Opettaja haluaa ja tarvitsee työstään palautetta

Perusopetuksessa toiminnan arviointi on kiinteä osa lukuvuotta. Tähän ohjaa perusopetuslain 21 §, jonka mukaan opetuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Ulkopuolista toiminnan arviointia lankeaa koululle monelta suunnalta: kouluterveyskysely, Strive-tutkimus, PISA-tutkimus, Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin arvioinnit jne. Näiden lisäksi opetuksen järjestäjällä ja koululla on omat arviointi- ja laatukyselyt. Kyselyt ja tutkimukset antavat itsessään tärkeää tietoa, missä mennään, mikä on muuttunut ja ohjaa suuntaamaan katseita tulevaan ja kehittämiskohteisiin. Tuoreimpana esimerkkinä tulee mieleen Karvin teettämä arviointi yhdekäsluokkalaisten ruotsia toisena kotimaisena kielenä opiskelevien osaamisen tasosta ja heikosta osaamisesta kirjoitustaidoissa. Arviointitulos ohjaa opettajaa tietoisemmin harjoituttamaan oppilaiden kirjoittamisen taitoa opetuksessa. Yksittäisen opettajan työstä arviointitulos ei kuitenkaan välttämättä hirveästi kerro. Moni opettaja kokeekin tekevänsä työtä yksin ja saavansa työstään vain vähän tai harvoin palautetta.

Paljon olen pohtinut palautetta ja sen merkitystä työssä ja ammatillisessa kehittymisessä. Kurkistin tviittihistoriaani ja huomasin tviitanneeni aiheesta useamman kerran monena vuonna, esimerkiksi Kaikki kehittyminen tapahtuu palautteen kautta. Palautteen antaminen on myös välittämistä. (tammikuu 2021) ja Itsensä johtajalle palaute on tärkeää. Se edellyttää usein aloitteellisuutta, esimerkiksi suun avaamista. Jos palautetta ei saa, sitä pitää hakea. Itsensä johtaja haluaa kehittyä ja sen vuoksi jatkuva ja hyvin annettu palaute innostaa ja motivoi. (elokuu 2020) Syyskuussa 2020 kirjoitin aiheesta pidemmän tekstin otsikolla Oppivassa yhteisössä palaute kuuluu kaikille. Totesin silloin mm., että oppivassa yhteisössä palaute on jokasuuntaista. Paljon on kiinni koulun toimintakulttuurista, kuka antaa palautetta, miten, missä ja milloin palaute liikkuu. Se voi olla hyvinkin etukäteen mietittyä ja sovittua tai epäsäännöllistä ja satunnaista, joskus yllättävää. Se voi yllättää koulun käytävällä, toisen välittämänä kehuna omasta työstä, kutsuna ammatilliseen keskusteluun, puhelun aikana tai huoltajan kirjallisena Wilma-viestinä. Kehu tuntuu hyvältä, ja se kertoo, että tehty työ on huomattu ja sillä on ollut merkitystä. 

Opettajalla palautelihas harjaantuu työssä, koska opettajan työhön kuuluu arvioida oppilaan oppimista, osaamista, opiskelua ja käyttäytymistä opetussuunnitelman mukaisesti. Palaute oppilaalle konkretisoituu vuorovaikutustilanteina oppitunnilla ja arviointikeskustelussa sekä kirjallisena palautteena Wilmassa ja muissa oppimisympäristöissä, esimerkiksi Classroomissa. Palautteella ja sen laadulla voi olla iso merkitys yksittäiselle oppilaalle. Eräs huoltaja kertoi huomanneensa kotona, että positiivinen palaute motivoi kotitehtävien tekemiseen ja opiskeluun. Motivaation, yrittämisen ja jaksamisen kannalta myönteisellä palautteella oli ollut oppilaalle parempi vaikutus kuin negatiivisella tuntimerkinnällä tilanteessa, jossa oppilaalla oli ollut vaikeuksia päästä työskentelyssä alkuun tai opiskelu oli edennyt nihkeästi sen hetkisillä resursseilla. "Opiskeluvälineet kotona, mutta teit hyvin tehtäviä lainakirjaan." Opettaja dokumentoi opiskeluvälineiden puuttumisen ja antaa palautteen tuntityöskentelystä "negatiivisella" värillä Wilmassa. Oppilaan ajatus tästä voi olla esimerkiksi: "Yritin mutta sekään ei riittänyt." 

Yhtälailla opettaja haluaa ja tarvitsee palautetta omasta työstä. Oman toiminnan ja työn reflektointi eivät välttämättä takaa, että palaute olisi laadukasta tai auttaisia parantamaan omaa suoritusta ja kehittymään työssä. Omaa palautelihasta voi harjoituttaa huomaamaan hyvää ja omia vahvuuksia, mutta on mielestäni myytti, että opettajan pitäisi toistuvasti löytää itsensä pohtimasta yksin, missä ja miten onnistui, missä on korjaamisen paikka, onko oma toiminta yhteisen hyvän mukaista ja sitä edistävää. Ajatuskumppani auttaa kasvamaan ja kehittymään työssä, palaute antaa työlle merkityksen ja hyvin annettuna lisää hyvinvointia.   

Kuva: www.pixabay.com

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on taito, jota pitää harjoitella. Opettajalle se voi olla vaikkapa oma Hyvien kokemusten-vihko. Vihon ajatus on kirjata ylös itsessä ja omassa työssä olevia hyviä asioita, onnistumisia ja nauttia niistä. Asioiden kirjaaminen ylös tekee toiminnasta tietoisempaa ja niistä saatu hyötykin on suurempi. Tänä lukuvuonna olen myös aktiivisesti keskittynyt pyytämään palautetta ajatuksella, miten onnistuin, miten voisin onnistua vielä paremmin ja mitä minun pitää tehdä toisin, jotta lopputulos olisi parempi. Oppilailta pyydän palautetta opetuksesta ja oppitunneista erillisellä Google Forms-kyselyllä, johon olen koonnut väittämiä opetuksen eri osa-alueista. Yhteistyöstä huoltajien kanssa toivon myös saavani palautetta.

Palaute on vuorovaikutusta. Se voi olla avointa tai suljettua, vastaanottavaa tai torjuvaa. Kokemukseni on, että palautteen antamiselle pitää tarjota paikka ja aika, ja mahdollisuus antaa palaute lisää kokemusta kuulluksi tulemisesta ja sitouttaa paremmin koulutyöhön. Minusta hyvä koulun toimintakulttuuri tarjoaa mahdollisuuden monisuuntaiselle palautteelle. Jokaisen vastuulla on miettiä, mitä saamallansa palautteella tekee. Minulle palaute on parhaimmillaan lahja ja rakentavan yhteistyön palanen.