Terveiset ITK2018-messuilta Hämeenlinnasta. Ohjelmassa oli mm. mielenkiintoista keskustelua ja asiaa arvioinnista: väittämiä, ihmettelyä ja vahvuuksia. Herättely aiheeseen käytiin väittämillä, joihin sekä panelistit että yleisö ilmaisivat kantansa. Väittämiä oli kolme: Tiedän, mikä ero on tavoitteilla ja sisällöillä. Muutos arviointikulttuurissa ei ole pelkästään opettajan vastuulla ja suurin osa opettajista ei osaa hyödyntää itsearviointia järkevällä tavalla oppimisen tukena. Oletko väittämien kanssa samaa vai eri mieltä ja miten perustelet väittämäsi? Omaa pohdintaani arvioinnin hämmentävyydestä olen kirjoittanut jo aikaisemmin kahdessa aikaisemmassa blogauksessani Opettaja kipuilee ja kyseenalaistaa uuden äärellä ja Arviointi on hämmentävä aihe.
Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan oppimista ja työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti sekä oppilaan edistymistä ja työskentelyä arvioidaan suhteessa opetussuunnitelman tavoitteisiin ja kuvauksiin oppilaan hyvästä osaamisesta. Tietoa tulee antaa oppilaan edistymisestä, vahvuuksista jne. Arvioinnin tehtävässä ja kuvauksessa on paljon yhtäläisyyksiä sekä vuoden 2004 että 2014 opetussuunnitelman perusteissa. Jos opetussuunnitelman arviointiosuudessa on lopultakin muuttunut hyvin vähän, ja lainsäädäntökin on pysynyt ennallaan, hämmästelen nyt, että asiaan on herätty kunnolla vasta nyt. Toisaalta hämmästelen myös sitä, miten vähän arvioinnista on puhuttu koulun pedagogisen toimintakulttuurin välineenä. Onneksi tähän asiaan on tullut hiljalleen parannusta.
Arvioinnista pitäisi aina seurata jotakin. Näin sen pitäisi olla mutta ei käytännössä aina toimi, esim. opettajan antama palaute - konkreettinenkaan- ei aina johda muutokseen. Miten siis lisätä tätä arvioinnin merkittävää tehtävää arvioinnin suorittamisen rinnalla? Varsinkin, jos sen osuutta on lisätty myös opetussuunnitelman paikallisella päätöksellä.
Uutena asiana arviointiin on tullut laaja-alaisen osaamisen arviointi. Laaja-alaisesta osaamisesta tulee antaa oppilaalle palautetta osana oppiaineen arviointia. Laaja-alainen osaaminen edustaa tulevaisuuden koulua ja tulisi olla sekä koulun toimintakulttuurin ja opetuksen punainen lanka. Entäpä, jos ajatteluamme ja oppimistamme ohjaavatkin yhteiset taitotavoitteet, ja oppiaineet toimivat välineinä taitojen harjoittelussa: Tunnen vahvuuksiani. Osaan toimia erilaisissa ryhmissä, antaa palautetta, ottaa vastaan palautetta, ymmärrän palautteen merkityksen omassa oppimisessani jne. Jos omistaisin taikasauvan ja sillä voisin muuttaa jotain arvioinnissa, olisi se vahvuusperustainen arviointi. Toivoisin, että myös aikuiset tunnistaisivat omia ja muiden vahvuuksia, antaisivat sekä saisivat niistä palautetta. Lopulta on kuitenkin niin, että meidän aikuisten mallintama todellisuus välittyy myös lapsille ja nuorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti