Eräs tuttavani työskentelee menestyvässä firmassa. Kun kysyin häneltä, mihin firman menestys perustuu, hän mainitsi kolme asiaa. Työyhteisössä vallitsee matala hierarkia, työntekijöillä on lupa kokeilla ja epäonnistua. Jäin pohtimaan asiaa. Kouluja kehitetään erilaisilla kehittämisotteilla ja hankkeilla mutta kuinka monissa työyhteisöissä on lupa kokeilla ja epäonnistua. Jos joku onnistuu tai epäonnistuu, elääkö työyhteisö onnistumisen mukana ja kannatteleeko epäonnistumisen hetkinä. Miten koulun muutosta voidaan tukea?
Minulla oli ilo osallistua Kokeilukulttuuri koulun kehittäjä-koulutukseen 1.11.2017. Koulutuspäivänä tarkasteltiin kokeilukulttuurin merkitystä oppivan kouluyhteisön kehittämisessä. Tavoitteena oli/on tukea koulujen kehittämisorientoitunutta asennetta ja toimintaa. Koulutuspäivän olivat järjestäneet kouluttajat Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen. Päivän aikana kuultiin innostavia puheenvuoroja opetusneuvos Elisa Heliniltä, Sitran asiantuntija Kalle Niemiseltä, innovaattori Saku Tuomiselta sekä Opetushallituksen kokeilukeskukselta. Koulutuspäivän anti osui ja upposi.
"Tsemppiä." Näillä sanoilla minua on henkilökohtaisesti kannustettu syksyllä 2015, kun koulussamme oltiin aloittamassa kokeilu opetuskäytänteiden kehittämisen ja monipuolistamisen vaihemallista tukemaan koulun opetussuunnitelmatyötä. Vähänpä lopulta tiesin, mihin olin ryhtymässä, mutta innostus koulun kehittämiseen on ajanut eteenpäin. Mikä saa innostuksen säilymään haasteista huolimatta? Tätäkin kysymystä joutuu väistämättä pohtimaan kehittämistyön äärellä.
Innostus ja sisäinen motivaatio oman työn ja työyteisön kehittämiselle voi syntyä niinkin pieneltä tuntuvista seikoista kuin mahdollisuudesta tai kannustavasta palautteesta. Riittävät haasteet ja niistä selviytymiset ruokkivat innostusta. Kannustavat sanat motivoivat yrittämään ja antamaan itsestä entistä enemmän. Luottavassa ja kannustavassa ilmapiirissä on hyvä työskennellä. Usein kannustava palaute voi myös tulla työyhteisön ulkopuolelta ja dialogissa koulun ulkopuolisessa verkostossa. Myös itselle annettava myönteinen palaute motivoi, ohjaa ja auttaa työssä. Aina ei voi nojautua esimiehen ja työyhteisön palautteeseen. Verkosto ja itselle annettava myönteinen palaute kannattelevat muutostyössä eteenpäin.
"Kokeilu ei toimi." toimii kokeilukulttuurissa paremmin kuin "epäonnistuin", oli Saku Tuomisen yksi viesteistä. Kokeilukulttuurin ei tarvitse henkilöityä. Yhtä tärkeää on hahmottaa oma roolinsa osana koulun kehittämistyötä. Kuka minä olen osana työyhteisöä ja mitä kokonaisuutta työni palvelee?
Koulun muutostyö on alkanut mutta minne se päättyy. Onko kokeiluilla ja hankkeilla draaman kaari? Tarvitaan konkreettisia toimia kokeilujen ja hankkeiden toteuttamiseen ja onnistumiseen mutta yhtä tärkeää olisi pohtia, mitä niistä opimme.
Tähän lopuksi olen koonnut listauksen koulutuspäivän annista koulun kokeilukulttuurin ja muutoksen tukemiseksi. Listaus on koonti koulutuspäivän puhujien puheenvuoroista:
- Mietitään, miten hankkeisiin lähdetään. Onko hankkeessa kyse unelmasta vai pelkästä toivomuksesta.
- Mitkä ovat konkreettiset toimet hankkeiden toteuttamiseen ja onnistumiseen?
- Mitä ongelmaa hanke yrittää ratkaista?
- Mikä paranee hankkeen avulla?
- Miten käsitellä sitä inhimillistä toimintaa, joka syö resursseja tuomatta lisäarvoa.
- Onko tavoite selkeä?
- Millä tavalla saataisiin innostunut halu kehittää ja kokeilla?
- Miten tuetaan elinikäistä oppimista?
- Kuinka jokaisen osaaminen saadaan käyttöön?
- Miten hyödynnetään tutkintojen ulkopuolista osaamista?
- Miten luoda koulumaailma, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua.
- Mitä lisäarvoa kokeilukulttuuri tuo koulun muutokseen?
- Jotta kouluni kokeiluista saataisiin mahdollisimman paljon oppia ja kehitystä, millainen ajattelu ja asenteet, rutiinit ja toimintatavat yms. meidän tulisi lopettaa, jatkaa edelleen ja kehittää sekä aloittaa kokonaan uutena.
Kokeilukulttuurissa ja muutoksessa tarvitaan luovuutta. Saku Tuomisen sanoihin päättäen: "Luovuus on halua tehdä eri tavalla paremmin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti