tiistai 15. heinäkuuta 2025

Opettajan vaelluspäiväkirja - Vaellusmatka Cortina d'Ampezzossa Dolomiiteilla

Koillisessa Italiassa sijaitseva kylä ja lomailukeskus Cortina d'Ampezzo vastaanotti suomalaisen opettajan lähes +30 asteen lämpöön ja pilvettömään auringonpaisteeseen kesäkuun lopussa 2025. Nautin auringosta ja lämmön tunteesta iholla mutta samalla toivoin, että lämpötila laskisi seuraavien päivien vaelluksia varten. Vaikka olin varautunut lämpöiseen säähän varusteilla, tiesin aikaisemman kokemuksen perusteella, että helteessä vaeltaminen vuoristossa on extra haastavaa ja ajoittain myös raskasta. Uutena lisänä vaelluksilla olisi vielä se, että viettäisin lähes viikon itselleni korkeassa paikassa. Cortina sijaitsee n. 1200 m meren pinnan yläpuolella ja parhaimmillaan vaeltaisin yli kahden kilometrin korkeudessa. Lopulta korkein paikka, jossa vierailin, oli 3244 m korkea vuori Tofana di Mezzo, jonne pääsee kaapelihissillä Cortinan keskustasta. Tänne menin vaellusmatkan välipäivänä, ja vuori onkin kiireettömälle vierailijalle nautinnollinen päiväretkikohde. Kaapelihissin reitillä on kaksi terassia palveluineen ja upeat maisemat. 

Cortina d'Ampezzo

Italia maana on kyllästymätön matkakohde. Eniten nautin sen kielestä ja monipuolisesta kulttuurista, sen pitkästä historiasta kaupungeissa ja kylissä. Tällä matkalla olin ensimmäistä kertaa tutustumassa Italian luontoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ulkoilla ja nauttia vuoristomaisemista. Cortinassa huomasi, että se on suosittu matkakohde, sillä kylässä ja sen keskustassa liikkui monia vaelluksille, kiipeilemään ja pyöräilemään tulleita lomailijoita, sekä italialaisia että kansainvälisiä turisteja monesta eri maasta ja mantereelta. Lisäksi kylässä aisti tekemisen meininkiä, sillä Cortina valmistautuu vuoden 2026 talviolympialaisiin. 

Matkallani halusin käyttää mahdollisimman paljon italian kieltä erilaisissa käytännön tilanteissa, nauttia luonnosta, liikkua paljon ja oppia uutta. Tätä tekstiä kirjoittaessani pohdin myös sitä, miten voisin hyödyntää matkaani opetuksessa yläkoululaisen tai lukiolaisen kanssa. Teksti voikin toimia esimerkkinä oppilaille, kun he suunnittelevat oman Italian matkan. Suunnitelmassa kuvataan matkakohde, reitti, majoitus, italian kielen fraasit, joita oppilas tarvitsee, sekä yksi kulttuurikohde tai ruokakokemus. Matkapäiväkirjan oppilaat kirjoittavat suomeksi, koska he opiskelevat vasta italian kielen alkeita. 

Ensimmäinen vaelluspäivä

Cortinan kylästä pääsee kulkemaan Dolomiti-bussilla vaellusten lähtöpisteeseen. Lippuja bussiin voi ostaa linja-autoasemalta, ja lippu pitää muistaa leimata bussiin mennessä. Sain etukäteen tietää, että linja-autoasemalla on syytä olla hyvissä ajoin ennen bussin lähtöaikaa, koska bussiin on paljon tulijoita. Näin olikin!

Ensimmäinen vaelluksemme starttasi Fiamesista, josta löytyy opastetaulu Dolomiittien luonnonpuistoalueelle ja rauhallisen tuntuinen leirintäalue. Päämääränä oli kulkea Fiamesista Passo Di Posporcoraan, Passo di Posporcorasta Cascata di Fanes -putoukselle ja sieltä Plan de Loan kautta Malga Ra Stuaan. Matkaa kertyisi n. 13 km. Vaellus lähti 1283 m korkeudesta ja kävimme korkeimmillaan 1724 metrissä. Korkeus ei vaikeuttanut kulkemista mutta reitillä on hyvä varautua pitkiin nousuihin. Lämpötila laski onneksi edellisestä päivästä vaelluksen kannalta maltillisempiin lukemiin. 

Tämä reitti on edelleen yksi suosikeistani, koska sillä pääsee nauttimaan monipuolisesti luonnosta: kulkemaan metsässä, ihastelemaan virtaavaa ja turkoosia vettä ja nauttimaan vuoristoisesta maisemasta. Lisäksi tällä reitillä pääsee kulkemaan ilman turistimassoja ja haastamaan itseään fyysisesti. Vesipullonkin saa tarvittaessa täyteen virtaavista lähteistä tai erillisistä juomapisteistä. Reitillä innostuin myös Via Ferratasta, josta sain pienen kokemuksen kulkiessani Cascata di Fanes -putoukselle. 

Ennen tätä matkaa en ollut koskaan aikaisemmin kuullut Via Ferratasta. Sain selville, että se on ensimmäisen maailmansodan aikana syntynyt järjestelmä. Tuolloin Italian ja Itävalta-Unkarin joukot taistelivat Dolomiittien vuorilla. Jyrkät, vaikeakulkuiset vuoret oli saatava hallintaan ja huoltoyhteydet turvattava, ja siksi rakennettiin mm. rautavaijereita, jotka mahdollistivat nopean liikkumisen ja tarvikkeiden kuljetuksen jopa yli 3000 metrin korkeudessa. Monet nykyiset Via Ferratat kulkevat samoilla linjoilla kuin vanhat sotareitit (kts. Euroopan parhaat Via Ferrata -reitit). 

Toinen vaelluspäivä

Toisen vaelluspäivän reitillä (Passo Giau - Forcella Giau - Croda da Lago - Ru Curto) kuljettiin jo reilusti yli 2 km korkeudessa, ja tällä reitillä oli koko matkan vaativin nousu Forcella Giaun päälle (2365 m). Nousun aikana hengittäminen oli haastavampaa kuin normaalisti ja huomasin myös tuntevani pientä huimausta ja päänsärkyä korkean paikan vuoksi. 

Taustalla näkyy Marmolada.

Tällä reitillä (13 km) upeinta oli sen maisemat, luonto ja järvi Lago Federa, joka oli tämän matkan vaellusreiteillä ainoa uimapaikka. Reitiltä näkee myös Dolomiittien korkeimman vuoren Marmoladan ja vuoriryhmä Cinque Torrin, kellojensa kanssa laiduntavia lehmiä ja Edelweiss-kukkia. Loppumatkasta vaeltajan seuraksi tulivat sadekuuro ja ukkonen, joka onkin komeaa kuultavaa vuorten keskellä. 

Kolmas ja neljäs vaelluspäivä: Tre Cime di Lavaredo ja Lago di Sorapis

Nämä ovat kohteita, joissa on syytä varautua ruuhkaan ja jonottamiseen, sillä näihin paikkoihin kulkevat monien turistien tiet. Parco naturale Tre Cimen luonnonpuistossa oma reittimme opasti paikan tunnetuimman nähtävyyden Tre Cimen ympäri. Maisemat täältä katsottuna ovat komeat ja jylhät mutta huomasin nauttivani enemmän väljemmistä reiteistä ja paikoista, joissa arvostetaan luonnon omaa äänimaisemaa. Tre Cimen reitillä äänimaisemaa häiritsi paikoitellen ylhäällä lentelevä drooni (Droonien lennättäminen on kielletty luonnonpuistoissa.) ja Rifugio A. Locatelli -vuoristomajassa soitettu, melko kovaääninen musiikki.  

Tre Cime

Lago di Sorapis -järvellä löytää itsensä melko varmasti kuvaamasta uskomattoman turkoosin sinistä vettä satojen muiden turistien kanssa. Järvessä ei ole valitettavasti lupa uida, mikä on kuitenkin ymmärrettävää turistien määrän vuoksi. Polulla Lago di Sorapikselle ja takaisin piti varautua pariin avoimeen ja korkeaan kohtaan, jotka piti kulkea pitämällä kiinni vaijerista. Kohdissa on jyrkkä suora pudotus alas. 

Polku Lago di Sorapikselle

Viides vaelluspäivä 

Kaikkien kulkemiemme reittien varrelta löytyi rifugio-vuoristomajoja, joista löytyy monipuolinen ruoka- ja juomalista. Yksi nautinnollisimmista makukokemuksista osui viimeisen vaelluspäivän reitille, joka lähti Passo Falzaregosta ja kulki rifugio Lagazuoin kautta rifugio Dibonaan. Dibonassa söin maukkaimmat tortellonit Tortelloni ai funghi porcini tartufati kuin koskaan aikaisemmin. Cortinassa suosittelen kokeilemaan Leone & Anna -ravintolan ruokia. Ravintola on kodikas, perhekeskeinen ja siellä on hyvä palvelu. Täällä maistelin ensimmäistä kertaa Pane carasauta, joka on perinteinen sardinialainen leipä ja jota italialaiset kutsuvat omistajan mukaan myös carta da musicaksi. Jos ravintolasta varaa pöydän etukäteen, antipastot kuuluvat kattaukseen. 

Viimeisen vaelluspäivän reitin varrelta löytyi myös jälkiä ensimmäisestä maailmansodasta. Pikku-Lagazuoi-vuorella on käyty ankaria taisteluja Alpini-joukkojen ja keisarillisten jääkärien välillä. Vuoren huipulle on rakennettu puolustuksia ja porattu tunneleita. 

Viiden vaelluspäivän aikana omaan mittariini kertyi n. 60 km vaellusta. Jokaisena päivänä pääsi nauttimaan upeista maisemista ja liikkumaan vaihtelevassa maastossa. Mieleen jäi monta kaunista paikkaa. Minusta taisi myös tulla uusi Via Ferrata -harrastaja!

Kielikokemusta sain jokaiselta päivältä. Useimmiten käytin italian kieltä ravintolassa kysyessäni vapaana olevaa pöytää, tilatessani ruokaa ja juomaa sekä maksaessani laskun. Kokemukseni mukaan palvelu Italiassa on parempaa paikallisella kielellä kuin englanniksi: 

  • Buona sera! Avete un tavolo libero per quattro? ...
  • Desidera?
  • Per primo vorrei tortelloni ai funghi porcini tartufati. Per secondo prendo pasticcio di melanzane e come contorni insalata mista, per favore. 
  • E da bere? 
  • Una bottiglia di acqua frizzante, per favore...
  • Il conto, per favore. 
Vaelluksella parasta on tunne asioiden karsiutumisesta, siitä että kaikki ylimääräinen jää pois ja kaikki tapahtuu tässä hetkessä. Kaikki arkiset ajatukset loistavat poissaolollaan ja niin kaukaisina, että niistä on välillä, jopa melko useinkin vaikea saada kiinni. Ajattelutyötä tekevälle opettajalle tämä on aivan parasta!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti