Sopiminen on ainoa tapa käynnistää palautekulttuurin muutos. Näin kirjoittavat Risto Ahonen ja Sirke Lohtaja-Ahonen kirjassaan Palaute kuuluu kaikille. Hyödyllinen palaute vie tekemistä eteenpäin, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta (kts. Palaute on työelämän pienin suuri asia) Palaute tulee luoda rakenteisiin ja antaa sille tilaa, jotta se ei jää kiireisten asioiden alle tai muutamien ihmisten vastuulle. Näin totesi opettaja, kouluttaja ja väitöskirjatutkija Kaisa Vuorinen Asiantuntija olohuoneessasi-podcastissa Kehittävän palautteen voima. Koulun palautekulttuurin kehittämisessä muutos lähtee liikkeelle aikuisten esimerkistä, vastaa positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen asiantuntija, väitöskirjatutkija ja Jyväskylän koulutusohjelman pääkouluttaja Pauliina Avola.
Oppivassa yhteisössä palaute kuuluu kaikille. Oppiva yhteisö kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen ja oppimista tukee siitä saatava palaute. Oppiva yhteisö antaa sopivia haasteita ja tukee vahvuuksien löytämistä ja hyödyntämistä. Perusopetuksen yhtenä tehtävänä on ohjata oppilasta löytämään omat vahvuutensa. Milloin itse sain viimeksi palautetta ja annoin palautetta toiselle? Olenko tietoinen omista ja toisten vahvuuksista ja osaanko sanoittaa niitä? Käytänkö omia vahvuuksiani koulussa ja miten se näkyy muille? Vahvuuslihasta voidaan treenata yhdessä ja pyrkiä ymmärtämään vahvuuksien tarkoitusta. Kehittävä palaute on voimaannuttavaa, se kohottaa mielialaa, motivoi, innostaa, rauhoittaa, luo ajatuksen "Olen tehnyt jotain oikein, koska minussa on kertomisen arvoisia asioita." ja edesauttaa hyvän laittamista eteenpäin. Toteutettavissa oleva tavoite, jos tähän sitoudutaan. Sitoutuminen edellyttää yhdessä sopimista. Mutta mitä sovitaan, kun sovitaan?
Palautekulttuurissa on sovittu, kuka antaa palautetta, kenelle, milloin ja missä. Rehtori henkilöstölle ja oppilaalle ja opettaja oppilaalle ja työtoverille. Oppivassa yhteisössä palaute on joka suuntaista, myös oppilaalta koulun aikuiselle, henkilöstöltä rehtorille ja oppilaalta vertaiselle. Olen pyrkinyt tavoitteellisesti harjoituttamaan palautelihastani oppilaalle, työtoverille ja rehtorille. Useimmiten se tapahtuu luontevasti kasvotusten mutta on tilanteita, joissa palaute on voinut herättää kysymyksiä: Mihin palautteen antaja pyrkii? Palautteen antamisesta on hyvä sopia myös siksi, että kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, miksi sitä annetaan.
"Vahvuutesi on rakkaus. Teet työtä suurella sydämellä. Se näkyy tavassasi kohdata oppilas, välittämisenä ja luottamuksena ihmisen hyvään." - Opettajan palaute rehtorille
"Vahvuutesi on rohkeus. Olet halunnut pitää huolta oman luokan oppilaista ja siitä, että luokassa hommat hoituvat hyvin. Sinulla on rohkeutta olla oma itsesi ja kertoa omat mielipiteesi." - Opettajan palaute 2.-luokkalaiselle
"Kiitos näistä muutamasta vuodesta, jotka sain onnekseni opetuksessasi viettää. Olen oppinut paljon ja täten iso kiitos hyvästä monipuolisesta opetuksesta. Kiitos myös, että et ole jättänyt minua jalkoihin pyörimään, vaikka tunneilla melko ulkopuolinen olenkin ollut." -Oppilaan palaute opettajalle
"Olet innovatiivinen ja positiivinen niin oppilaiden kuin aikuisten kanssa toimimisessa. Kehität opetusta ja koulun toimintaa ansiokkaasti." - Opettajan palaute opettajalle
Koulupäivään mahtuu paljon palautetta. Palautteet tapahtuvat monesti arjen mikrohetkissä; miten kohtaan lapsen, nuoren ja aikuisen. Sanojen lisäksi keho välittää palautteen: hymy, pään kääntäminen, puheenvuoron antaminen, ilmeet, eleet, toiminta jne. Palautteen antaminen on välittämisen osoitus. Joku voi kutsua sitä myös lahjaksi. Palautetta pitäisi voida myös kysyä: Mikä toiminnassani edisti tavoitteen saavuttamista? Miten toimintani vaikutti muihin? Tuntuu kivalta saada postia salaiselta ystävältä kerran vuodessa mutta työtoveriani lainaten: "Tätä pitäisi olla enemmän, ei vaan kerran lukuvuodessa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti