sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Myönteisten käytänteiden edistäminen ja kehittäminen luokkahuoneessa

Tämä blogikirjoitus jatkaa vuoropuhelua liittyen Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla opintokokonaisuuteen. Opintokokonaisuuden tavoitteena on lisätä osallistujan teoreettista ymmärrystä ja valmiuksia hyödyntää ja soveltaa positiivisen johtamisen osaamista omassa työssä koulutusalan johtajana. Tässä blogikirjoituksessa keskityn oppimiseen, joka on monimutkainen prosessi ja vaatii sekä opettajalta että oppilaalta paljon työtä ja sitoutumista, ja oppimista tukeviin myönteisiin käytänteisiin, joita tarkastelen Sanna Wenströmin PRIDE-teorian näkökulmasta. Esimerkin olen ottanut kielten oppimisesta, jossa sitoutuminen ja yrittäminen ovat avainasemassa. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miten voin edistää ja kehittää oppimista tukevia käytänteitä ja ehkäpä myös siten tukea oppilaita saavuttamaan parempia tuloksia? Tekstissä esiintyvät lainaukset olen koonnut eri opetusryhmien palautteista, joita käytän vuoropuhelun tukena. 

Luokkahuoneessa sitoutuminen oppimiseen näkyy monella tasolla

Esimerkkinä toimii ryhmä oppilaita, jotka opiskelevat B1-ruotsin oppimäärää yläkoulussa. Ryhmän osaamisen taso on ollut aikaisemmalla vuosiluokalla keskiarvoltaan tyydyttävä, nyt se on laskenut heikoksi. Tilannetta on yritetty korjata opetusta eriyttämällä, erilaisilla käytänteillä, yksilöllisellä tuella ja hyödyntämällä monipuolisia opetusmenetelmiä oppimisen tukena. Vastuun ottaminen omasta oppimisesta on jokaisella oppilaalla yksilöllinen, oppijaminäkuva joillakin melko heikko, motivaatio opiskella toista kotimaista kieltä useammalla alhainen ja tunnekokemus siitä kielteinen, esimerkiksi "Minusta ruotsi on tylsää, koska en osaa eikä oikein huvita osata." tai "Minusta ruotsi on ihan ok, mutta vähän turha aine, koska englannilla pärjää." tai "Minusta ruotsi on todella vaikeaa, koska kiinnostusta ei ole, koska en tule koskaan tarvitsemaan tätä kieltä.". Tällaisessa tilanteessa opettajakin, joka toimii luokassa pedagogisena johtajana, joutuu reflektoimaan omaa ajatteluaan, toimintaansa ja työtään sekä pohtimaan, miten ryhmän ja yksittäisten oppilaiden tilanteeseen voi vaikuttaa, jotta he suoriutuvat hyväksytysti peruskoulun B1-oppimäärästä, tai miten opettajana voin rakentaa oppimista edistävän kulttuurin luokkahuoneeseen. Kaiken kaikkiaan tilanne herättää huolta, ja on todettava, että huonosti menee. Vaipuuko opettaja surkeuteen vai kääntääkö tilanteen toiminnaksi? 

Oman ajattelun, tunteiden, asenteiden, arvojen ja ihmiskäsityksen tarkastelun motiivina on halu kehittyä ja tehdä parhaansa

Minulle opettajana ja pedagogisena johtajana oman ajattelun, tunteiden, asenteiden, arvojen ja ihmiskäsityksen tarkastelun motiivina on halu kehittyä ja sitoutua henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun (D eli Dynamic Leadership). Positiivisena johtajana nojaan humanistiseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihminen on sisäisesti motivoitunut ja haluaa tehdä parhaansa työssä. Kun tilanne on huolestuttava ja opettajana olen jo kokeillut kaikenlaista, mutta oppilaiden osaamisen taso on laskeva, syntyy halu muuttaa totuttuja tapoja, oppia ja kokeilla uutta. PRIDE-teoriaa käytän tässä ennen kaikkea menetelmänä, jonka avulla voin edistää ja kehittää myönteistä  kulttuuria luokkahuoneessa hyödyntämällä positiivisen psykologian ja organisaation osa-alueita. Luokan myönteisellä ilmapiirillä sekä oppijan ja opettajan välisellä lämpimällä vuorovaikutuksella tiedän tutkitusti olevan keskeinen asema oppimisessa (kts. vopa). 

Myönteiset käytänteiden tavoitteena on edistää oppimista ja hyvinvointia 

Myönteiset käytänteet (P eli Positive Practices) ovat toimintatapoja, rutiineja, käytänteitä tai prosesseja, jotka edistävät PRIDE-teorian muita osa-alueita eli myönteistä vuorovaikutusta, yhteistyötä ja ihmissuhteita, erilaisten vahvuuksien tunnistamista, hyödyntämistä ja kehittämistä sekä myönteisiä tunteita ja ilmapiiriä. Myönteisten käytänteiden tavoitteena on luoda oppimisympäristö, joka edistää oppilaiden oppimista ja hyvinvointia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi selkeitä ja johdonmukaisia rutiineja, esimerkiksi jokaisen oppitunnin alussa kerron oppilaille oppitunnin tavoitteet ja aiheen: Mikä on oppimisen tavoite? Mitä aihetta käsitellään? Miten työskennellään ja miksi? Myönteiset käytänteet sisältävät säännöllistä positiivista palautetta ja oppilaiden onnistumisia nostetaan esille. Hyvä oppilastuntemus auttaa huomioimaan oppilaiden yksilöllisiä tarpeita. 

Opettaja toimii esimerkkinä 

Luokkahuoneessa kiinnitän huomiota myönteiseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön (R eli Relationship Enhancement). Tämä alkaa omasta esimerkistä ja siitä, miten opettajana asetun vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa. Vuorovaikutus edellyttää kykyä ja halua kohdata oppilaiden akateemisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeita, esimerkiksi herkistymistä huomaamaan ja ennakoimaan sekä ryhmän että yksittäisten oppilaiden oppimiseen, vireystilaan ja tunnekokemuksiin liittyviä vaihteluita. Minulta tämä edellyttää luokkahuoneessa aktiivista oppilaiden työskentelyn seuraamista.

Joskus huomiota vaatii oppilaan epäasiallinen kielenkäyttö tai negatiivinen puhe oppiaineesta "V***u, mitä paskaa.", perustelua miksi siihen puututaan ja miten epäasiallinen kielenkäyttö vaikuttaa luokkahuoneessa ilmapiiriin ja motivaatioon (E eli Emotional Well-being eli myönteiset tunteet ja ilmapiiri). Oppilaita ohjataan toista kannustavaan yhteistyöhön ja tarvittaessa auttamaan toinen toisiaan. Puuttuminen tapahtuu kohtaamalla oppilas arvostavasti mutta jämäkästi rajoja asettaen. Samalla oppilaita ohjataan ottamaan vastuuta omasta käytöksestä, miten tunteiden kanssa toimitaan vahingoittamatta muita ja ottamalla myös muut huomioon. 

Myönteisillä käytänteillä edistetään vuorovaikutusta

Kaikki eivät osallistu yhteiseen keskusteluun luokkahuoneessa. Usein paras vuoropuhelu syntyykin oppilaan kanssa kahden kesken tai pienemmässä ryhmässä. Palautteelle ja mielipiteelle annetaan tilaa vaikkapa kirjallisesti:

"Jatka samaan malliin, lisää Kahooteja sekä aika tehdä tehtäviä työkirjasta. Parityöskentelytkin ovat olleet mukavia. Opetuksesi on tehonnut ihan hyvin."

"Minusta ruotsi on kivaa, koska tunnit ovat hyviä ja tarvitsen ruotsia tulevaisuudessa."

"Minusta ruotsi on ihan mukavaa, koska tykkään ruotsin opiskelusta."

"Minusta ruotsi on mukavaa ja motivoivaa, koska pidän kielestä ja haluan olla siinä sujuva."

"Minusta ruotsi on todella mukava kieli, ja olen harkinnut aloittavani harjoittamaan ruotsia enemmän myös kotona, koska ruotsin kieltä saattaa tarvita vielä tulevaisuudessa vaikka mihin."

"Ruotsin tunnit ovat todella kivoja, ja olen mielelläni tunneillasi. Opetat ruotsia hyvin."

"Minusta ruotsi on hauskaa ja mielenkiintoista mutta hieman haastavaa, koska ruotsin kielioppi on vaikeaa ja vie aikaa opetella niitä."

"Minusta ruotsi on kiinnostavaa eikä liian vaikeaa, koska asiaa ei tule paljon kerralla ja asiaa käydään hyvin läpi."

"En osaa ruotsia, ja olis kiva, jos tunnilla ois joku muu tyyppi sun lisäks."

Myönteinen palaute voi vahvistaa oppilaan myönteistä minäkuvaa 

Monipuolisten opetusmenetelmien tavoitteena on tukea oppilaiden yksilöllisiä tapoja oppia ja mahdollistaa jokaisen oppilaan omien vahvuuksien käyttö (I eli Individual Attributes). Vahvuuksia tunnistetaan ja sanoitetaan mahdollisuuksien mukaan oppitunnin aikana suullisesti oppilaan kanssa ja/tai kirjallisella palautteella Wilmassa. Myönteisellä palautteella voin opettajana myös vahvistaa oppilaan minäkuvaa oppijana.  

Tonttu on lahja oppilaalta joulukuussa 2023. Varsinkin alkuun oppilaan minä-puhe oli toistuvasti kielteinen, kuten "olen paska" ja "olen niin huono". Vastavuoroisesti nostin esille hänen vahvuuksiaan, kuten uteliaisuutta ja suullista kielitaitoa. Hiljalleen negatiivinen minä-puhe väheni ja varovaisesti oppilas alkoi nähdä itsessään myös osaamista. Onnistumista edesauttoi oppilaan halu ja valmius asettua vuorovaikutukseen opettajan/aikuisen kanssa. 

Sanna Wenströmin PRIDE-teoria tarjoaa kattavan viitekehyksen tarkastella ja kehittää oppimista tukevia myönteisiä käytänteitä. Viitekehys sopii erityisen hyvin myös koko kouluyhteisön yhteiseen käyttöön, esimerkiksi kokouskäytänteiden tarkasteluun. Se toimii selkärankana opettajalle ja johtajalle kehittää työympäristöä oppimista ja hyvinvointia tukevaksi. Opettajalle viitekehys mahdollistaa myös positiivisena johtajana kehittymisen, joka alkaa itsestä, toteutuu vuorovaikutuksessa ja kehittyy reflektiossa.

Oppiminen edellyttää kuitenkin aina oppilaan omaa osallistumista, sitoutumista ja yrittämistä. Vaikka opettaja tekisi mitä vain, mutta oppilas ei sitoudu eikä edes yritä, jää oppiminen ohueksi ja näytöt heikoksi. Kielen oppiminen vaatii jatkuvaa harjoittelua, ja kieltä pitäisi harjoitella säännöllisesti sekä oppitunneilla että koulun ulkopuolella, esimerkiksi tekemällä kotitehtävät, katsomalla ruotsinkielisiä ohjelmia, lukemalla ruotsinkielisiä kirjoja, seuraamalla ruotsinkielisiä kanavia sosiaalisessa mediassa tai keskustelemalla ruotsiksi perheen ja ystävien kanssa. Oppiminen vaatii myös vastuuta omasta oppimisesta: oppimistavoitteiden asettamista ja niiden seuraamista, itsenäistä opiskelua ja harjoittelua. Oppimiseen vaaditaan sekä opettajan että oppilaan sitoutuminen ja yrittäminen. Opettajan tehtävä on luoda motivoiva ja oppimista tukeva ympäristö, kun taas oppilaan tehtävänä on osallistua aktiivisesti ja harjoitella säännöllisesti.

Blogitekstin tukena on käytetty Sanna Wenströmin kirjaa Positiivinen johtaminen ja koulutuksen materiaalia.