Ei pelkästään MITÄ? vaan myös MITEN?

Opetushallituksen rahoittamat OPS2016-tukikoulutukset paikallisen opetussuunnitelman tueksi ovat olleet ilmapiiriltään inspiroivia. Koulutukset ovat haastaneet katsomaan tulevaan ja antaneet sekä uusia työkaluja että toimintamalleja oman työn ja työyhteisön tueksi. Uudet tuulet ovat siis puhaltaneet. Kysymys kuuluu, MITEN näitä inspiroivia tuulia saisi vietyä omaan työyhteisöön.

Koulussamme otettiin koko kunnan peruskoulun opettajien yhteinen startti opetussuunnitelmatyön tekemiseen. Iltama alkoi laaja-alaisen osaamisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien alustuksella, jonka jälkeen harjoittelimme monialaisen oppimiskokonaisuuden luomista. Ryhmät vastasivat esimerkiksi kysymyksiin Mitkä oppiaineet osallistuvat tämän oppimiskokonaisuuden suunnitteluun ja toteutukseen? tai Millaisia laaja-alaisen osaamisen tavoitteita asetetaan? Keskustelu oli idearikasta.

Iltama päättyi ainekohtaisen opetussuunnitelmatyön aloittamiseen. Aineryhmissä keskustelimme mm. oppisisältöjen jakamisesta eri vuosiluokille, laaja-alaisesta osaamisesta osana oppiainetta sekä jostakin muusta ryhmän mielestä tärkeästä tarkastelusta. Opetussuunnitelman välttämätön velvoittava osuus, kirjoittamisen prosessointi pääsi alkuun. MITEN jatkaa tästä eteenpäin?

Opetussuunnitelman perusteissa kuvattu oppimiskäsitys haastaa pohtimaan myös oppimisympäristöjä ja työtapoja. Oppimisympäristöjen ja työtapojen pitäisi olla pedagogisesti monipuolisia ja joustavia[1]. Olen ymmärtänyt, että tämä haastaa koulun yhteisönä ja kunkin oppiaineen miettimään, MITEN työskennellään ja millaisissa oppimisympäristöissä työskentely tapahtuu, jotta asetetut tavoitteet voidaan toteuttaa. Uuden ainekohtaisenkin opetussuunnitelman hahmottamisen kannalta on tärkeä miettiä opetuksen tavoitteita mutta itse näen myös tärkeänä, MITEN näitä tavoitteita toteutetaan.

Perusopetuksen tulisi olla yhtenäinen ja eheä. Yksi opettaja on osa kokonaisuutta. Eheä ja yhtenäinen kokonaisuus on osiensa summa. Millaisiin opetuksen arvoihin koulun toiminta perustuu? Mikä on koulun tieto- ja ihmiskäsitys? MITEN opetussuunnitelman määrittelemää oppimiskäsitystä voidaan toteuttaa omassa koulussa? Millaisilla metodeilla ja työvälineillä koulun yhdessä sovittuja arvoja, opettajien tieto- ja ihmiskäsitystä sekä oppimiskäsitystä voidaan edistää[2]?

Itseäni helpotti huomattavasti, kun oivalsin että opettaja yksin ei voi muuttaa koulua. Muutoksen on tapahduttava yhdessä oppivassa yhteisössä. Kertokaa, jos olen ymmärtänyt asian väärin.

---

[1] Hannele Cantell: Näin rakennat monipuolisia oppimiskokonaisuuksia, sivu 23

[2] Juho Norrena: Innostava koulun muutos – Opas laaja-alaisen osaamisen opetukseen, sivu 95

Yksi peruna kerrallaan – Peruna nro 1 eli MONILUKUTAITO

Uuden opetussuunnitelman terminologiaa voisi hyvin verrata ämpärilliseen perunoita. Jos on nopeasti kuorittava iso ämpärillinen perunoita, ja jos jo alkajaisiksi tuskailee edessä olevan urakan suuruutta, on edessä pelkkä koettelemus. Yritetään nyt sitten torjua rimakauhua ja keskitytään kuorimaan yksi peruna kerrallaan.

Uuden opetussuunnitelman perusteissa yhtenä laaja-alaisen osaamisen tavoitteena on monilukutaito. Perinteisten luku- ja kirjoitustaitojen lisäksi monilukutaidolla käsitetään tarpeellisia uudenlaisia luku- ja kirjoitustaitoja uusissa mediaympäristöissä. Koulun tehtävänä olisi tuottaa kirjoitustaitoja, joilla pärjää uudenlaisessa osallisuuden kulttuurissa. Väistämättä tässä kohtaa alkaa miettiä, miten omaa oppiaineen opetusta tulisi ohjata täyttämään annettua monilukutaidon määritelmää. Mitä tarkoitetaan uuden kirjoittamisen taidoilla?

Koulumme äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat osallistuivat elokuun alussa äidinkielen ja kirjallisuuden foorumiin. Luennoitsijana foorumissa oli ollut Outi Kallionpää. Kallionpään mukaan uuden kirjoittamisen taidot voidaan tiivistää erillistaidoiksi, joita ovat tekniset taidot, monisuorittamis- ja tietoisuustaidot, luovuustaidot, multimodaaliset taidot, sosiaaliset taidot sekä julkisuustaidot.

Yksi peruna halkaistiin moneksi. Mitä uutta opetukseen pitäisi tuoda? Tieto- ja viestintätekniikkaa kuten verkkoympäristöjä, kameran kännykkää tms. pitäisi käyttää. Pitäisi osata yhdistää kirjoitusta, ääntä, kuvaa, liikkuvaa kuvaa ja esteettistä sommittelua. Sosiaalisuus näkyy esimerkiksi siten, että tekstejä tehdään ja muokataan yhdessä. Opetellaan julkisuustaitoja, korostetaan luovuutta, yhdistetään perinteisiä kirjoittamisen taitoja uusiin ja osataan rikkoa perinteisiä kaavoja.

Hallitusohjelmassa linjataan, että oppimistapoja laajennetaan ottamalla käyttöön digitaalisia oppimisympäristöjä. Voisiko joku nyt sitten kertoa, mitä nämä digitaaliset oppimisympäristöt ovat esimerkiksi vieraiden kielten opiskelussa. Ovatko oppimisympäristöt sellaisia, joissa toteutuu tulevaisuuden taitojen harjoittelu ja/tai tavoitteet? Lista on kovasti tervetullut.  

Mikä on sähköistettyjen oppituntien päämäärä?

Opetuksessa hyödynnettäviä ohjelmia ja sovelluksia tulee ovista ja ikkunoista. Ylitarjonnan keskellä pitäisi osata nähdä mikä on oman oppiaineen ja opetuksen kannalta oleellista. Mikä on sähköistettyjen oppituntien päämäärä? Tätä kysyy mm. Helsingin Sanomien toimitussihteeri Tuomas Kaseva sunnuntain 13. syyskuuta 2015 Helsingin Sanomien kirjoituksessa. Kaseva kirjoittaa, että koulujen sähköistämisessä ongelmallisinta on se, mihin kaikki opetuksen arjessa tähtää.

Koulun sähköistäminen ei pitäisi itsessään olla koulun arvo. Sähköiset oppimisympäristöt, ohjelmat ja sovellukset tarjoavat kouluille mahdollisuuden monipuolistaa opetuksessa ja oppimisessa käytettäviä työkaluja. Sen minkä ennen teit paperilla ja kynällä, voit vaihtelun vuoksi tarjota tehtäväksi sähköisesti. Mielestäni hyvistä ja toimivista työkaluista ei tarvitse luopua sen vuoksi, että sähköistymistä tuputetaan koulun ulkopuolelta.

Uuden opetussuunnitelman yhtenä tehtävänä ja tavoitteena on tarjota oppilaille laaja-alaista osaamista: ajattelun taitoja, kulttuurista osaamista, vuorovaikutusta ja ilmaisua, itsestä huolehtimista ja arjen taitoja, monilukutaitoa, tieto- ja viestintäteknologista osaamista, työelämätaitoja ja yrittäjyyttä sekä osallistumista, vaikuttamista ja kestävän tulevaisuuden rakentamista. Sähköiset oppimisympäristöt, ohjelmat ja sovellukset voi mielestäni nähdä yhtenä työkaluna, jotta laaja-alaista osaamista edistävä oppimismahdollisuus voidaan rakentaa oppilaille eri oppiaineissa.

Sähköistetyt oppitunnit antavat mahdollisuuden monipuolistaa arviointia sekä tehdä oppilaan oppimisen prosessia näkyväksi oppilaalle itselle, opettajalle sekä huoltajalle.

Ja tähän lopuksi vielä ne ovista ja ikkunoista tähän mennessä tulleet sähköiset työkalut ja sovellukset:

https://fi.padlet.com/ (seinätyökalu)
http://answergarden.ch/ (seinätyökalu)
https://getkahoot.com/ (pelisivu)
https://prezi.com/ (esitystyökalu)
https://www.canva.com/ (julisteiden, korttien, pelipohjien jne. tekoon)
http://www.cmaptools.com/ (käsitekarttatyökalu)
http://www.saarella.fi/opettaja.html (pelisivu, jolla voi harjoitella yhteistyötaitoja)
http://popplet.com (ajatuskarttatyökalu)
http://teamup.aalto.fi (ryhmätyökalu)
http://www.smartfeet.fi/ (pelisivu)
https://www.mindmeister.com/ (ajatuskarttatyökalu)
https://todaysmeet.com/ (oma ääni kuuluviin)
www.socrative.com (mm. pelisivu)

Sykäys innostavaan muutokseen

Palasin virkavapaalta töihin lukuvuoden 2013-2014 alussa. Uusi opetussuunnitelma oli jo keskusteluissa mukana ja viesti oli selvä: Koulun on muututtava. Mutta miten? Miten koulun pitää muuttua? Miten minun pitää muuttaa omaa opetustani?

Minulla oli mahdollisuus liittyä koulumme ops-työryhmään mukaan lukuvuoden 2014-2015 syyslukukaudella. Motiivini oli päästä jollakin tavalla tulevaan muutokseen mukaan. Samana lukuvuonna koulussamme toteutettiin NOPS2016 eli narratiivinen lähestysmitapa uuteen opetussuunnitelmaan. NOPS:n aikana toteutetut tehtävät sekä koulutuksessa että koulussamme antoivat hiukan vihjeitä uuden opetussuunnitelman tavoittelemista muutoksista. Yhdessä tehdään.

Tärkein ja henkilökohtaisin innoittajani tulevan opetussuunnitelman työstämiseen on ollut kuitenkin Juho Norrenan kirja Innostava koulun muutos. Kirja on opas laaja-alaisen osaamisen opetukseen. Kirja antaa konkreettisia työkaluja laaja-alaisen opetuksen mahdollistamiseen koulussa. Kirja tarjoaa myös innostavia malleja opetuskäytänteiden kehittämiseen ja monipuolistamiseen yksittäisen opettajan työssä tai osana koko koulun toimintakulttuurin kehittämistä ja paikallisen opetussuunnitelman laadintaa.

Olen ymmärtänyt ja oivaltanut, että muutos kouluissa tarkoittaa juuri toimintakulttuurin ja opetuskäytänteiden kehittämistä. Yksittäinen opettaja ei voi yksin viedä muutosta eteenpäin. Olen jakanut lukemiani oivalluksia Norrenan kirjasta koulumme ops-työryhmälle. Haaste opetuskäytänteiden kehittämisestä ja monipuolistamisesta koulussamme on otettu vastaan. Tuleva matka on mielenkiintoinen. Toivottavasti matkaan mahtuu pedagogisia oivalluksia.