Oma polkuni koulutusjohtamisen perusopintoihin alkaa syksystä 2013. Olin palannut virkavapaalta takaisin töihin ja muistan ajatelleeni tuolloin, että oma työ tarvitsi päivittämistä. Ajan henki oli myös, että koulua ja opetuskäytänteitä pitää kehittää. Innostuin uuden mahdollisuudesta, oman oppimisen seuraaminen innosti ja samalla kannustava palaute rohkaisi jatkamaan. Innostavaa oli myös huomata, miten muutos vei yhteisöä eteenpäin. Kehittämistyön ohella mahdollistui oman toimijuuden, ammatillisen identiteetin ja osaamisen päivittäminen. Niinpä minusta hioutui aktiivinen kehittäjäopettaja. Ja pikkuhiljaa kehittämistyö johdatti minut pohtimaan johtajuutta ja johtamista.
Muutos ja uudistuminen on välttämätöntä koululle, jotta se pystyy toteuttamaan koulun yhtä perustehtävää; tukea lasten ja nuorten kasvua yhteiskunnan jäseneksi. Oma esimerkkini kertoo myös muutoksen vaikutuksesta opettajuuteen, opettajan identiteettiin ja aina persoonaan saakka. Kun opettajuudessa ja opettajan identiteetissä tapahtuu kehittymistä, tarkoittaa se väistämättä myös oman toimintaympäristön uudelleen tarkastelua. Näissä tilanteissa korostuvat vuorovaikutustaidot; sitä tulisi olla riittävästi ja sen olisi hyvä rakentaa luottamusta ja innostavaa yhteistyötä ihmisten välillä.
Huomasin toistuvasti pohtivani johtamista ja sen merkitystä, mikä tukee innostumista, miksi joku turhauttaa ja mitä kaikkea omassa toimintaympäristössä on meneillään. Pandemiakevään 2020 aikana pohdin myös toimijuutta ja kuka tai ketkä sitä oikein määrittävät. Puuttui vain dialogi ja tieto sanoittaa kaikkia ympärillä olevia ilmiöitä. Niinpä ilmoittauduin ja hain opiskelupaikkaa koulutusjohtamisen perusopintoihin.
Koulutusjohtamisen perusopinnot ovat lisänneet tietoa ja ymmärrystä opetus- ja kasvatusalan johtamisen ilmiöistä, omasta ja erilaisista toimijuuksista opetustoimen rakenteissa ja johtamisen käytänteissä. Lisäksi ne ovat selkeyttäneet omaa johtajuutta ja lisänneet ammatillista osaamista. Opettajuutta tarkastelen nyt enemmän johtamisosaamisen kautta kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten.
Kuva: Koulutusjohtamisen instituutti |
Opintojen viimeisellä lähijaksolla keskityimme rakentamaan tulevaisuutta. Tehtävänä oli visioida, mitä haluamme tulevina kasvatus- ja koulutusalan johtajina vahvistaa, mikä on eri tavalla, mitä on tapahtunut ja millaista oppiminen on. Vuosikurssilta XXV valmistui huikea joukko osaavia opetus- ja kasvatusalan alumneja, jotka visioivat:
"Minä olen arvokas ja minulla on väliä. Se, että minulla on merkitystä, ei koskaan vie pois kenenkään toisen merkitystä."
"Haluamme vahvistaa yhteisöllisyyttä ja kohtaamisia monipaikkaisilla ja joustavilla ratkaisuilla, jotta vuonna 2030 ihmiset voisivat paremmin."
"Irti esteistä."
"Haluamme vahvistaa yhteisöllisyyttä, jotta vuonna 2030 ymmärrämme digitalisaation mahdollisuudet myös yhteisöllisyyden ja moninaisten oppimispolkujen näkökulmasta. Oppiminen on innostavaa ja eriarvoisuutta poistavaa. Koulutuksen polku vahvistuu koko maailmassa riippumatta yksilön elinympäristöstä."
"Haluamme vahvistaa yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia, jotta vuonna 2030 yhä suuremmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus löytää tasapaino arjen eri osa-alueiden välillä."
"Hyvinvointi on älyä! Uusi hyvinvointivisio, mahdollistaa älyllisen pääoman Suomeen, tätä kautta mahdollistaa hyvinvointivaltion säilymisen, teknologia kehittyy niin että olemme teknologian kehityksen kärjessä ja näin nostamme koulutuksen uudelleen omaan arvoonsa."
"Haluamme vahvistaa yhteiskunnan arvostusta pedagogiikkaan, jotta vuonna 2030 opetusalan ammattilainen saa toteuttaa perustehtäväänsä (opettaminen, pedagoginen johtaminen)."
"Haluamme vahvistaa erilaista oppimista teknologian alati muuttuvissa pyörteissä, jotta vuonna 2030 toimimme globaalissa yhteistyössä syrjäytymistä estäen/tukien/hyväksyen, jotta jokainen oppija voi oppia oman itsenään ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan."
Mentoriani mukaillen: "Suomessa tarvitaan rehtoreita, joilla on näkemys siitä, miten koulutusjärjestelmää voidaan muuttaa paremmaksi kuin se tällä hetkellä on."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti