sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Arvoinko sitä, mitä oppikirja mittaa vai sitä, mitä oppilaiden pitäisi oikeasti osata?

Koulun arjessa kustantajien julkaisemilla oppikirjoilla ja muulla materiaalilla (digitehtävät, eriyttävä materiaali ja koetehtävät) on suuri rooli. Ne tarjoavat valmiita tehtäviä, jotka helpottavat oppituntien suunnittelua, valmistelua ja toteutusta. Jos opettaja ei ole tarkkana, voi helposti syntyä ilmiö, jossa opettajan arviointityötä ohjaakin oppikirjan tehtävät ja niissä harjoiteltavat taidot. Tämä ei ole välttämättä ongelma silloin, jos kustantajan tarjoama materiaali tukee opetussuunnitelman tavoitteita. Ongelma syntyy silloin, kun oppikirjan ja kokeiden tehtävälogiikka korvaa sen, mitä opetussuunnitelman mukaan tulee arvioida. Valmiit koetehtävät saattavat esimerkiksi painottaa yksittäisen kieliopin oikeiden vastausten kirjoittamista tai toistaa tiettyä tehtävätyyppiä. Opetussuunnitelman näkökulmasta arvioinnin kohteena voi olla kuitenkin laajempi osaaminen, esimerkiksi kielellinen päättely. 

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen ruotsin B1 (vuosiluokat 7-9) tavoitteen 2 opetuksen ja oppimisen tavoitetta ja vertaan sitä oppikirjojen ja koemateriaalin valmiisiin tehtäviin. Opetuksen tavoitteena on ohjata oppilasta havaitsemaan, millaisia säännönmukaisuuksia ruotsin kielessä on ja miten samoja asioita ilmaistaan muissa kielissä, sekä käyttämään kielitiedon käsitteitä oppimisen tukena. Oppilaan oppimisen tavoitteena on oppia löytämään säännönmukaisuuksia ja vertailemaan ruotsin kieltä muihin kieliin. Hänen tulee myös oppia käyttämään kielitiedon käsitteitä oppimisensa tukena. Vertailun kohteeksi olen valinnut konditionaalin, jota olemme opiskelleet 9. vuosiluokalla. Tarkennuksena mainittakoon, että opetussuunnitelman tavoitetta 2 ei käytetä arvosanan muodostamisen perusteena. 

Kuva: www.pixabay.com
Kun oppimisen tavoitteena luokkahuoneessa on kasvu kielitietoisuuteen ja kielellinen päättely, olen usein jaotellut oppikirjojen ja opettajan materiaalista löytyvät tehtävät eri osaamisen tasoille taksonomisen ajattelun mukaisesti. Täten syntyy ns. tehtäväpolku, joka mahdollistaa työskentelyn omalla tavoitetasolla omaan tahtiin ja itsenäisen etenemisen, jolloin sitä voi käyttää myös ylös- alaspäin eriyttävänä työvälineenä. Oppilas, joka on aikaisemmin tottunut etenemään tehtäväkirjassa järjestyksessä, joutuukin nyt pomppimaan kirjan sivuilla, koska kirjojen rakenne koostuu eri tavalla kuin opetussuunnitelman B1 ruotsin yhdeksän erillistä oppimisen tavoitetta. Oppitunti rakentuu aina jonkin tai joidenkin tavoitteiden ja siihen liitettyjen tehtävien ja harjoitusten mukaisesti. 

Oppikirjoissa osaaminen 5 täyttyy usein, kun oppilas muistaa ja hallitsee perustietoa, esimerkiksi löytää ja tunnistaa konditionaalin lyhyestä tekstinäytteestä. Opetussuunnitelman osaamisen 5 kriteerinä on ollut (ennen päivitettyä versiota), että oppilas tekee havaintoja siitä, miten konditionaali muodostetaan ruotsin kielessä. Opetussuunnitelman mukainen osaaminen täyttyy tehtävässä, jossa oppilas lukee ja tutkii ruotsinkielisiä lauseita ja vastaa kysymyksiin omin sanoin. 

Oppilas osaa tehdä havaintoja joistakin ruotsin kielen säännönmukaisuuksista (5). 

Tehtävä: Lue ja tutki lauseita.

Jag skulle resa till Sverige. 
Hon skulle köpa en ny cykel. 
Vi skulle spela fotboll. 

Vastaa kysymyksiin omin sanoin. 
a) Tutki alleviivattuja kohtia. Mikä sana on sama kaikissa lauseissa?
b) Mitä tapahtuu verbille, joka tulee sen jälkeen? 
c) Mitä luulet, mitä tällaiset lauseet tarkoittavat (esim. tapahtuvatko ne varmasti vai ehkä)? 

Opetussuunnitelma ei ole määritellyt kriteeriä osaamiselle 6. Kriteeri 7 on edellyttänyt, että oppilas osaa tehdä johtopäätöksiä konditionaalin muodostamisesta ja verrata sitä muihin kieliin. Oppikirjassa osaamisen 7 vastaava tehtävä on usein tehtävä, jossa oppilas soveltaa sääntöä, esimerkiksi muodostamalla konditionaalin pää- ja sivulauseessa. 

Oppilas osaa tehdä johtopäätöksiä ruotsin kielen säännönmukaisuuksista. Oppilas osaa antaa joitakin esimerkkejä siitä, miten sama asia ilmaistaan ruotsin kielessä ja jossakin muussa kielessä. Oppilas osaa antaa joitakin esimerkkejä ruotsin kielen kielitiedon käsitteistä ja osaa käyttää niitä kielitaitonsa kehittämiseen (7). 

Tehtävä: Lue lauseet. 

Jag skulle resa till Sverige om jag hade tid. 
Hon skulle köpa en ny cykel om hon hade pengar. 
Vi skulle inte spela fotboll om vi var ute. 

Tehtävä: Vastaa kokonaisella lauseella. 

a) Miten konditionaali muodostetaan ruotsin pää- ja sivulauseessa?
b) Missä kohtaa lauseessa sana inte on?

Tehtävä: Vertaa ruotsia ja englantia. 

a) Käännä lause: Jag skulle resa till Sverige om jag had tid. 
b) Miten sama asia ilmaistaan englanniksi? (Mitä tapahtuu verbille?)
c) Kirjoita yksi oma esimerkki ruotsiksi ja englanniksi. 

Opetussuunnitelman mukaan osaamiseen 8 on aikaisemmin vaadittu, että oppilas osaa selittää, miten konditionaali muodostetaan ja miten sitä käytetään, sekä vertailla sitä muihin kieliin ja hyödyntää kielitiedon käsitteitä. Kuten edellä oppilaan yksi osa osaamisesta täyttyisi, kun hän osaa vastata tehtävään konditionaalin muodostamisesta pää- ja sivulauseessa. Täydentävänä tehtävänä oppilas voisi vastata kysymykseen, millaisissa tilanteissa konditionaalia käytetään, ja antaa vähintään kaksi esimerkkiä (esimerkiksi kohteliaisuus, toive, epävarmuus). Oppimista osoitetaan lisäksi selittämällä, miten konditionaali muodostetaan ruotsissa ja englannissa sekä selittämällä, mitä samaa ja mitä eroja kielissä on. Oppitunnilla osaamisen 8 tehtävätyyppi liittyy opetustilanteisiin, joissa analysoidaan työkirjan tehtävistä konditionaalirakenteita: mikä sana on apuverbi, mikä on pääverbi, missä muodossa pääverbi on ja mitä lause tarkoittaa. Opetustilanteessa teemme myös johtopäätöksiä siitä, miten konditionaali muodostetaan, milloin sitä käytetään sekä miten englanti (tai suomi) auttaa ymmärtämään rakennetta.

Oppilas osaa tehdä johtopäätöksiä ruotsin kielen säännönmukaisuuksista ja soveltaa niitä. Oppilas osaa vertailla, miten sama asia ilmaistaan ruotsissa ja jossakin muussa kielessä. Oppilas tuntee ruotsin kielitiedon käsitteitä ja osaa käyttää niitä kielitaitonsa kehittämiseen (9). 

Osaamista 9 oppilas osoittaa seuraavilla tehtävillä:

a) Selitä käsitteet ja anna esimerkki: apuverbi, pääverbi, verbin perusmuoto ja konditionaali. 

b) Analysoi lause "Jag skulle inte köpa bilen." tarkasti: apuverbi, pääverbi, aikamuoto, mitä lause tarkoittaa. 

c) Muunna lauseet: 
Jag äter köttbullar om jag är hungrig. 
-> konditionaali
If I was ill I would stay at home. -> ruotsiksi

d) Kirjoita lyhyt teksti (5-7 lausetta), jossa käytät konditionaalia vähintään kolmessa eri muodossa (esim. toive, kohtelias pyyntö, hypoteesi, mahdollisuus). Voit halutessasi sisällyttää yhden lauseen englanniksi vertailun vuoksi. 

Arvosanan 9 osaaminen täyttyisi täten, kun oppilas muodostaa ja perustelee säännön täsmällisesti, analysoi rakenteita, vertailee kieliä syvällisesti, käyttää kielitiedon käsitteitä oikein ja johdonmukaisesti ja soveltaa osaamista omassa tuotoksessa monipuolisesti. Oppikirjoissa tai koemateriaalissa vastaava tehtävätyyppi on usein oma tuotos. 

Osaamiselle 10 ei ole määritelty valtakunnallista kriteeristöä, mutta taksonomisen ajattelun mukaisesti osaamiseen 10 vaaditaan esimerkiksi suunnittelua, tuottamista, kehittämistä ja laajentamista. Tällöin oppilaan tulee osata perustella tekemänsä johtopäätökset käyttäen kielitiedon käsitteitä, tehdä täsmällisiä ja oikeita johtopäätöksiä rakenteista, perustella vastauksensa johdonmukaisesti kielitiedon käsitteillä, käyttää käsitteitä oikein (apuverbi, pääverbi, perusmuoto, sanajärjestys, aikamuoto), vertailla kieliä analyyttisesti, ei vain kuvailevasti, tunnistaa ja korjaa virheitä sekä selittää ne käsitteellisesti ja osoittaa reflektiota omasta kielitaidostaan. 

Tehtävä: Arvioi, ovatko väitteet oikein vai väärin. Perustele vastauksesi käsitteitä käyttäen.

a) Ruotsin konditionaali muodostetaan taivuttamalla pääverbiä. 
b) Sanassa 'skulle' on kyse apuverbistä. 
c) Englannin 'would' toimii samalla tavalla kuin ruotsin 'skulle'. 

Tehtävä: Alla olevissa lauseissa on virheitä. Korjaa ne ja selitä, miksi korjaus on tarpeen käyttäen kielitiedon käsitteitä.

a) Jag skulle går till skolan.
b) Jag inte skulle köpa en cykel. 
c) Jag skulle köpte en cykel. 

Tehtävä: Kirjoita lyhyt teksti (5-7 lausetta), jossa käytät konditionaalia monipuolisesti, alleviivaat rakenteet ja kirjoitat loppuun lyhyen selityksen (2-3 lausetta), jossa kerrot, mitä rakenteita käytit ja perustelet valintasi kielitiedon käsitteillä. 

Luokkahuoneessa opettaja toimii usein kahden ohjaavan rakenteen välissä. Toisaalta opetusta tukevat oppikirjat ja valmiit materiaalit, jotka tarjoavat tehtäviä, harjoituksia ja usein myös koepohjia. Toisaalta oppilaan osaamista ei kuitenkaan arvioida oppikirjan perusteella vaan opetussuunnitelman tavoitteiden ja niissä määriteltyjen kriteerien pohjalta. Tämä tarkoittaa, että opettaja joutuu päivittäin tekemään pedagogisia arvioita: mitä osaamista oppikirjan tehtävä oikeastaan harjoittaa ja vastaako se sitä osaamista, jota opetussuunnitelmassa pidetään normina. Kun opettaja toteuttaa arviointia opetussuunnitelman mukaisesti, ei riitä että opetuksessa harjoitellaan kriteeristön mukaista taitoa vaan sitä tulee myös arvioida. Kun oppimisen tavoitteena luokkahuoneessa on kasvu kielitietoisuuteen, valmiit materiaalit vastaavat vain osittain opetussuunnitelman osaamisen kriteeristöön. Kun opettaja toteuttaa opetusta ja mittaa osaamista opetussuunnitelmalähtöisesti, joutuu hän usein joko muokkaamaan tehtäviä tai valmistamaan ne itse ja pohtimaan, millainen tehtävä mittaa oppilaan todellista osaamista. 

Arviointi kertoo, mitä pidämme tärkeänä. Jos arvioimme sitä, kuinka hyvin oppilas muistaa yksittäisiä muotoja, viestimme, että muistaminen on oppimisessa tärkeää. Jos taas arvioinnin kohteena on kielellinen päättely ja soveltaminen, viestimme, että oppiminen on ajattelua ja ymmärtämistä.  

sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Kompleksisessa kiusaamisilmiössä ratkaisu ei ole koskaan yksinkertainen - Siksi myöskään johtaminen ei voi olla yksinkertaista

Kiusaamisesta puhutaan paljon. Opetushallitus toteuttaa parhaillaan laajaa hanke- ja koulutuskokonaisuutta kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyyn. Karvi on arvioinut kiusaamisen vastaisia menetelmiä 2021-2023. Tutkimusta, webinaareja ja materiaaleja on runsaasti. Koulut saavat kyselytuloksia, toimintamalleja ja ohjeita. Silti arjessa kiusaaminen ei näyttäydy valmiina kaavana, johon löytyisi yksi oikea ratkaisu. 

Koulussa kiusaamisen ehkäisy perustuu suunnitelmalliseen työhön: ryhmäytymiseen, tunnetaitojen harjoitteluun, yhteisiin sääntöihin, aktiiviseen valvontaan, oppilashuoltoon, tukioppilastoimintaan ja kodin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kiusaamiseen puututaan matalalla kynnyksellä ja tarvittaessa moniammatillisesti. Rakenteet ja suunnitelmat selkeyttävät kiusaamisen vastaista työtä. Silti joskus eteen tulee tilanne, jota on vaikea rajata ja määritellä täsmällisesti. Onko kyse kahden oppilaan välisestä ristiriidasta vai ryhmään rakentuneesta vallan rakenteesta, jota useampi ylläpitää. Onko kyse yksittäisestä teosta vai pitkään jatkuneesta prosessista, jonka jäljet ulottuvat useisiin ryhmiin ja myös koulun ulkopuolelle. Keitä tilanteessa todella on osallisina (näkyvät toimijat, hiljaiset vahvistajat, sivustakatsojat, normien ylläpitäjät)? Missä kaikkialla ilmiö elää: luokassa, välitunnilla, sosiaalisessa mediassa, vapaa-ajalla? Mitä ryhmässä pidetään "normaalina" ja kenen kustannuksella? Mitä me aikuisina emme vielä näe?
Ankkuripoliisin tunti nuorille somesta ja väkivallasta
Kuva: Sanna Wedman
Kiusaaminen on ryhmäilmiö. Se rakentuu valtasuhteista, normeista ja hiljaisista säännöistä, joita me aikuiset emme aina näe. Se voi olla suoraa ja näkyvää, mutta usein se on hienovaraista: ulossulkemista, katseita, naurua väärässä kohdassa, "läppää", joka ei tunnu kaikista samalta. Digitaaliset ympäristöt kietoutuvat koulupäivään tavalla, joka tekee rajanvedosta entistä vaikeampaa.  

Kiusaaminen nähdään ja koetaan eri tavalla ja siitä syntyy erimielisyyttä. Oppilas voi kokea toistuvaa ulossulkemista, kun taas toinen pitää tilannetta oikeutettuna. Huoltajan näkökulma voi poiketa koulun arviosta. Aikuisen tehtävä ei ole ratkaista asiaa nopealla tulkinnalla, vaan kuulla, selvittää ja rakentaa luottamusta ja yhteistä ymmärrystä. Vaikka kiusaaminen synnyttää erimielisyyttä, yhteisenä tavoitteena on kaikille turvallisempi koulupäivä. 

Monimutkaisissa tilanteissa yksittäinen toimenpide ei riitä vaan tarvitaan ilmiölähtöistä tarkastelua: katsetta yksilöstä ryhmään, tapahtumasta jatkumoon ja teosta sen taustalla oleviin normeihin. On kysyttävä, millainen ilmapiiri ryhmässä vallitsee ja millaisia toimintatapoja se ylläpitää. 

Ratkaisut ovat aina tapauskohtaisia. Usein työ etenee vaiheittain: kuullaan, selvitetään, sovitaan, seurataan ja tarvittaessa korjataan suuntaa. Ratkaisu ei ole yksi päätös vaan prosessi, joka elää tilanteen mukana. Joskus ensimmäinen ratkaisu ei ole paras mahdollinen. Silloin tarvitaan rohkeutta arvioida uudelleen ja muuttaa toimintaa. Yläkoulun rakenteet tekevät tästä työstä erityisen haastavaa, koska oppilas kuuluu useisiin ryhmiin, opettajalla on kymmeniä tai satoja oppilaita, ja ryhmädynamiikka rakentuu useissa rinnakkaisissa ympäristöissä. 

Monimutkaiset, yhteenkietoutuneet tilanteet vaativat tietoista johtamiskulttuuria ja käytänteitä, jotka auttavat yhteisöä pysähtymään, jäsentämään ja oppimaan yhdessä. Johtamisella voidaan vahvistaa huolen puheeksi ottamisen kulttuuria. Se tarkoittaa matalaa kynnystä sanoittaa havaintoja (myös epävarmoja). Kun huoli tuodaan näkyväksi varhain, ilmiö ei ehdi kasvaa näkymättömäksi vallankäytöksi ryhmän sisällä. Toiseksi johtamisella voidaan kehittää hyvien käytänteiden dialogia. Hyvien käytänteiden dialogissa teemme näkyväksi sitä, mikä jo toimii. Kun henkilöstö jakaa onnistumisiaan ja ratkaisujaan, syntyy yhteinen ymmärrys siitä, millainen toiminta vahvistaa turvallisuutta. Yhtä olennaisia ovat arviointi- ja seurantadialogit. Kiusaamistilanteissa tarvitaan rakenteita, joissa pysähdytään kysymään: Toimiko tämä? Mitä muutosta ryhmässä näkyy? Tarvitseeko suuntaa korjata? 

Monimutkaisia kiusaamistilanteita voidaan johtaa myös mahdollistamalla tulevaisuuden muistelu, jolloin yhteisö keskustelee ja kuvittelee itsensä tilanteeseen, jossa ongelma on ratkaistu. Millainen ilmapiiri silloin vallitsee? Mitä aikuiset tekevät toisin? Mitä oppilaat kokevat? Tulevaisuuden kuvittelu tekee muutoksesta konkreettisemman ja suunnattavan. 

Olen itse oppinut, että vaikeasti rajattavien ongelmien kohdalla toimivat myös visuaaliset työkalut. Kun asioiden ja ilmiöiden suhteet piirretään näkyviksi, ryhmät, roolit, normit, tapahtumien ketjut ja kokonaisuus hahmottuvat toisin. Visualisointi auttaa näkemään, ettei kyse ole yksittäisistä teoista vaan yhteenkietoutuneista asioista ja tilanteista. Se tekee monimutkaisesta ilmiöstä käsiteltävää. 

Johtamisella voidaan rakentaa tilaa yhteiselle ajattelulle. Se tarkoittaa rohkeutta kohdata keskeneräisyys, kykyä koota hajallaan oleva tieto yhteen ja sitkeyttä seurata prosessia niin kauan, että muutos alkaa näkyä arjessa. Kompleksisissa kiusaamisilmiössä ratkaisu ei ole koskaan yksinkertainen. Siksi myöskään johtaminen ei voi olla yksinkertaista. 

Lähteet: