Teknologian käyttö opetustyössä tulisi olla kestävää myös hyvinvoinnin näkökulmasta

Kesälomani ensimmäiseen viikkoon on kuulunut jo jonkin aikaa digiaineiston siivous. Arkistoin tarpeelliseksi katsomani viestit ja turhat poistan tarpeettomina roskakoriin. Käyn läpi työpuhelimeen kertyneet kuvatiedostot ja viestit, ja päivitän puhelinluettelon seuraavaa lukuvuotta varten. Digisiivoukseen kuuluu myös asiakirjojen järjestely, päivittäminen ja deletointi eri digialustoilla. Digisiivousta kannattaisi tehdä pitkin lukuvuotta mutta olen huomannut sen olevan aikataulullisesti usein haasteellista. Siivous ja järjestely vievät aikaa mutta koen sen tarpeelliseksi käytännön kannalta. Kun tiedostot ovat järjestyksessä, turha ja vanhentunut siivottu pois, löytyy tieto helpommin ja nopeammin. Digisiivous voi jopa muuttaa suhtautumista digitaalisiin palveluihin ja laitteisiin tai mahdollistaa oman toiminnan tarkastelun. Itse kävin läpi nämä molemmat.  

Kaiken digisiivouksen keskellä laskin käyttäväni aktiivisesti työssä ainakin kahtatoista eri digialustaa: Wilma, sähköposti, OneDrive, Classroom, Google Chat, kustantajien digitaaliset kampukset sekä muut opetuksessa ja oppimisessa hyödynnettävät digitaaliset oppimisympäristöt. Näiden lisäksi käytössäni on vaihtelevasti muita Googlen eri sovelluksia, sosiaalisen median kanavia ja täydennyskoulutukseen omat oppimisympäristöt. Kansainvälistä yhteistyötä toteutan eTwinning-oppimisympäristössä ja alkavan lukuvuoden kynnyksellä valmistaudun lisäämään osaamista tekoälyn käytössä ja sen hyödyntämisessä opetuksessa. 

Uuden oppiminen ei itsessään haittaa vaan ennemminkin piristää ja energisoi. Kuitenkin edellä kuvatun kaltainen tilanne, jossa tarkoitus on hallita ja käyttää aktiivisesti lukuisia digialustoja -monesti myös täysin oma-aloitteisesti oppineena-, käy ajoittain sietämättömäksi ja aikataulullisesti mahdottomaksi. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat ammatillisesti ja oman osaamisen kehittymisen näkökulmasta tärkeitä mutta tarvitsevat myös oman aikansa ja paikkansa. Kiperissä tilanteissa on palattava perusasioiden ääreen pohtimaan, mikä olikaan oman työn kannalta tärkeää. Useimmiten se on laitteen sijaan toinen ihminen. 

Opettajana olen velvollinen käyttämään digitaalisia palveluita ja laitteita opetuksessa, koska niiden käyttö perusopetuksessa perustuu opetussuunnitelman perusteisiin. Palveluiden ja laitteiden käytön tavoitteena on varmistaa jokaiselle opiskelussa, työelämässä ja yhteiskunnallisessa osaamisessa vaadittava digitaalinen osaaminen, edistää oppimista ja tehdä oppijan ajattelua ja osaamista näkyväksi. Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen, digitaalisten palveluiden ja laitteiden hyödyntäminen opetuksessa edellyttävät minulta pedagogista osaamista ja suunnitelmallista kehittämistyötä. Tavoitteena on, että tämä tapahtuisi työajalla.

Kuva: Sanna Wedman 3/2021

Opettajalla riittävästi välineitä: läppäri, näyttöpääte, dokumenttikamera, kuulokkeet, työpuhelin ja säädettävä pöytä.

Opettajana huomaan ajautuneeni tilanteeseen, jossa digitaalisten palveluiden ja laitteiden käyttö, niiden toimivuus tai toimimattomuus vievät jo merkittävän osan työajasta. Se, että työnantaja tarjoaa opettajan käyttöön sekä tietokoneen, älypuhelimen että muita laitteita, on käytännön kannalta toimivaa. Keskusteluun olisi kuitenkin hyvä tuoda enemmän mukaan hyvinvoinnin näkökulmaa, esimerkiksi pystyä puhumaan stressistä, joka syntyy teknologian käytöstä. Teknologioiden käytöstä syntyvä stressi on laitteisiin ja sisältöihin liittyvää kuormitusta. Se aiheutuu esimerkiksi siitä, että erilaisia teknologioita on käytössä liikaa, niitä ei osata käyttää tarpeeksi hyvin tai teknologioiden kautta pitäisi pystyä omaksumaan turhan paljon tietoa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. (kts. Työssä ei kuormita vain työ vaan tekno­stressi) Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti digitaalisten palveluiden ja laitteiden vaikutusta on tavoite oppia arvioimaan kestävän kehityksen näkökulmasta. Teknologian käyttö tulisikin olla kestävää myös hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Kesäloman ihanuus on ollut muun muassa se, että olen pääsääntöisesti itse voinut määritellä, mitä digitaalisia palveluja ja laitteita käytän, milloin ja mitä varten. Digisiivous palautti minut pohtimaan omaa digitaalista jalanjälkeä ja rajaamaan eri alustojen käyttöä. Jatkossa mietin myös tarkemmin, mitä julkaisen ja minne. Ensi viikolla alkava lukuvuosi tietää opettajalle paluuta oppilaiden puhelimen käytön valvontaan ja puuttumiseen. Hallitusohjelmaan kirjattu lainsäädäntömuutostarve vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään puhelimen käyttöön ei ennätä auttaa opettajaa alkavaan syksyyn. Nykyisistä rajoituksista huolimatta tunnustan, että mieluummin käyttäisin ammatillisen osaamiseni johonkin muuhun kuin oppilaan toistuvaan puhelimen käytön valvontaan ja siihen puuttumiseen.