Oppilaan oikeuksien turvaaminen koulussa on kattava kokonaisuus, alkaa ymmärryksestä ja syntyy teoissa

Oppilaan oikeuksien turvaaminen opetus- ja kasvatusalalla on lainsäädännöllisesti varsin kattava kokonaisuus. Tämä vaatii opettajalta riittävää perehtyneisyyttä lakeihin, asetuksiin, määräyksiin ja ohjeisiin sekä hyvää toimintaansa liittyvien velvoitteiden ja vastuiden sisäistämistä ja tuntemista. Vaikka koulussa ollaan päivittäin tekemisissä perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, ainakin vielä 2000-luvun alkupuolella opettajan pedagogisiin opintoihin kuului vain yksi pakollinen yhden opintopisteen laajuinen kurssi opetushallintoa. Työvuosieni aikana lainsäädäntö on tullut tutuksi käytännön työssä, myös sekä rehtori että opetuksen järjestäjä ovat huolehtineet siitä, että opettajilla on tarvittava tieto oppilaan -myös opettajan- oikeusvarmuuden toteutumiseksi. Opettajana olen ollut vastuullinen ennen kaikkea oma-aloitteisesti selvittämään omassa toiminnassa ja päätöksenteossa merkityksellistä lainsäädäntöä ja osallistumaan koulutuksiin. 2010-luvulla suoritin myös omakustanteisen Opetushallinnon tutkinnon. Oppilaan oikeuksista olen kirjoittanut aikaisemmin blogitekstin, jossa käsittelin oppilaan lakisääteistä oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, erityisesti arvioinnin näkökulmasta, ja kirjoittaessani esseen oppilaan keskeisistä oikeuksista perusopetuksessa ja miten oikeuksien toteutuminen voidaan lainsäädännöllisesti varmistaa. Esseen kirjoittaminen kuului Opetushallinnon tutkintoon. 

Tarkastellessani perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sana 'oikeus' esiintyy siellä kymmeniä kertoja. Opetussuunnitelma tunnistaa ja velvoittaa kouluja turvaamaan oppilaan oikeutta oppimiseen ja opetukseen, turvalliseen oppimisympäristöön, hyvinvointiin ja tukeen, osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen, yhdenvertaiseen kohteluun ja tasa-arvoiseen mahdollisuuteen oppia ja osallistua, oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin, saada ymmärrettävää ja oikeudenmukaista arviointia, oikeutta kasvaa eettisesti vastuulliseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi sekä oikeutta tulla kohdatuksi arvokkaana yksilönä. Lainsäädännön ohella opetussuunnitelma on vahva normatiivinen asiakirja, joka määrittää oppilaan oikeuksille koulussa myös eettisen ja pedagogisen perustan, ja millaiset oikeuden oppilaalla on kouluyhteisön jäsenenä. Tätä tekstiä kirjoittaessa oppilaan oikeudet ohjautuvat omassa ajattelussa vahvasti myös turvallisuuteen, jota kehitetään osana palvelualueen kehittämishanketta tämän lukuvuoden aikana. Käytännön työssä tämä näkyy esimerkiksi siten, että turvallisuuteen liittyvät suunnitelmat ja toimintamallit päivitetään. Myös uusia toimintamalleja, jotka tukevat kouluja ja koteja kiusaamisen ja väkivallan vastaisessa työssä, kehitetään. 

Kun opettajana reagoin tai puutun oppilaan asiaan, on oppilaalle tärkeää, että hänen kokemuksensa otetaan vakavasti ja näkemys kuunnellaan. Oppilaan tekoa käsitellään oppilaan ja huoltajan kanssa eettisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta. Kun oppilaan teko täyttää lainvastaisen teon kriteeristön, esimerkiksi toisen kunnian loukkaamisen, kuvataan oppilaan teon vakavuutta sen oikealla nimellä ja tekotavoilla. Näin toimiessaan opettaja noudattaa velvollisuuttaan oppilaan oikeuksien toteutumiseksi ja lain toimeenpanijana. Laki määrittää, millaista koulun tulee olla, miten oppilasta saa kohdella ja milloin opettajan on puututtava tilanteisiin, vaikka se ei oppilaasta aina tuntuisi reilulta tai mukavalta. Oppilaan oikeudet ovat todellisia ja tärkeitä, mutta koulussa ne ovat aina suhteessa toisten oppilaiden ja yhteisön jäsenten oikeuksiin. Kun oppilas vetoaa omaan oikeuteensa, aikuisen tehtävänä on arvioida, mitä vaikutuksia toiminnalla on muihin. 

Perusopetuksessa oppilas voi perutella omaa toimintaansa vetoamalla oikeuksiinsa, esimerkiksi "Minulla on oikeus mielipiteeseen" (jopa rasistiseen ja toisen kunniaa loukkaavaan), tai vitsinä, "vain läpällä", itseilmaisuna tai oikeutettuna reagointina. Christina Salmivallin teoksessa Kiusaamisväkivalta -Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein ilmaus "se on vain läppää" kuvataan tekona, jossa teon merkitys määritellään uudelleen niin, että se näyttäytyy harmittomalta. Tätä pidetään moraalisena irtautumisena, tapana oikeuttaa toiseen kohdistuva toistuva, tahallinen tai epätasa-arvoinen vallankäyttö siten, että teon aiheuttamat epämukavat tunteet torjutaan tai mitätöidään. Kirjassa tuodaan esiin myös muita moraalisen irtautumisen muotoja, kuten oman vastuun vähättelyä vetoamalla muiden aloitteellisuuteen, tekojen seurausten vähättelyä esittämällä ne vaarattomina sekä kiusatun syyllistämistä tämän ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen vedoten. Tutkimusten mukaan moraalinen irtautuminen on keskeinen piirre, joka yhdistää kiusaamiseen syyllistyviä lapsia ja nuoria. Sen rinnalla kiusaamista selittävät usein statukseen liittyvät tavoitteet, kuten huomion, ihailun ja suosion tavoittelu tai halu päättää asioista, sekä dominointiin liittyvät pyrkimykset, joissa korostuvat vallankäyttö, muiden määrääminen ja pelon herättäminen. Lisäksi kiusaaville lapsille ja nuorille on tyypillistä haluttomuus empatiaan sekä siihen liittyvät puuteet tunne- ja vuorovaikutusosaamisessa. Joskus teon taustalla on ajattelemattomuutta, mutta omaa tekoa on oikeutettu myös siten, että sitä ei ole suoraan kielletty laissa (esimerkiksi n-sanan käyttö) tai tekoa ei ole suoraan kohdennettu tiettyyn henkilöön. Puuttuminen perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamiseen, vaikka teko ei olisikaan kohdistettu tiettyyn henkilöön, viestii ympäristöön, että oppilaan toimintaa ei hyväksytä.

Oppilaalla on oikeus tulla kuulluksi tarkoittaa myös, että hänelle on annettava mahdollisuus kertoa oma versionsa tapahtumista. Kuulluksi tuleminen ei kuitenkaan tarkoita päätösvaltaa. Vastuu turvallisuudesta on aikuisilla, ja he tekevät ratkaisun kokonaisarvioin perusteella, lapsen edun ja yhteisön turvallisuuden näkökulmasta. Turvallisuus voi myös edellyttää oppilaan oman toiminnan rajaamista hänen itsensä suojelemiseksi. Tällöin oikeuksien rajoittaminen ei ole oikeuksien loukkaamista, vaan niiden toteuttamista. Perusopetuksessa aikuisen vastuu korostuu erityisesti tilanteissa, joissa oppilas ei itse kykene arvioimaan toimintansa seurauksia. On myös tärkeää huomata, että oikeuksiin vetoaminen ei vapauta vastuusta. Jos oppilaan toiminta vaarantaa turvallisuutta tai rikkoo koulun sääntöjä ja lakia, seuraukset voivat olla perusteltuja ja laillisia. Turvallinen kouluympäristö edellyttää, että oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Turvallisuuden näkökulmasta oppilaan oikeudet ovat keino varmistaa, että jokaisella on oikeus olla koulussa ilman pelkoa. Kun koulussa rajoitetaan yksittäisen oppilaan toimintaa, tarkoituksena on suojella sekä hänen omiaan että muiden oikeuksia. 

Omien oikeuksien ja vastuiden tiedostavaksi ihmiseksi ja kansalaiseksi kasvaminen on pitkä, vaiheittain syvenevä ja moniulotteinen prosessi. Kouluyhteisön jäsenenä se rakentuu kokemuksesta kuulua ryhmään ja olla tervetullut sekä arvokas osa yhteisöä, mutta myös kyvystä kantaa vastuuta itsestä ja toisista ymmärtäen, että omilla teoilla on vaikutuksia muihin ja että yhteiset säännöt ja sopimukset luovat perustan turvalliselle arjelle. Prosessiin kuuluu vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittyminen, mikä edellyttää kuuntelemisen, rakentavan keskustelun ja itsensä ilmaisu taitoja sekä valmiutta kohdata erilaisia näkökulmia ja tunteita ja käsitellä ristiriitoja ilman väkivaltaa ja alistamista. Keskeistä on myös ymmärtää, miksi säännöt ovat olemassa, ketä ne suojaavat ja miten ne koskevat kaikkia oikeudenmukaisesti, myös kykyä erottaa oikea väärästä ja sallittu kielletystä. Yhteisöön kasvamiseen kuuluu toisten kunnioittaminen ja yhdenvertaisuuden omaksuminen, mikä tarkoittaa ihmisarvon tunnistamista, erilaisten taustojen, mielipiteiden ja identiteetin arvostamista sekä sitoutumista syrjinnän, kiusaaminen ja väkivallan ehkäisyyn osana eettistä kasvua. Lisäksi prosessissa rakentuu luottamus yhteisöön, sen aikuisiin ja rakenteisiin, kun toiminta on johdonmukaista, ennakoivaa ja oikeudenmukaista ja kun jäsen voi luottaa siihen, että ongelmiin puututaan. Kokonaisuuden tavoitteena on, että oppilas oppii näkemään itsensä aktiivisena osallistujana, yhteisen asioiden edistäjänä ja vastuullisena päätöksentekijänä omalla tasollaan. Tätä prosessia opettaja toteuttaa ja turvaa päivittäisissä kohtaamisissa oppilaiden kanssa koulussa ja pedagogisissa ratkaisuissa luokkahuoneessa. 

 Turvallisuustunnin saldo ja oppilaiden konkreettisia tekoja hyvän ilmapiirin vahvistamiseksi: työskentelen kaikkien kanssa, osallistun, olen ystävällinen, en kiusaa, otan kaikki mukaan, teen yhteistyötä, puhun nätisti, puhun kaikkien kanssa, annan työrauhan, olen kiltti, hymyilen, autan, tervehdin, kehun, tuen toista ja otan kontaktia

Kun joku väittää opettajan työn olevan helppoa, huomaan ärsyyntyväni. Opettajan työ on opettamisen ja kasvattamisen ohella vastuullista ja vaativaa ihmissuhde ja asiantuntijatyötä. Opettajana työskentely edellyttää korkeaa ammattietiikkaa, jatkuvaa oman ammattitaidon ylläpitämistä, herkkyyttä tunnistaa opetustyön eettisiä ongelmia ja valmiutta toimia näissä tilanteissa oikein. Samalla on kuitenkin tärkeää todeta, että oppilaan oikeuksien toteutumiseen vaikuttavat yksittäisen opettajan vastuun ohella myös laajemmat rakenteet. Esimerkiksi resurssipula ja tiukka talousohjaus näkyvät koulussa vähenevinä tukipalveluina, jolloin oppilaan lakisääteinen oikeus tukeen saattaa viivästyä ja varhainen puuttuminen muuttua reaktiiviseksi kriisinhallinnaksi. Hallituksen päättämät leikkaukset korkeakoulutuksen (esim. aikuiskoulutus ja täydennyskoulutus) ja kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin heijastuvat taas kuntien mahdollisuuteen järjestää laadukasta kasvatusta ja koulutusta. 

Kun kirjoitin vuonna 2018 oppilaan lakisääteisestä oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun arvioinnin näkökulmasta, korostin ajatusta, että opettajan osaaminen on ratkaisevaa oppilaan oikeusturvan toteutumisessa. Teksti nosti esiin tarpeen yhteiselle keskustelulle ja yhteisten käytänteiden kehittämiselle kouluissa. Oppilaan oikeuksien toteutuminen edellyttää yhteistä dialogia, jaettua osaamista ja johdonmukaisia rakenteita kouluyhteisössä. Näin oppilaan oikeus yhdenvertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun vahvistuu, ja oppilaan oikeuksista tulee sekä pedagoginen että eettinen yhteinen vastuu. 

Oppilaan oikeusturva rakentuu useiden palveluiden yhteistyölle, kuten oppilashuollon, lastensuojelun ja nuorisotyön tuelle. Palvelujärjestelmän yhtenäisyys ja selkeä vastuunjako tukevat opettajan onnistumista työssä ja oppilaan oikeuksien toteutumista koulussa. Huoltajien ja koulun välinen toimiva ja luottamukseen rakentuva yhteistyö turvaavat tätä työtä yhtälailla. 

Koulu toimii osana ympäröivää yhteiskuntaa, eikä se ole suojassa yhteiskunnallisilta ilmiöiltä, kuten rasismilta, polarisaatiolta, vihapuheelta tai erilaisilta somejulkaisuilta. Nämä ilmiöt heijastuvat myös koulun arkeen ja lisäävät opettajan kasvatuksellista ja pedagogista vastuuta. Varsinkin erilaisia somejulkaisuja seuratessa opettajaa voi harmittaa se, että Suomea edustava ja luottamuksellisessa virassa toimiva virkahenkilö antaa huonon esimerkin julkaisullaan ja samalla vie pohjaa koulussa tehtävältä työltä, jossa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi tehdään työtä päivittäin (kts. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010783289.html).