Ilmiöoppiminen oppivassa yhteisössä

Askolan koulussa on tänä syksynä järjestetty ensimmäistä kertaa 9.-luokkalaisille suunnattu lyhyt valinnaisainekurssi Kielet ja kulttuurit (KieKu). Kurssi on suunniteltu ja toteutettu ilmiöpedagogiikan pohjalta. Arviointi on toteutettu uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Taitotavoitteita on liitetty kurssiin koulun yhteisistä laaja-alaisen osaamisen tavoitteista. Koska kurssi arvioidaan numeroarvosanalla, arvosana tulee oppilaiden työskentelytaidoista ja sanallinen palaute laaja-alaisen osaamisen taidoista sekä oppimisesta. Lisäksi 9.-luokkalaiset saavat diplomin osallistumisesta 7.-luokkalaisille järjestettävään Matkalla maailmalla-teemapäivään. Teemapäivä toteutetaan koulussamme 20.11.2017 ja se kestää koko koulupäivän. 

Uutta kurssilla on ollut myös se, että se on toteutettu samanaikaisopetuksena. Vastuu kurssin suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista on ollut minulla ja koulumme englannin ja ranskan kielen lehtori Hanna Tiitisellä. Samanaikaisopetus on aiheena toinen, josta kirjoitan myöhemmin oman blogitekstin. 

Tähän blogitekstiin haluan nostaa meidän opettajien kokemuksia kurssin toteutuksesta. Opettajana ja oman oppimisen kannalta koen keskeisenä asiana kuvata oppimisen polkua ja ilmiöprosessin etenemistä kurssin alusta teemapäivään saakka. Oppilaiden kokemus ja heiltä saatu palaute kurssista taas antavat arvokasta palautetta koulun ja kurssin kehittämistyölle. Tässä linkki KieKu-kurssilaisten palautelomakkeeseen: KieKu-kurssipalautelomake. Palaute kurssista on tarkoitus kerätä teemapäivän jälkeen.

Miten saamme oppilaissa herätettyä aidon innostuksen kieliä ja kulttuureja kohtaan? 

Koska KieKu-kurssi toteutettiin ensimmäistä kertaa ilmiöpedagogiikan pohjalta, emme opettajina halunneet lähteä tarkasti rajaamaan kurssin tarkempaa teemaa. Yhtenä tavoitteenamme oli myös osallistaa oppilaita oman oppimisensa suunnitteluun ja toteutukseen. Kysymykseksi jäi, miten saisimme oppilaissa herätettyä aidon innostuksen kieliä ja kulttuureita kohtaan. Löytäisimmekö oppilaiden elämän ja kurssin välisiä yhtymäkohtia? Miten tuemme oppilasta asettamaan oppimistavoitteita itselleen ja löytämään itselle merkityksellisen tutkimuskohteen? Löytäisimmekö oppilaiden oppimiselle jonkin suuremman merkityksen, esimerkiksi jakamalla heidän oppimaansa ja osaamistaan muille koulun oppilaille ja opettajille. 

Näiden kysymysten pohjalta suunnittelimme KieKu-kurssilaisille virittelytunnin, jossa oppilaat kieltelivät luokassa eri mantereiden välillä ajatuksella Matkalla maailmalla. Mantereille oli kerätty niihin liittyvää esineistöä ja materiaalia. Oppilaiden tehtäväksi jäi kierrellä kolmen hengen ryhmissä mantereelta toiselle, hypistellä, tunnustella ja kokeilla esineistöä, ihmetellä sekä esittää kysymyksiä. Kysymykset oppilaat kirjoittivat muistiin paperille. Paperille oppilaat saivat kirjoittaa myös muita mietintöjä, esimerkiksi mitä he tiesivät mantereista ja maista jo etukäteen. 

Virittelytunnin jälkeen ryhmät saivat tehtäväksi miettiä, löytyykö ryhmästä kaikkia jäseniä kiinnostava tutkimuskohde. Piti myös miettiä perusteluja valitun tutkimusaiheen valinnalle. Opettajina huomasimme kurssin aikana, että "vain joku tutkimuskohde" tai yhden ryhmänjäsenen valitsema aihe ei ollut kovin motivoivaa ryhmän muille jäsenille. 

Uteliasta ja innostavaa oppimista olisi voinut lähestyä myös etsimällä ratkaisuja itse esitettyihin kysymyksiin ja ongelmiin. 

Miten valittua aihetta voitaisiin tutkia? 

Kun KieKu-laiset olivat päättäneet tutkimuskohteensa, jäi tehtäväksi miettiä, miten valittua kohdetta voitaisiin tutkia. Mistä tietoa voisi hankkia? Mikä on tutkimusta ohjaava kysymys? Tämän kohdan huomasimme opettajina olevan erityisen haastava. Oppilaat ajautuivat helposti tutkimaan kohdetta perinteisin menetelmin, etsimällä vain tietoa internetistä ja valmistelemalla esitelmää. Tämän vuoksi käytimme Hannan kanssa vielä yhden oppitunnin tarkentamalla, mitä on tarkoitus tehdä ja miten. Esimerkiksi jos tutkimuskohteena on Italian ruoka, tarkoitus ei ole tehdä esitelmää vaan miettiä, mikä aiheessa oppilasta kiinnostaa, esim. Miksi Italiassa on niin paljon erilaisia pastoja? Millä eri nimillä pastalajeja kutsutaan? Miten niitä käytetään? Onko joku pastalaji tyypillisempi eri maakunnassa kuin toisessa jne. Näytimme myös yhden esimerkkivideon oppilaille, jossa konkretisoituu hyvin ilmiöoppimisen tarkoitus: Kuinka syvällä kalat uivat talvella?

Oivalsimme myös melko pian, että ilmiöoppiminen vaatii opettajaltakin syvällisempää ymmärrystä oppimisesta ja sen prosesseista. Miten motivoida heitä, jotka eivät saa otetta oppimiseen, miten ohjaamme niitä oppilaita, jotka ovat selkeästi valinneet väärän aiheen ja mukailevat muun ryhmän mukana tai miten saada kaikki ryhmän jäsenet mukaan yhteiseen tekemiseen. Yksi tärkeä juttu motivaation syntymiseen voisi olla joku täydentävä ja riittävän pieni ja helposti hahmoteltava tehtävä aiheeseen liittyen. 

Miten tutkimuskohdetta dokumentoidaan? 

Ohjeistimme oppilaita kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa PedaNet:iin, johon kirjattiin jokaisen työskentelyjakson päätteeksi, mitä kukin oli sinä päivänä tehnyt ja mitä oppinut. Päiväkirjaan sai liittää myös kuvia, videoita, piirustuksia, haastatteluja ja lähteitä löytämistään tietolähteistä tms. Osa oppilaista keräsi tietoa myös erilliseen PowerPoint-esitykseen. 

Mitä kootusta aineistosta valitaan lopulliseen esitykseen, miten ne yhdistellään ja kootaan yhteen? 

Lopullinen työvaihe koitti reilu viikko ennen teemapäivää. Millainen on lopullinen esitysmuoto ryhmän tutkimuskohteesta 7.-luokkalaisille, mitkä ovat tutkimuksen avainsanat, mitä on tutkittu ja miten opettaa oppimansa 7.-luokkaisille. Lisäksi tuli miettiä, miten osallistaa 7.-luokkalaiset jokaisessa työpajassa. Kenraaliharjoitus pidettiin teemapäivää edeltävällä viikolla. Harjoituksissa oli mahdollista tehdä viime hetken viilaukset omaa työpajaa varten. Keskustelimme myös esiintymisestä, äänenkäytöstä ja oppilailla oli mahdollisuus saada palautetta. Työpajaansa varten KieKu-laiset miettivät seuraavia asioita:

- Mikä on työpajan aihe?
- Mihin kysymyksiin halusitte työssänne saada vastauksen?
- Mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka saitte työssänne selville? 
- Mitä työpajassa tapahtuu?

• Mitä 7.-luokkalaisten on tarkoitus tehdä? 
• Selkeä ohjeistus
• Miten osallistutte itse työpajan toimintaan? 
• Miten lopetatte työpajan? 

Teemapäivään muodostui lopulta kuusi erilaista työpajaa:

• Amerikan juhlapäivät
• Australian kansallispäivä
• Espanjan ja Italian ruoka
• Stereotypiat
• Lontoon nähtävyydet
• QR - Aarteenetsintä

KieKu-kurssia on tavoitteena arvioida ja kehittää jatkoa varten. Yhtenä kehiteltävä asiana on ainakin kurssin teeman sitominen tarkemmin kurssin otsikkoon Kielet ja kulttuurit. Myös tutkijanäkökulmaa olisi varmasti hyvä painottaa jatkossa enemmän. Voisiko se olla kieli- ja kulttuuritutkija? 

Miten tukea koulun kokeilukulttuuria ja muutosta?

Eräs tuttavani työskentelee menestyvässä firmassa. Kun kysyin häneltä, mihin firman menestys perustuu, hän mainitsi kolme asiaa. Työyhteisössä vallitsee matala hierarkia, työntekijöillä on lupa kokeilla ja epäonnistua. Jäin pohtimaan asiaa. Kouluja kehitetään erilaisilla kehittämisotteilla ja hankkeilla mutta kuinka monissa työyhteisöissä on lupa kokeilla ja epäonnistua. Jos joku onnistuu tai epäonnistuu, elääkö työyhteisö onnistumisen mukana ja kannatteleeko epäonnistumisen hetkinä. Miten koulun muutosta voidaan tukea? 

Minulla oli ilo osallistua Kokeilukulttuuri koulun kehittäjä-koulutukseen 1.11.2017. Koulutuspäivänä tarkasteltiin kokeilukulttuurin merkitystä oppivan kouluyhteisön kehittämisessä. Tavoitteena oli/on tukea koulujen kehittämisorientoitunutta asennetta ja toimintaa. Koulutuspäivän olivat järjestäneet kouluttajat Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen. Päivän aikana kuultiin innostavia puheenvuoroja opetusneuvos Elisa Heliniltä, Sitran asiantuntija Kalle Niemiseltä, innovaattori Saku Tuomiselta sekä Opetushallituksen kokeilukeskukselta. Koulutuspäivän anti osui ja upposi. 

"Tsemppiä." Näillä sanoilla minua on henkilökohtaisesti kannustettu syksyllä 2015, kun koulussamme oltiin aloittamassa kokeilu opetuskäytänteiden kehittämisen ja monipuolistamisen vaihemallista tukemaan koulun opetussuunnitelmatyötä. Vähänpä lopulta tiesin, mihin olin ryhtymässä, mutta innostus koulun kehittämiseen on ajanut eteenpäin. Mikä saa innostuksen säilymään haasteista huolimatta? Tätäkin kysymystä joutuu väistämättä pohtimaan kehittämistyön äärellä. 

Innostus ja sisäinen motivaatio oman työn ja työyteisön kehittämiselle voi syntyä niinkin pieneltä tuntuvista seikoista kuin mahdollisuudesta tai kannustavasta palautteesta. Riittävät haasteet ja niistä selviytymiset ruokkivat innostusta. Kannustavat sanat motivoivat yrittämään ja antamaan itsestä entistä enemmän. Luottavassa ja kannustavassa ilmapiirissä on hyvä työskennellä. Usein kannustava palaute voi myös tulla työyhteisön ulkopuolelta ja dialogissa koulun ulkopuolisessa verkostossa. Myös itselle annettava myönteinen palaute motivoi, ohjaa ja auttaa työssä. Aina ei voi nojautua esimiehen ja työyhteisön palautteeseen. Verkosto ja itselle annettava myönteinen palaute kannattelevat muutostyössä eteenpäin.  

"Kokeilu ei toimi." toimii kokeilukulttuurissa paremmin kuin "epäonnistuin", oli Saku Tuomisen yksi viesteistä. Kokeilukulttuurin ei tarvitse henkilöityä. Yhtä tärkeää on hahmottaa oma roolinsa osana koulun kehittämistyötä. Kuka minä olen osana työyhteisöä ja mitä kokonaisuutta työni palvelee? 

Koulun muutostyö on alkanut mutta minne se päättyy. Onko kokeiluilla ja hankkeilla draaman kaari? Tarvitaan konkreettisia toimia kokeilujen ja hankkeiden toteuttamiseen ja onnistumiseen mutta yhtä tärkeää olisi pohtia, mitä niistä opimme. 

    

Tähän lopuksi olen koonnut listauksen koulutuspäivän annista koulun kokeilukulttuurin ja  muutoksen tukemiseksi. Listaus on koonti koulutuspäivän puhujien puheenvuoroista:

- Mietitään, miten hankkeisiin lähdetään. Onko hankkeessa kyse unelmasta vai pelkästä toivomuksesta.

- Mitkä ovat konkreettiset toimet hankkeiden toteuttamiseen ja onnistumiseen?

- Mitä ongelmaa hanke yrittää ratkaista? 

- Mikä paranee hankkeen avulla? 

- Miten käsitellä sitä inhimillistä toimintaa, joka syö resursseja tuomatta lisäarvoa. 

- Onko tavoite selkeä? 

- Millä tavalla saataisiin innostunut halu kehittää ja kokeilla? 

- Miten tuetaan elinikäistä oppimista? 

- Kuinka jokaisen osaaminen saadaan käyttöön? 

- Miten hyödynnetään tutkintojen ulkopuolista osaamista?

- Miten luoda koulumaailma, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua. 

- Mitä lisäarvoa kokeilukulttuuri tuo koulun muutokseen? 

- Jotta kouluni kokeiluista saataisiin mahdollisimman paljon oppia ja kehitystä, millainen ajattelu ja asenteet, rutiinit ja toimintatavat yms. meidän tulisi lopettaa, jatkaa edelleen ja kehittää sekä aloittaa kokonaan uutena. 

Kokeilukulttuurissa ja muutoksessa tarvitaan luovuutta. Saku Tuomisen sanoihin päättäen: "Luovuus on halua tehdä eri tavalla paremmin."