Jaettu johtaminen antaa hyvän lähestymistavan vahvuuksien käytäntöön viemiseen

Jos pitäisi nimetä yksi hetki, josta kiinnostukseni positiiviseen pedagogiikkaan sai alkunsa, kääntyisin kevääseen 2017 ja Huomaa hyvä -koulutukseen. Siitä alkoi matka, joka on vaikuttanut niin opetustapaani kuin ajatteluuni. Erilaiset harjoitukset, kehittämis- ja oppimistehtävät sekä kirjallisuus ovat vaikuttaneet siten, että hyvän huomaaminen itsessä ja ihmisissä ympärilläni on luontevampaa. Kun ymmärtää, miten hyvän huomaaminen vaikuttaa toiseen, sitä haluaa mielellään kasvattaa lisää. 

"Se kasvaa, mihin katse kiinnittyy." on positiivisen pedagogiikan ydintä. Kun opettaja näkee ja sanoittaa oppilaan vahvuuksia, yrittämistä tai pieniä onnistumisia, oppilas saa viestin: "Tämä minussa on arvokasta." Kun oppilas kuulee toistuvasti olevansa esimerkiksi sinnikäs tai ystävällinen, hän alkaa nähdä nämä piirteet osana itseään. Siten vahvuudet eivät ole vain teoreettisia vaan arjessa näkyviä ja kehittyviä ominaisuuksia. Positiivinen pedagogiikka ei tarkoita vaikeuksien kieltämistä vaan tasapainon löytämistä. Katse, joka etsii hyvää, rakentaa myönteistä ilmapiiriä ja vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä. Jos keskitymme siihen, missä kehitystä tapahtuu, katse kiinnittyy silloin prosessiin, ei pelkkään lopputulokseen. Kaiken toiminnan punaisena lankana on arvokas kohtaaminen. Se on ystävällistä katsetta ja hyvän tekemistä toiselle: "Sinä olet tässä hetkessä tärkein."

Perusopetuksessa vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen on opetuksen ja kasvatuksen yksi tavoitteista. Vahvuuslähtöinen ajattelu läpäisee opetussuunnitelman monia osioita. Tärkeimpinä kohtina voisi mainita laaja-alaisen osaamisen ja oppilaan vahvuuksien hyödyntämisen ja tunnistamisen osana oppimista, oppimiskäsityksen, jonka mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus onnistua ja kokea osaavansa, kasvatus- ja oppimistehtävän, joka ohjaa oppilaita löytämään oman vahvuutensa ja hyödyntämään niitä oppimisessaan, oppilaan vahvuuksien huomioimisen arvioinnissa sekä oppilaan hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääminen niin, että oppilas voisi kokea olevansa merkityksellinen yhteisön jäsen. 

On kiinnostavaa miettiä, miten koulua voidaan rakentaa vahvuuksien suuntaisesti. Opettajana ja kollegana se on alkanut oman ajattelun ja toiminnan tasolta siirtyen hyvän huomaamiseen oppilaiden ja työtovereiden kautta.  Koulussamme olen myös vetänyt valinnaista kurssia, jossa ryhmä oppilaita on työskennellyt ohjatusti, tietoisesti ja tavoitteellisesti laajan vahvuusnäkemyksen eri osa-alueilla erilaisilla harjoituksilla. Kurssin tavoitteena on ollut, että oppilaat tulisivat tietoisemmiksi ja kykeneväisemmiksi sanoittamaan omia vahvuuksiaan. 

Kuvassa on vahvuuksien tiekartta. Tehtävänä oli laatia omista ydinvahvuuksista tiekartta, johon nimettiin ydinvahvuudet ja miten niitä voi käyttää. Tällä tehtävällä päästiin pintaa syvemmälle. Samalla oppilasta oppii tietämään uusia asioista (vahvuuksia). 

Valvontaluokkani on inklusiivinen luokka, jossa useammalla oppilaalla on erilaisia koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyviä haasteita. Olen tavoitteellisesti ottanut luokkani kanssa käyttöön luonteenvahvuudet, joiden avulla harjoitellaan tunnistamaan vahvuustekoja itsessä ja toisissa. Tänä lukuvuonna on harjoiteltu erityisesti itsesäätelyä, ystävällisyyttä ja ryhmätyötaitoja. Jokaisesta vahvuudesta on sovittu yhdessä vähintään kuusi tekoa, joiden avulla on myös rakennettu luokan yhteishenkeä ja myönteistä ilmapiiriä. Onnistumiset on tallennettu luokan vahvuuspuuhun, ja lukuvuoden päätteeksi jokainen luokan oppilas teki vahvuuksista itsearvioinnin, joka ohjasi heitä tunnistamaan, miten vahvuudet ovat näkyneet omassa toiminnassa lukuvuoden aikana. 

Mitä olet oppinut itsesäätelystä tänä lukuvuonna? Onko jokin asia, jossa olet kehittynyt erityisesti?

"En katso enää lyhytvideoita esim. TikTokia."

"Osaan olla hiljaa paremmin."

"Toimin rehellisesti ja pidän puhelimeni repussa."

"Oppinut, että mitä se tarkoittaa."

"Omasta mielestä osaan vähän miettiä, mitä teen paremmin."

Mikä ystävällinen teko jäi sinulle mieleen tältä vuodelta? Miksi? 

"Autoin läksyissä ja tehtävissä. Se jäi mieleen, koska tein sitä usein."

  "Autoin kaveria, kun häntä harmitti ja koska se oli todella tärkeää."

Olen pyytänyt muita pelaamaan korttia."

"Puhun kiltisti muille."

Missä asiassa olet itse kehittynyt ryhmätyöskentelyssä? 

"Olemaan enemmän ryhmässä."

"Puhun muille enemmän."

"Otan muita mukaan, vaikka en pitäisi heistä."

"Uskallan ottaa roolia."

Muutokseen kohti positiivista koulua tarvitaan lisäksi yhteisiä tavoitteita, joita pidetään yllä ja niihin palataan säännöllisesti sekä yhteistä päämäärää. Muutokseen otetaan mukaan sekä oppilaat että kodit. Koulun rakenteessa jaettu johtaminen antaa hyvän lähestymistavan koulun hyvinvointisuunnitelman ja vahvuuksien käytäntöön viemiseen. Se tarkoittaa sitä, että eri toimijat ottavat vastuuta ja vaikuttavat koulun kehittämiseen. Samalla se tukee opettajankin ammatillista kasvua ja lisää motivaatiota.

PRIDE-teoria antaa johtajalle avaimia myönteisempään kokouskulttuuriin

Löysin hiljattain tekstin, jonka olin kirjoittanut opettajaurani alkutaipaleella vuonna 2005. Silloiset opettajakokoukset herättivät meissä muutamissa opettajissa keskustelua opettajakokousten käytänteistä ja saivat meidät ideoimaan parannusehdotuksia niihin. Uraani aloittelevana opettajana, täynnä intoa ja halua kehittää koulutyötä toimitin yhteisen keskustelun pohjalta kirjoittamani tekstin esihenkilölle melko jännittyneessä tilassa. Tekstin otsikkona oli Ideoita opettajakokouksen kehittämiseen. 

Lukiessani tekstini nyt, 20 vuotta myöhemmin, monet ajatukset ovat edelleen käyttökelpoisia ja sopivat nykyiseen arkielämään. Kokouskulttuuri kertoo paljon yhteisön arvoista ja vuorovaikutuksesta. Siksi ajattelin jakaa nämä ideat uudelleen, nyt kokeneemman opettajan silmin katsottuna. Johtajuudesta kiinnostuneena haluan tarkastella kirjoittamaani tekstiä myös positiivisen organisaatioteorian (PRIDE) mallin avulla. Malli toimii työkaluna ja silmälaseina rakentavan, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevan kouluyhteisön kehittämiseen. 

Ilmapiiri rakentuu kohtaamisista 

Vuonna 2005 kirjoitin, että "kokouksessa pitää antaa tilaa myös toisen ajatuksille, ideoille ja kommenteille". PRIDE-teorian mukaan myönteinen tunneilmasto ja arvostava vuorovaikutus lisäävät luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Kokoukset, joissa jokainen voi puhua ilman pelkoa vähättelystä, rakentavat luottamusta, turvaa ja työrauhaa myös arkeen. 

Tekstissä muistutin myös siitä, että omaa ilmaisua ja asennetta on hyvä pohtia. Vaikka sanoisi asiansa suoraan, sävyllä on merkitystä. Tämä pätee niin johtamiseen kuin kollegiaaliseen keskusteluun. 

Jokaisella on jotain annettavaa

Kirjoitin vuonna 2005 ryhmäkeskusteluiden tärkeydestä ja siitä, että ideoinnille, purkamiselle ja päätöksenteolle pitäisi olla selkeä prosessi. Jos kokouksissa jäädään ideointivaiheeseen mutta ilman päätöksiä, hyväkin idea saattaa hukkua arjen kiireeseen. Henkilöstölle pitäisi jäädä kokemus, että se mistä yhdessä keskustellaan, johtaa yhteiseen parempaan. 

Erilaisten työtapojen hyödyntäminen yhteisten päätösten tekemiseksi huomioi henkilöstön erilaisia vahvuuksia, kuten luonteenvahvuuksia, taitoa ja osaamista sekä kyvykkyyksiä. Vahvuuksien käyttöä mahdollistava osallistaminen lisää arvostuksen ja merkityksellisyyden kokemusta. 

Kuva: www.pixabay.com

Osallistaminen rakentaa jaettua johtajuutta

Jo vuonna 2005 pohdimme, että päätöksenteon tulisi perustua yhteiseen keskusteluun ja osallistumiseen. PRIDE-teoria toimii työkaluna tarkastella omaa johtajuutta ja johtamista, jossa johtajuus ei ole vain rehtorin tai tiiminvetäjän tehtävä vaan jokainen voi vaikuttaa. Kun esimerkiksi esityslistaan voi ehdottaa aiheita ja päätöksiä tehdään yhdessä, syntyy jaettua johtajuutta ja positiivista toimijuutta. 

Ehdotin jo vuonna 2005, että isoja asiakokonaisuuksia ei käsiteltäisi liikaa yhdellä kertaa. Aika ja energia eivät yksinkertaisesti riitä. Tässä kohtaa nyökkään vanhalle itselleni: priorisointi on kaiken kehittämistyön ydintä. 

Kokoukset voivat olla kehittämisen alustoja

Aloitin listani toteamalla, että kokouksilla pitäisi olla selkeä alku- ja loppuaika, ja niistä tulisi pitää kiinni. Hyvin suunniteltu kokousrakenne on kaikkien ajankäytön kunnioittamista. Myös esityslistan selkeys ja aiheen ytimekäs esittely liittyvät myönteisiin käytänteisiin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus valmistautua ja tietää, mitä päätöksiä tehdään. Kun kokouksia kehitetään tietoisesti, ne voivat muuttua paikoiksi, joissa syntyy uutta ja innostavaa. 

Kun nyt katselen vanhaa tekstiäni, muistelen lämmöllä silloista esihenkilöäni. Hän otti ideat vastaan asiallisesti ja rakentavasti. Tästä kohtaamisesta jäi varmasti minulle rohkeus osallistua koulun toimintakulttuurin kehittämiseen myös jatkossa. 

Kokouskäytänteet ovat muuttuneet ja kehittyneet vuosien aikana. Yhteisiä kokouksia pidetään harvemmin ja opettajien yhteissuunnitteluaikaa on varattu myös tiimeille ja ryhmille. Itse pidän erityisesti tiimityöskentelystä, sillä se mahdollistaa jaettua johtajuutta koulussa. 

Vuoden 2005 teksti muistuttaa minua siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa koulun kulttuuriin: rakenteiden tasolla, arvojen, tunteiden ja vuorovaikutuksen kautta. PRIDE-teoria on johtamisen työkalu, jonka avulla esimerkiksi rehtorina voisin rakentaa pedagogista hyvinvointia läpileikkaavasti koko kouluyhteisön yhteistyönä. 

Kotia ja koulua yhdistää halu vahvistaa aitoa kohtaamista

Oletko koskaan miettinyt, kuinka monta tuntia vuodessa vietät kännykkäsi parissa. Entä nuoret? Tutkimusten mukaan 12-20-vuotiaat käyttävät kännykkää keskimäärin noin viisi tuntia päivässä -se tekee lähes 1860 tuntia vuodessa. Tämä vastaa täyttä työvuotta ilman lomia. Koulussa tiedämme senkin, että nuorten sosiaalinen kanssakäyminen vähenee, kun keskitytään kännykän ruutuihin. 

Kännykkäkeskustelu on jälleen ajankohtainen koulussa, sillä 1.8.2025 voimaantuleva perusopetuslain uudistus edellyttää kouluja päivittämään järjestyssääntöjä koskien kännykän käyttöä. Edellisen järjestyssääntöjä koskevan päivityksen teimme syyslukukauden 2023 alussa, jolloin kuulimme myös oppilaita. Oppilailta kysyttiin muun muassa "Mikä on paras tapa toteuttaa kännykkärajoitukset oppitunnin ajaksi?" Tästä kyselystä voi lukea tarkemmin Jos oppilailla olisi tarkoituksenmukaista itsesäätelyä, kännykän käyttöön ei tarvitsisi puuttua niin tiukasti. Tällä päivityskierroksella laadimme huoltajille pienen kyselyn ja halusimme kuulla huoltajia kännykän käytön rajoittamisesta koulupäivän aikana. Vastauksia kerättiin huhtikuussa 2025 Forms-kyselynä. Kysely herätti kiinnostusta huoltajissa, sillä vastauksia saimme melko hyvin myös avoimeen kysymykseen. 

Kuvakaappaus kyselystä

Huoltajien vastauksissa avoimeen kysymykseen korostuu selkeä tuki kännykän käytön rajoittamiselle koulussa. Suurin osa vastaajista kannattaa sitä, että kännykkä ei ole oppilaan käytettävissä oppituntien aikana -joko säilytettynä repussa, taskussa tai erillisessä kännykkäparkissa. Moni huoltaja pitää kännykkäparkkia tarpeellisena erityisesti silloin, jos reppusäilytys ei riitä estämään käyttöä. Osa huoltajista kuitenkin kyseenalaistaa parkkikäytännön viitaten kännyköiden mahdolliseen rikkoutumiseen, arvokkuuteen tai yksityisyyteen, ja toivoo tilalle muita ratkaisuja, kuten sopimukseen perustuvaa sääntöä tai teknisiä rajoitteita. 

Vastauksista nousee esiin huoli kännyköiden vaikutuksesta oppimiseen, keskittymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Useat huoltajat toivovat jopa kännykkävapaita välitunteja, jotta vuorovaikutus toisten kanssa lisääntyisi. Toisaalta myös kännykän hyödyllisyys tunnustetaan, esimerkiksi liikuntatunneilla tai turvallisuuden vuoksi koulumatkoilla ja harrastusjärjestelyjen takia. 

Erityistilanteet, kuten sairaudet, huomioidaan monissa kommenteissa: diabeetikkolapsen kohdalla kännykän on oltava oppilaan mukana, koska sen avulla seurataan terveydentilaa. Myös huoltajien tavoitettavuus koulupäivän aikana nähdään tärkeänä, mutta sen ei katsota edellyttävän jatkuvaa kännykän saatavuutta. 

Monet toivovat yhdenmukaista käytäntöä koko koululle, jota sekä henkilökunta että oppilaat sitoutuvat noudattamaan. Opettajille halutaan selkeät valtuudet puuttua kännykän käyttöön. Yleinen viesti on, että on tärkeää suojella oppimisrauhaa ja edistää yhteisöllisyyttä -ja että selkeät säännöt, yhteinen linja ja yhteistyö koteihin ovat avain onnistumiseen. 

Opettajana olen aika väsynyt ja turhautunut jatkuvaan kännykkäkeskusteluun. On raskasta olla toistuvasti se, joka muistuttaa, puuttuu ja kieltää. Pitää viimeiseen asti kiinni sovitusta. Kyselyn tulokset kuitenkin voimaannuttavat, sillä opettajana en ole asian kanssa yksin. Kun koti ja koulu jakaa saman näkemyksen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden merkityksestä, voimme yhdessä tukea nuoria kasvamaan vastuullisiksi digilaitteiden käyttäjiksi. Kotia ja koulua yhdistää halu vahvistaa aitoa kohtaamista -sitä ei voi korvata yhdelläkään sovelluksella! 

Kyselyn tavoitteena oli lisätä huoltajien osallistumista kodin ja koulun yhteistyöhön. Samalla se toteuttaa koulun toimintakulttuurin periaatteita,  joiden mukaan kodin ja koulun kasvatusyhteistyö rakentaa koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. Kyselyn vastauksia hyödynnetään järjestyssääntöjen päivittämisessä. Prosessissa on samalla toteutettu jaettua johtajuutta osana koulun hyvinvointisuunnitelmaa. 

Lähteitä

• Suomalaistytöt viettävät puhelimella liki kuusi tuntia joka päivä: "Seuraukset ja yhteydet nuorten hyvinvointiin ovat vakavia"
  
• Käytät älypuhelintasi todennäköisesti paljon enemmän kuin luulet
  
• Puhelimen ja sovellusten vaikutukset lasten ja nuorten kehitykseen
  
• Näyttöön perustuvia suosituksia lasten, nuorten ja huoltajien älypuhelimien käytölle
  
• Kasvava ruutuaika syö jo peruskouluikäisten keskittymiskykyä – neuropsykologi: “Siinä ollaan aika heikoilla”
  
• Älypuhelimen liikakäytöstä vaivaa lapselle
  
• Älylaitteet vaikuttavat lasten hyvinvointiin – mitä tutkimus sanoo sopivan käytön rajoista?
• Perusopetuslaki muuttuu: koulujen tulee huomioida puhelimien käyttö ja säilytys järjestyssäännöissään