Yhteisen tietoisuuden kehittyminen vaatii paljon keskustelua

"Koulun uudistus kaatuu tunne- ja vuorovaikutustaitoihin." Lainaus on omani viime syksyn ops-koulutuksesta ja osittain leikkimielisesti heitetty tehtävään, jossa piti keksiä tulevaisuudessa julkaistava uutislööppi koulun uudistumisesta. Julkaisukelpoinen tai ei, lööppi pitänee sisällään myös totuuden siemenen.

Ops-työn parissa työskennelleenä ja koulun kehittämisestä innostuneena voinen väittää, että koulun toimintakulttuurin ja opetuskäytänteiden kehittämiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia. Hyviä malleja kyllä löytyy, esimerkiksi Juho Norrenan kirjassa Innostava koulun muutos esitelty opetuskäytänteiden kehittämisen vaihemalli, Aki Luostarisen ja Iida-Maria Peltomaan Reseptit opsin käyttöön-kirja sekä Tarja Suhosen blogikirjoitus Koulun toimintakulttuurin muuttuminen osa 1, mutta näistäkin huolimatta jokainen kouluyhteisö joutuu miettimään itselleen parhaiten sopivan tavan kehittyä. Miten koulua pitäisi kehittää uuden ops:n hengessä? Miten kehitetään opetusmenetelmiä? Miten luodaan oppimista edistävää arviointia ja oppimista edistävä oppimisympäristö? Miten hyödynnetään jokaisen yhteisön jäsenen osaaminen jne.? Vaikka opetussuunnitelmatyö tehdään Askolassa koulukohtaisesti, se ei ole vielä välttämättä taannut yhteistä näkemystä koulun kehittämisen tavoitteista ja miten tavoitteisiin päästään. Asiasta voidaan puhua samoilla termeillä mutta ymmärrys asiasta on eri. Konkreettinen esimerkki tästä voisi olla monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu: Mikä ohjaa suunnittelua ja toteutusta? Mitä ja miten arvioidaan? Puhutaanko ilmiöistä, eheyttämisestä, monialaisista oppimiskokonaisuuksista jne.?

Yhteisen tietoisuuden kehittyminen vaatii paljon keskustelua. Jos keskustelu ja yhteinen ymmärrys puuttuu, voi lopputuloksena olla turhautuminen. Yhtä tärkeää on hahmottaa oma roolinsa osana kehitysprosessia.

Koulun kehittämisessä suurimmat haasteet ovat tähän mennessä olleet koulun toimintakulttuurin rakentaminen oppivaksi yhteisöksi sekä yhteisen ajan löytäminen riittävälle vuorovaikutukselle. Yhteinen ymmärrys tavoitteista tulee lopulta keskustelujen kautta ja oma kokemukseni on, että keskustelua on käytävä runsaasti, avoimesti, arvostavasti, rohkeasti ja koko ajan prosessia arvioiden.

Uusi opetussuunnitelma haastaa opettajia yksilöinä ja kouluja yhteisönä. Toisaalta pitäisi osata asettaa yksilöllisiä tavoitteita omalle ammatilliselle kehittymiselle, toisaalta osata toimia yhteisten tavoitteiden mukaan. On mielenkiintoista, miten paljon meiltä opettajilta vaaditaan yhteistyötä mutta niin vähän olemme saaneet siihen valmennusta ja koulutusta. Miten hyvin esimerkiksi tiedostamme ryhmän dynamiikkaa tai ryhmän kehittymisen haasteita ja mahdollisuuksia? Ja sitten ihmettelemme, miksi oppilaat eivät välttämättä osaa toimia ryhmässä.