehittämistyötä.
Kirja on tarkoitettu kaikille, jotka ovat tekemisissä opetuksen kehittämisen ja sen johtamisen kanssa. Jalkanen on pyrkinyt nostamaan esille sellaisia näkökulmia ja kysymyksiä, joista hän ajattelee olevan hyötyä pedagogiselle johtajalle koulutuksen uudistamisessa. Kirjan pääteemana on uutta luova pedagoginen johtaminen ja harjoitukset, joiden avulla voi syventää kirjan lukujen sisältöä ja ohjata tarkastelemaan asioita omasta kontekstista käsin. Kirjailija on myös etsinyt vastausta kysymykseen, miten jatkuva pedagoginen kehittäminen juurtuu innostavaksi toimintatavaksi. Teoksen yhtenä antina onkin se, että se tukee oman toimijuuden reflektointia ja kehittämistä mutta samalla lisää ymmärrystä siitä, kuinka laaja-alaisesta toimijuudesta on kyse pedagogisessa johtamisessa. Näistä johtuen kirja sopii mielestäni luettavaksi sekä johtajille että opettajille.
Uutta luovan pedagogisen johtamisen ydinelementit koostuvat pedagogisen johtamisen ulottuvuuksista eli pedagogiikan johtamisesta, pedagogisen asiantuntijayhteisön johtamisesta ja pedagogisesti johtamisesta. Elementteihin kuuluvat myös keskeiset näkökulmat jaetusta ymmärryksestä, yhteisestä suunnasta, elävästä organisaatiosta ja syklisestä prosessista. Näiden lisäksi tarvitaan kykyä tarkastella ajallisesti menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Minusta tämä malli avattuna oli kirjan keskeisin anti sekä johtamiselle että kehittämistyöhön osallistuvalle.
Oma kokemukseni on, että opettajan työ on muuttunut paljon ja samalla vaatimukset työlle ovat lisääntyneet. Opettajan työ on laaja-alaisempaa ja perinteinen luokkahuoneessa tapahtuva opettajan pedagoginen johtajuus on laajentunut vaatimuksineen mm. tiimi- ja organisaatiotasolle. Jalkanen kirjoittaakin, että koulutusorganisaatioissa pedagoginen johtajuus on lähtökohtaisesti jaettua eli jokainen opettaja johtaa pedagogiikka omalta osaltaan mutta tänä päivänä tarvitaan myös laaja-alaisempaa pedagogista johtamista, jotta muutosta voidaan viedä kohti yhteistä suuntaa. Yhteinen suunta on jaetun johtajuuden edellytys, kirjoittaa Jalkanen. Yhteinen suunta edellyttää jaettua ymmärrystä, mikä korostaa pedagogista johtamista vuorovaikutteisena toimintana. Vuorovaikutteisen toiminnan pyrkimyksenä on tukea oppivan yhteisön kehittymistä ja hyvinvointia.
Tästä johtuen kirjassa minua puhutteli myös kohta, jossa Jalkanen toteaa uudistamis- ja kehittämistyön voivan muuttaa toiminnan rakenteita ja toimintamalleja niin paljon, että on tarpeen pohtia sitä, millaista johtajuutta tarvitaan eri tasoilla eli miten jokainen henkilöstön jäsen johtaa omaa työtään, miten tiimiä johdetaan ja miten koko organisaatiota johdetaan (kts. s. 19). Tässä keskiössä on luoda kehittämiselle sellainen ympäristö, joka ruokkii halua ja kykyä tehdä asioita paremmin joka päivä.
Jatkuva pedagoginen kehittäminen juurtuu innostavaksi toimintatavaksi, kun organisaatio tunnistaa yksilöllisen moninaisuuden, osaamisen ja vahvuudet sekä mahdollistaa palautteen antamisen ja saamisen jokaiselle. Jalkasen mukaan palautteella onkin tärkeä rooli työn ohjauksessa ja henkilökohtaisessa kehittymisessä. Tämän päivän ja huomisen koulutusorganisaatioissa työtä tehdään erilaisissa tiimeissä ja verkostoissa, joten asiantuntijoilta edellytetään kykyä jakaa omaa osaamistaan ja hyödyntää toisten osaamista. Tässä mietin myös itse, miten keskeistä on luoda rakenteita ja käytänteitä jaetun tiedon prosessointiin: Miten osaamista jaetaan? Kenelle? Ja milloin?
