Jos pitäisi nimetä yksi hetki, josta kiinnostukseni positiiviseen pedagogiikkaan sai alkunsa, kääntyisin kevääseen 2017 ja Huomaa hyvä -koulutukseen. Siitä alkoi matka, joka on vaikuttanut niin opetustapaani kuin ajatteluuni. Erilaiset harjoitukset, kehittämis- ja oppimistehtävät sekä kirjallisuus ovat vaikuttaneet siten, että hyvän huomaaminen itsessä ja ihmisissä ympärilläni on luontevampaa. Kun ymmärtää, miten hyvän huomaaminen vaikuttaa toiseen, sitä haluaa mielellään kasvattaa lisää.
"Se kasvaa, mihin katse kiinnittyy." on positiivisen pedagogiikan ydintä. Kun opettaja näkee ja sanoittaa oppilaan vahvuuksia, yrittämistä tai pieniä onnistumisia, oppilas saa viestin: "Tämä minussa on arvokasta." Kun oppilas kuulee toistuvasti olevansa esimerkiksi sinnikäs tai ystävällinen, hän alkaa nähdä nämä piirteet osana itseään. Siten vahvuudet eivät ole vain teoreettisia vaan arjessa näkyviä ja kehittyviä ominaisuuksia. Positiivinen pedagogiikka ei tarkoita vaikeuksien kieltämistä vaan tasapainon löytämistä. Katse, joka etsii hyvää, rakentaa myönteistä ilmapiiriä ja vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä. Jos keskitymme siihen, missä kehitystä tapahtuu, katse kiinnittyy silloin prosessiin, ei pelkkään lopputulokseen. Kaiken toiminnan punaisena lankana on arvokas kohtaaminen. Se on ystävällistä katsetta ja hyvän tekemistä toiselle: "Sinä olet tässä hetkessä tärkein."
Perusopetuksessa vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen on opetuksen ja kasvatuksen yksi tavoitteista. Vahvuuslähtöinen ajattelu läpäisee opetussuunnitelman monia osioita. Tärkeimpinä kohtina voisi mainita laaja-alaisen osaamisen ja oppilaan vahvuuksien hyödyntämisen ja tunnistamisen osana oppimista, oppimiskäsityksen, jonka mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus onnistua ja kokea osaavansa, kasvatus- ja oppimistehtävän, joka ohjaa oppilaita löytämään oman vahvuutensa ja hyödyntämään niitä oppimisessaan, oppilaan vahvuuksien huomioimisen arvioinnissa sekä oppilaan hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääminen niin, että oppilas voisi kokea olevansa merkityksellinen yhteisön jäsen.
On kiinnostavaa miettiä, miten koulua voidaan rakentaa vahvuuksien suuntaisesti. Opettajana ja kollegana se on alkanut oman ajattelun ja toiminnan tasolta siirtyen hyvän huomaamiseen oppilaiden ja työtovereiden kautta. Koulussamme olen myös vetänyt valinnaista kurssia, jossa ryhmä oppilaita on työskennellyt ohjatusti, tietoisesti ja tavoitteellisesti laajan vahvuusnäkemyksen eri osa-alueilla erilaisilla harjoituksilla. Kurssin tavoitteena on ollut, että oppilaat tulisivat tietoisemmiksi ja kykeneväisemmiksi sanoittamaan omia vahvuuksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti