Oppilaan oikeuksien turvaaminen koulussa on kattava kokonaisuus, alkaa ymmärryksestä ja syntyy teoissa

Oppilaan oikeuksien turvaaminen opetus- ja kasvatusalalla on lainsäädännöllisesti varsin kattava kokonaisuus. Tämä vaatii opettajalta riittävää perehtyneisyyttä lakeihin, asetuksiin, määräyksiin ja ohjeisiin sekä hyvää toimintaansa liittyvien velvoitteiden ja vastuiden sisäistämistä ja tuntemista. Vaikka koulussa ollaan päivittäin tekemisissä perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, ainakin vielä 2000-luvun alkupuolella opettajan pedagogisiin opintoihin kuului vain yksi pakollinen yhden opintopisteen laajuinen kurssi opetushallintoa. Työvuosieni aikana lainsäädäntö on tullut tutuksi käytännön työssä, myös sekä rehtori että opetuksen järjestäjä ovat huolehtineet siitä, että opettajilla on tarvittava tieto oppilaan -myös opettajan- oikeusvarmuuden toteutumiseksi. Opettajana olen ollut vastuullinen ennen kaikkea oma-aloitteisesti selvittämään omassa toiminnassa ja päätöksenteossa merkityksellistä lainsäädäntöä ja osallistumaan koulutuksiin. 2010-luvulla suoritin myös omakustanteisen Opetushallinnon tutkinnon. Oppilaan oikeuksista olen kirjoittanut aikaisemmin blogitekstin, jossa käsittelin oppilaan lakisääteistä oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, erityisesti arvioinnin näkökulmasta, ja kirjoittaessani esseen oppilaan keskeisistä oikeuksista perusopetuksessa ja miten oikeuksien toteutuminen voidaan lainsäädännöllisesti varmistaa. Esseen kirjoittaminen kuului Opetushallinnon tutkintoon. 

Tarkastellessani perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sana 'oikeus' esiintyy siellä kymmeniä kertoja. Opetussuunnitelma tunnistaa ja velvoittaa kouluja turvaamaan oppilaan oikeutta oppimiseen ja opetukseen, turvalliseen oppimisympäristöön, hyvinvointiin ja tukeen, osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen, yhdenvertaiseen kohteluun ja tasa-arvoiseen mahdollisuuteen oppia ja osallistua, oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin, saada ymmärrettävää ja oikeudenmukaista arviointia, oikeutta kasvaa eettisesti vastuulliseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi sekä oikeutta tulla kohdatuksi arvokkaana yksilönä. Lainsäädännön ohella opetussuunnitelma on vahva normatiivinen asiakirja, joka määrittää oppilaan oikeuksille koulussa myös eettisen ja pedagogisen perustan, ja millaiset oikeuden oppilaalla on kouluyhteisön jäsenenä. Tätä tekstiä kirjoittaessa oppilaan oikeudet ohjautuvat omassa ajattelussa vahvasti myös turvallisuuteen, jota kehitetään osana palvelualueen kehittämishanketta tämän lukuvuoden aikana. Käytännön työssä tämä näkyy esimerkiksi siten, että turvallisuuteen liittyvät suunnitelmat ja toimintamallit päivitetään. Myös uusia toimintamalleja, jotka tukevat kouluja ja koteja kiusaamisen ja väkivallan vastaisessa työssä, kehitetään. 

Kun opettajana reagoin tai puutun oppilaan asiaan, on oppilaalle tärkeää, että hänen kokemuksensa otetaan vakavasti ja näkemys kuunnellaan. Oppilaan tekoa käsitellään oppilaan ja huoltajan kanssa eettisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta. Kun oppilaan teko täyttää lainvastaisen teon kriteeristön, esimerkiksi toisen kunnian loukkaamisen, kuvataan oppilaan teon vakavuutta sen oikealla nimellä ja tekotavoilla. Näin toimiessaan opettaja noudattaa velvollisuuttaan oppilaan oikeuksien toteutumiseksi ja lain toimeenpanijana. Laki määrittää, millaista koulun tulee olla, miten oppilasta saa kohdella ja milloin opettajan on puututtava tilanteisiin, vaikka se ei oppilaasta aina tuntuisi reilulta tai mukavalta. Oppilaan oikeudet ovat todellisia ja tärkeitä, mutta koulussa ne ovat aina suhteessa toisten oppilaiden ja yhteisön jäsenten oikeuksiin. Kun oppilas vetoaa omaan oikeuteensa, aikuisen tehtävänä on arvioida, mitä vaikutuksia toiminnalla on muihin. 

Perusopetuksessa oppilas voi perutella omaa toimintaansa vetoamalla oikeuksiinsa, esimerkiksi "Minulla on oikeus mielipiteeseen" (jopa rasistiseen ja toisen kunniaa loukkaavaan), tai vitsinä, "vain läpällä", itseilmaisuna tai oikeutettuna reagointina. Christina Salmivallin teoksessa Kiusaamisväkivalta -Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein ilmaus "se on vain läppää" kuvataan tekona, jossa teon merkitys määritellään uudelleen niin, että se näyttäytyy harmittomalta. Tätä pidetään moraalisena irtautumisena, tapana oikeuttaa toiseen kohdistuva toistuva, tahallinen tai epätasa-arvoinen vallankäyttö siten, että teon aiheuttamat epämukavat tunteet torjutaan tai mitätöidään. Kirjassa tuodaan esiin myös muita moraalisen irtautumisen muotoja, kuten oman vastuun vähättelyä vetoamalla muiden aloitteellisuuteen, tekojen seurausten vähättelyä esittämällä ne vaarattomina sekä kiusatun syyllistämistä tämän ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen vedoten. Tutkimusten mukaan moraalinen irtautuminen on keskeinen piirre, joka yhdistää kiusaamiseen syyllistyviä lapsia ja nuoria. Sen rinnalla kiusaamista selittävät usein statukseen liittyvät tavoitteet, kuten huomion, ihailun ja suosion tavoittelu tai halu päättää asioista, sekä dominointiin liittyvät pyrkimykset, joissa korostuvat vallankäyttö, muiden määrääminen ja pelon herättäminen. Lisäksi kiusaaville lapsille ja nuorille on tyypillistä haluttomuus empatiaan sekä siihen liittyvät puuteet tunne- ja vuorovaikutusosaamisessa. Joskus teon taustalla on ajattelemattomuutta, mutta omaa tekoa on oikeutettu myös siten, että sitä ei ole suoraan kielletty laissa (esimerkiksi n-sanan käyttö) tai tekoa ei ole suoraan kohdennettu tiettyyn henkilöön. Puuttuminen perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamiseen, vaikka teko ei olisikaan kohdistettu tiettyyn henkilöön, viestii ympäristöön, että oppilaan toimintaa ei hyväksytä.

Oppilaalla on oikeus tulla kuulluksi tarkoittaa myös, että hänelle on annettava mahdollisuus kertoa oma versionsa tapahtumista. Kuulluksi tuleminen ei kuitenkaan tarkoita päätösvaltaa. Vastuu turvallisuudesta on aikuisilla, ja he tekevät ratkaisun kokonaisarvioin perusteella, lapsen edun ja yhteisön turvallisuuden näkökulmasta. Turvallisuus voi myös edellyttää oppilaan oman toiminnan rajaamista hänen itsensä suojelemiseksi. Tällöin oikeuksien rajoittaminen ei ole oikeuksien loukkaamista, vaan niiden toteuttamista. Perusopetuksessa aikuisen vastuu korostuu erityisesti tilanteissa, joissa oppilas ei itse kykene arvioimaan toimintansa seurauksia. On myös tärkeää huomata, että oikeuksiin vetoaminen ei vapauta vastuusta. Jos oppilaan toiminta vaarantaa turvallisuutta tai rikkoo koulun sääntöjä ja lakia, seuraukset voivat olla perusteltuja ja laillisia. Turvallinen kouluympäristö edellyttää, että oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Turvallisuuden näkökulmasta oppilaan oikeudet ovat keino varmistaa, että jokaisella on oikeus olla koulussa ilman pelkoa. Kun koulussa rajoitetaan yksittäisen oppilaan toimintaa, tarkoituksena on suojella sekä hänen omiaan että muiden oikeuksia. 

Omien oikeuksien ja vastuiden tiedostavaksi ihmiseksi ja kansalaiseksi kasvaminen on pitkä, vaiheittain syvenevä ja moniulotteinen prosessi. Kouluyhteisön jäsenenä se rakentuu kokemuksesta kuulua ryhmään ja olla tervetullut sekä arvokas osa yhteisöä, mutta myös kyvystä kantaa vastuuta itsestä ja toisista ymmärtäen, että omilla teoilla on vaikutuksia muihin ja että yhteiset säännöt ja sopimukset luovat perustan turvalliselle arjelle. Prosessiin kuuluu vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittyminen, mikä edellyttää kuuntelemisen, rakentavan keskustelun ja itsensä ilmaisu taitoja sekä valmiutta kohdata erilaisia näkökulmia ja tunteita ja käsitellä ristiriitoja ilman väkivaltaa ja alistamista. Keskeistä on myös ymmärtää, miksi säännöt ovat olemassa, ketä ne suojaavat ja miten ne koskevat kaikkia oikeudenmukaisesti, myös kykyä erottaa oikea väärästä ja sallittu kielletystä. Yhteisöön kasvamiseen kuuluu toisten kunnioittaminen ja yhdenvertaisuuden omaksuminen, mikä tarkoittaa ihmisarvon tunnistamista, erilaisten taustojen, mielipiteiden ja identiteetin arvostamista sekä sitoutumista syrjinnän, kiusaaminen ja väkivallan ehkäisyyn osana eettistä kasvua. Lisäksi prosessissa rakentuu luottamus yhteisöön, sen aikuisiin ja rakenteisiin, kun toiminta on johdonmukaista, ennakoivaa ja oikeudenmukaista ja kun jäsen voi luottaa siihen, että ongelmiin puututaan. Kokonaisuuden tavoitteena on, että oppilas oppii näkemään itsensä aktiivisena osallistujana, yhteisen asioiden edistäjänä ja vastuullisena päätöksentekijänä omalla tasollaan. Tätä prosessia opettaja toteuttaa ja turvaa päivittäisissä kohtaamisissa oppilaiden kanssa koulussa ja pedagogisissa ratkaisuissa luokkahuoneessa. 

 Turvallisuustunnin saldo ja oppilaiden konkreettisia tekoja hyvän ilmapiirin vahvistamiseksi: työskentelen kaikkien kanssa, osallistun, olen ystävällinen, en kiusaa, otan kaikki mukaan, teen yhteistyötä, puhun nätisti, puhun kaikkien kanssa, annan työrauhan, olen kiltti, hymyilen, autan, tervehdin, kehun, tuen toista ja otan kontaktia

Kun joku väittää opettajan työn olevan helppoa, huomaan ärsyyntyväni. Opettajan työ on opettamisen ja kasvattamisen ohella vastuullista ja vaativaa ihmissuhde ja asiantuntijatyötä. Opettajana työskentely edellyttää korkeaa ammattietiikkaa, jatkuvaa oman ammattitaidon ylläpitämistä, herkkyyttä tunnistaa opetustyön eettisiä ongelmia ja valmiutta toimia näissä tilanteissa oikein. Samalla on kuitenkin tärkeää todeta, että oppilaan oikeuksien toteutumiseen vaikuttavat yksittäisen opettajan vastuun ohella myös laajemmat rakenteet. Esimerkiksi resurssipula ja tiukka talousohjaus näkyvät koulussa vähenevinä tukipalveluina, jolloin oppilaan lakisääteinen oikeus tukeen saattaa viivästyä ja varhainen puuttuminen muuttua reaktiiviseksi kriisinhallinnaksi. Hallituksen päättämät leikkaukset korkeakoulutuksen (esim. aikuiskoulutus ja täydennyskoulutus) ja kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin heijastuvat taas kuntien mahdollisuuteen järjestää laadukasta kasvatusta ja koulutusta. 

Kun kirjoitin vuonna 2018 oppilaan lakisääteisestä oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun arvioinnin näkökulmasta, korostin ajatusta, että opettajan osaaminen on ratkaisevaa oppilaan oikeusturvan toteutumisessa. Teksti nosti esiin tarpeen yhteiselle keskustelulle ja yhteisten käytänteiden kehittämiselle kouluissa. Oppilaan oikeuksien toteutuminen edellyttää yhteistä dialogia, jaettua osaamista ja johdonmukaisia rakenteita kouluyhteisössä. Näin oppilaan oikeus yhdenvertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun vahvistuu, ja oppilaan oikeuksista tulee sekä pedagoginen että eettinen yhteinen vastuu. 

Oppilaan oikeusturva rakentuu useiden palveluiden yhteistyölle, kuten oppilashuollon, lastensuojelun ja nuorisotyön tuelle. Palvelujärjestelmän yhtenäisyys ja selkeä vastuunjako tukevat opettajan onnistumista työssä ja oppilaan oikeuksien toteutumista koulussa. Huoltajien ja koulun välinen toimiva ja luottamukseen rakentuva yhteistyö turvaavat tätä työtä yhtälailla. 

Koulu toimii osana ympäröivää yhteiskuntaa, eikä se ole suojassa yhteiskunnallisilta ilmiöiltä, kuten rasismilta, polarisaatiolta, vihapuheelta tai erilaisilta somejulkaisuilta. Nämä ilmiöt heijastuvat myös koulun arkeen ja lisäävät opettajan kasvatuksellista ja pedagogista vastuuta. Varsinkin erilaisia somejulkaisuja seuratessa opettajaa voi harmittaa se, että Suomea edustava ja luottamuksellisessa virassa toimiva virkahenkilö antaa huonon esimerkin julkaisullaan ja samalla vie pohjaa koulussa tehtävältä työltä, jossa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi tehdään työtä päivittäin (kts. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010783289.html).  

Kymmenen vuotta muutoksen äärellä

Koulumaailmassa jatkuvista muutoksista on tullut vakio. Moni opetus- ja kasvatusalalla työtänsä tekevä ajattelee varmasti, että jatkuvat muutokset alkaisivat vähitellen riittää. Osa muutoksista, kuten nopealla aikataululla tehty lakiuudistus oppimisen tuesta ja siihen liittyvät toimintamallit ja toimenpiteet ovat tätä tekstiä kirjoittaessa edelleen epäselviä ja keskeneräisiä. Muutosten keskellä kompastellaan, kaadutaan, noustaan, yritetään uudelleen, ponnistellaan, tuskastutaan, rauhoitellaan, joustetaan ja tottakai onnistutaankin. Samalla kun juuri voimaan tulleita muutoksia otetaan haltuun, valmistaudutaan jo seuraavaan muutokseen, kuten liikunnallisen elämäntavan edistämiseen lain nojalla. Koulumaailmassa on tunnettu ilmiö, jossa sosiaalinen media, perinteiset uutiset ja melkein mikä tahansa yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy usein siihen, mitä koulu voisi tehdä asialle. Koululle on esitetty mm. maanpuolustuskursseja, taloustaitoja, metsästys- ja ajokortteja, liikunta- ja terveyskasvatusta, sähkökatkoihin varautumisen opettelua ja monta muuta asiaa. Koulussa ymmärretään, että se on yhteiskunnallisesti keskeinen paikka, mutta muutosten ja vaatimusten keskellä aivan tavallinen ja tylsä arki kelpaisi varmasti monelle oikein hyvin. 

"Päiväkoteja, kouluja ja vanhempainyhdistyksiä kannustetaan järjestämään varautumisen vanhempainiltoja." - Turun Sanomat, 12/2022

"...nuori voisi ymmärtää, että ajokortin saaminen ei tarkoita, että on valmis kuljettaja. Yksi ratkaisukeino voi olla myös liikennekasvatuksen sisällyttäminen toisen asteen opetussuunnitelmaan." - Helsingin Sanomat 6/2025

"Peruskoulun oppiaineeksi pahvilaatikon viikkaus. Nuoret eivät tätä osaa." - täti, Keskisuomalainen 23.7.2020

"Kouluihin uusi oppiaine, ehdottaa kansanedustaja. - Tukisi hänen mukaansa parisuhdetoiveita." - Helsingin Sanomat 4.11.2024

Tällä kirjoituksella pysähdyn katsomaan taaksepäin, sillä blogisivustoni Innostava muutos täyttää syyskuussa kymmenen vuotta. Tarkastelen erityisesti muutosta ja mitä olen kirjoittamisen kautta muutoksesta oppinut. Alkuun muutos toimi minulle henkilökohtaisena oivalluksena mutta se oli myös konkreettinen työväline ja yhteisöllinen prosessi. Muutoksen välttämättömyys asetti lähtökohdan kirjoittamiselle ja koko blogisivustolle. Muutokseen liittyi osallistuminen ja toimijuus, sillä halusin olla mukana muutoksessa. Käytännön työkaluna minulla toimi kirja, joka näytti samalla suuntaa, mihin pitäisi pyrkiä. Jo ensimmäisessä tekstissä toin esille yhteisöllisyyden merkityksen muutoksessa. Tässä jaettu vastuu ja yhdessä oppiminen ovat tärkeitä. On tarvittu kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin, selviytyä vastoinkäymisistä, taitoa tunnistaa mitä on mennyt pieleen, ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin sekä palautua vaikeista tilanteista ylläpitäen toimintakykyä. Vuosien varrella koulua on rakennettu niin, että se kykenee oppimaan ja organisoitumaan nopeasti siihen, mikä kulloinkin on tilanne. Muuttuvia tilanteita koulumaailmassa riittää! 

Lukuvuonna 2014-2015 laadittu muutostaulu, jossa hyödynnetään narratiivista kerrontaa ops-työssä. Työssä jaettiin kokemuksia ja rakennettiin yhteistä ymmärrystä muistelemalla menneisyyttä, tarkastelemalla Nyt-hetkeä muutoksen, kehityksen ja muuttumisen kannalta sekä pohtimalla, miltä maailma näyttää tulevaisuudessa. 

Aluksi muutostyö osoittautui aika haastavaksi, koska siihen liittyi niin monia ennakoimattomia tekijöitä: vaikeita tunteita, epävarmuutta, asioiden henkilöitymistä, kyseenalaistamista, psykologista turvattomuutta, oman toimijuuden ja vastuun ymmärtämistä, vuorovaikutushaasteita ja ammatillista kasvua. Halu ymmärtää ilmiötä paremmin johdatteli minut johtamisen äärelle; miten muutosta tulisi johtaa? Nyttemmin tiedän, että muutos ei ole vain ulkoisten käytäntöjen muuttamista, kuten opetussuunnitelman sisältöjen tai arviointimenetelmien käyttöönottoa, vaan siihen liittyy se, miten yhteisönä toimimme yhdessä, millaiset tavat ja normit ohjaavat arkea, myös ajattelutapoja, uskomuksia ja arvoja. Arvojen, uskomusten ja ajattelutapojen tarkastelu on kaikkein vaikeinta ja hitaiten tapahtuvaa muutosta. Muutostyötä helpottaa, kun ymmärtää, että muutos ei tapahdu nopeasti. 

Päiväkirjastani luen, että muutos tapahtuu, kun siihen sitoutuu tunnetasolla. Minulla se on ollut innostus. Tuosta innostuksesta olen tavalla ja toisella onnistunut pitämään kiinni, mutta ajattelen, että siihen on vaikuttaneet myös riittävät haasteet ja osaamista ja vahvuuksia vastaavat roolit ja vastuut työtehtävissä. Muutoksen keskellä toimiminen on helpompaa, kun tuntee omat vahvuutensa ja voi niitä laaja-alaisesti hyödyntää. 

Kirjoittaminen on vaatinut usein rohkeutta tarkastella ja kyseenalaistaa vallitsevia rakenteita. Kirjoituksissa olen tuonut esiin, ettei koulun arkea voi johtaa pelkästään hallinnollisilla rakenteilla tai että johtaminen kuuluu vain rehtorille. Olen nostanut esiin jaetun johtamisen ja vahvuuksiin perustuvan lähestymisen, mikä mielestäni murtaa ajatusta yksin johtavasta, tietynlaisesta ja tiettyyn ihmiskäsitykseen perustuvasta johtajasta tai opettajasta. En ole tyytynyt pelkästään referoimaan teoriaa, vaan tuon sen rinnalle omia kokemuksia, havaintoja ja kysymyksiä. Kysymysten kautta olen kutsunut lukijaa vuorovaikutukseen ja avaamaan uusia näkökulmia kirjoitetusta aiheesta. Vuorovaikutus ja verkostoituminen muiden kanssa on ollut avartavaa.

Osallistaminen on keskeinen tapa vähentää muutosvastarintaa ja samalla tärkeä voimavara. Kun pääsee mukaan suunnittelemaan ja vaikuttamaan, muutos tuntuu yhteiseltä. Tämä vähentää vastarintaa ja lisää motivaatiota. Osallistaminen auttaa hahmottamaan, miksi muutos tehdään, ja se auttaa tunteiden käsittelyä. Kun otetaan mukaan keskusteluun, huolet ja epävarmuus tulevat näkyviksi, ja niihin voidaan etsiä ratkaisuja yhdessä. Osallistava johtaminen kertoo, että yhteisön ääntä arvostetaan. Tämä vahvistaa luottamusta ja sitoutumista. Muutostyötä verrataan usein junalla kulkemiseen, mutta itse pidän enemmän raiteiden rakentaja-metaforasta. Siinä jokainen yhteisön jäsen osallistuu uuden rakentamiseen omista lähtökohdistaan.

Olemme kulkeneet ammatillisesti merkittävän kymmenen vuoden matkan. Muutoksesta on tullut pysyvä ilmiö koulumaailmassa kuten muualla yhteiskunnassa. Pysähtyminen auttaa ymmärtämään muutosta ilmiönä, kirjoittaminen auttaa jäsentämään omaa ajattelua ja sitä kautta oppimaan. Jatkossa osaan myös kertoa, mitä muutosjohtamiseen tarvitaan.

Opettajan vaelluspäiväkirja - Vaellusmatka Cortina d'Ampezzossa Dolomiiteilla

Koillisessa Italiassa sijaitseva kylä ja lomailukeskus Cortina d'Ampezzo vastaanotti suomalaisen opettajan lähes +30 asteen lämpöön ja pilvettömään auringonpaisteeseen kesäkuun lopussa 2025. Nautin auringosta ja lämmön tunteesta iholla mutta samalla toivoin, että lämpötila laskisi seuraavien päivien vaelluksia varten. Vaikka olin varautunut lämpöiseen säähän varusteilla, tiesin aikaisemman kokemuksen perusteella, että helteessä vaeltaminen vuoristossa on extra haastavaa ja ajoittain myös raskasta. Uutena lisänä vaelluksilla olisi vielä se, että viettäisin lähes viikon itselleni korkeassa paikassa. Cortina sijaitsee n. 1200 m meren pinnan yläpuolella ja parhaimmillaan vaeltaisin yli kahden kilometrin korkeudessa. Lopulta korkein paikka, jossa vierailin, oli 3244 m korkea vuori Tofana di Mezzo, jonne pääsee kaapelihissillä Cortinan keskustasta. Tänne menin vaellusmatkan välipäivänä, ja vuori onkin kiireettömälle vierailijalle nautinnollinen päiväretkikohde. Kaapelihissin reitillä on kaksi terassia palveluineen ja upeat maisemat. 

Cortina d'Ampezzo

Italia maana on kyllästymätön matkakohde. Eniten nautin sen kielestä ja monipuolisesta kulttuurista, sen pitkästä historiasta kaupungeissa ja kylissä. Tällä matkalla olin ensimmäistä kertaa tutustumassa Italian luontoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ulkoilla ja nauttia vuoristomaisemista. Cortinassa huomasi, että se on suosittu matkakohde, sillä kylässä ja sen keskustassa liikkui monia vaelluksille, kiipeilemään ja pyöräilemään tulleita lomailijoita, sekä italialaisia että kansainvälisiä turisteja monesta eri maasta ja mantereelta. Lisäksi kylässä aisti tekemisen meininkiä, sillä Cortina valmistautuu vuoden 2026 talviolympialaisiin. 

Matkallani halusin käyttää mahdollisimman paljon italian kieltä erilaisissa käytännön tilanteissa, nauttia luonnosta, liikkua paljon ja oppia uutta. Tätä tekstiä kirjoittaessani pohdin myös sitä, miten voisin hyödyntää matkaani opetuksessa yläkoululaisen tai lukiolaisen kanssa. Teksti voikin toimia esimerkkinä oppilaille, kun he suunnittelevat oman Italian matkan. Suunnitelmassa kuvataan matkakohde, reitti, majoitus, italian kielen fraasit, joita oppilas tarvitsee, sekä yksi kulttuurikohde tai ruokakokemus. Matkapäiväkirjan oppilaat kirjoittavat suomeksi, koska he opiskelevat vasta italian kielen alkeita. 

Ensimmäinen vaelluspäivä

Cortinan kylästä pääsee kulkemaan Dolomiti-bussilla vaellusten lähtöpisteeseen. Lippuja bussiin voi ostaa linja-autoasemalta, ja lippu pitää muistaa leimata bussiin mennessä. Sain etukäteen tietää, että linja-autoasemalla on syytä olla hyvissä ajoin ennen bussin lähtöaikaa, koska bussiin on paljon tulijoita. Näin olikin!

Ensimmäinen vaelluksemme starttasi Fiamesista, josta löytyy opastetaulu Dolomiittien luonnonpuistoalueelle ja rauhallisen tuntuinen leirintäalue. Päämääränä oli kulkea Fiamesista Passo Di Posporcoraan, Passo di Posporcorasta Cascata di Fanes -putoukselle ja sieltä Plan de Loan kautta Malga Ra Stuaan. Matkaa kertyisi n. 13 km. Vaellus lähti 1283 m korkeudesta ja kävimme korkeimmillaan 1724 metrissä. Korkeus ei vaikeuttanut kulkemista mutta reitillä on hyvä varautua pitkiin nousuihin. Lämpötila laski onneksi edellisestä päivästä vaelluksen kannalta maltillisempiin lukemiin. 

Tämä reitti on edelleen yksi suosikeistani, koska sillä pääsee nauttimaan monipuolisesti luonnosta: kulkemaan metsässä, ihastelemaan virtaavaa ja turkoosia vettä ja nauttimaan vuoristoisesta maisemasta. Lisäksi tällä reitillä pääsee kulkemaan ilman turistimassoja ja haastamaan itseään fyysisesti. Vesipullonkin saa tarvittaessa täyteen virtaavista lähteistä tai erillisistä juomapisteistä. Reitillä innostuin myös Via Ferratasta, josta sain pienen kokemuksen kulkiessani Cascata di Fanes -putoukselle. 

Ennen tätä matkaa en ollut koskaan aikaisemmin kuullut Via Ferratasta. Sain selville, että se on ensimmäisen maailmansodan aikana syntynyt järjestelmä. Tuolloin Italian ja Itävalta-Unkarin joukot taistelivat Dolomiittien vuorilla. Jyrkät, vaikeakulkuiset vuoret oli saatava hallintaan ja huoltoyhteydet turvattava, ja siksi rakennettiin mm. rautavaijereita, jotka mahdollistivat nopean liikkumisen ja tarvikkeiden kuljetuksen jopa yli 3000 metrin korkeudessa. Monet nykyiset Via Ferratat kulkevat samoilla linjoilla kuin vanhat sotareitit (kts. Euroopan parhaat Via Ferrata -reitit). 

Toinen vaelluspäivä

Toisen vaelluspäivän reitillä (Passo Giau - Forcella Giau - Croda da Lago - Ru Curto) kuljettiin jo reilusti yli 2 km korkeudessa, ja tällä reitillä oli koko matkan vaativin nousu Forcella Giaun päälle (2365 m). Nousun aikana hengittäminen oli haastavampaa kuin normaalisti ja huomasin myös tuntevani pientä huimausta ja päänsärkyä korkean paikan vuoksi. 

Taustalla näkyy Marmolada.

Tällä reitillä (13 km) upeinta oli sen maisemat, luonto ja järvi Lago Federa, joka oli tämän matkan vaellusreiteillä ainoa uimapaikka. Reitiltä näkee myös Dolomiittien korkeimman vuoren Marmoladan ja vuoriryhmä Cinque Torrin, kellojensa kanssa laiduntavia lehmiä ja Edelweiss-kukkia. Loppumatkasta vaeltajan seuraksi tulivat sadekuuro ja ukkonen, joka onkin komeaa kuultavaa vuorten keskellä. 

Kolmas ja neljäs vaelluspäivä: Tre Cime di Lavaredo ja Lago di Sorapis

Nämä ovat kohteita, joissa on syytä varautua ruuhkaan ja jonottamiseen, sillä näihin paikkoihin kulkevat monien turistien tiet. Parco naturale Tre Cimen luonnonpuistossa oma reittimme opasti paikan tunnetuimman nähtävyyden Tre Cimen ympäri. Maisemat täältä katsottuna ovat komeat ja jylhät mutta huomasin nauttivani enemmän väljemmistä reiteistä ja paikoista, joissa arvostetaan luonnon omaa äänimaisemaa. Tre Cimen reitillä äänimaisemaa häiritsi paikoitellen ylhäällä lentelevä drooni (Droonien lennättäminen on kielletty luonnonpuistoissa.) ja Rifugio A. Locatelli -vuoristomajassa soitettu, melko kovaääninen musiikki.  

Tre Cime

Lago di Sorapis -järvellä löytää itsensä melko varmasti kuvaamasta uskomattoman turkoosin sinistä vettä satojen muiden turistien kanssa. Järvessä ei ole valitettavasti lupa uida, mikä on kuitenkin ymmärrettävää turistien määrän vuoksi. Polulla Lago di Sorapikselle ja takaisin piti varautua pariin avoimeen ja korkeaan kohtaan, jotka piti kulkea pitämällä kiinni vaijerista. Kohdissa on jyrkkä suora pudotus alas. 

Polku Lago di Sorapikselle

Viides vaelluspäivä 

Kaikkien kulkemiemme reittien varrelta löytyi rifugio-vuoristomajoja, joista löytyy monipuolinen ruoka- ja juomalista. Yksi nautinnollisimmista makukokemuksista osui viimeisen vaelluspäivän reitille, joka lähti Passo Falzaregosta ja kulki rifugio Lagazuoin kautta rifugio Dibonaan. Dibonassa söin maukkaimmat tortellonit Tortelloni ai funghi porcini tartufati kuin koskaan aikaisemmin. Cortinassa suosittelen kokeilemaan Leone & Anna -ravintolan ruokia. Ravintola on kodikas, perhekeskeinen ja siellä on hyvä palvelu. Täällä maistelin ensimmäistä kertaa Pane carasauta, joka on perinteinen sardinialainen leipä ja jota italialaiset kutsuvat omistajan mukaan myös carta da musicaksi. Jos ravintolasta varaa pöydän etukäteen, antipastot kuuluvat kattaukseen. 

Viimeisen vaelluspäivän reitin varrelta löytyi myös jälkiä ensimmäisestä maailmansodasta. Pikku-Lagazuoi-vuorella on käyty ankaria taisteluja Alpini-joukkojen ja keisarillisten jääkärien välillä. Vuoren huipulle on rakennettu puolustuksia ja porattu tunneleita. 

Viiden vaelluspäivän aikana omaan mittariini kertyi n. 60 km vaellusta. Jokaisena päivänä pääsi nauttimaan upeista maisemista ja liikkumaan vaihtelevassa maastossa. Mieleen jäi monta kaunista paikkaa ja osa matkan mahtavuutta olivat mainiot uudet toverit. Minusta taisi myös tulla uusi Via Ferrata -harrastaja!

Kielikokemusta sain jokaiselta päivältä. Useimmiten käytin italian kieltä ravintolassa kysyessäni vapaana olevaa pöytää, tilatessani ruokaa ja juomaa sekä maksaessani laskun. Kokemukseni mukaan palvelu Italiassa on parempaa paikallisella kielellä kuin englanniksi: 

• Buona sera! Avete un tavolo libero per quattro? ...
• Desidera?
• Per primo vorrei tortelloni ai funghi porcini tartufati. Per secondo prendo pasticcio di melanzane e come contorni insalata mista, per favore. 
• E da bere? 
• Una bottiglia di acqua frizzante, per favore...
• Il conto, per favore. 

Vaelluksella parasta on tunne asioiden karsiutumisesta, siitä että kaikki ylimääräinen jää pois ja kaikki tapahtuu tässä hetkessä. Kaikki arkiset ajatukset loistavat poissaolollaan ja niin kaukaisina, että niistä on välillä, jopa melko useinkin vaikea saada kiinni. Ajattelutyötä tekevälle opettajalle tämä on aivan parasta! 

"Und in die Berge gehe ich, um meinen Verstand zu verlieren und meine Seele zu finden." - John Muir

Opettaja on aina kasvattaja - ja tärkeä sellainen!

Löysin vuonna 2003 kirjoittamani työn, jossa käsittelen kahden uutisartikkelin herättämiä ajatuksia lapsen oikeuksista, lapsuuden olemuksesta ja opettajan kasvatusvastuusta. Ajankohtaiset tapaukset opettajan sopimattomasta käytöksestä ja nuorten tekemästä henkirikoksesta herättivät silloin tulevan opettajan pohtimaan sitä, miten opettajan kasvatusvastuu toteutuu lapsuuden puolustajana. Teoreettisena taustana työssäni toimi Neil Postmanin teos Lyhenevä lapsuus. Postmanin ajatus lapsuuden katoamisesta liittyy siihen, että lapset pääsevät yhä varhemmin käsiksi aikuisten tietoihin, sisältöihin ja todellisuuksiin ennen kuin heillä on siihen psyykkinen ja moraalinen valmius. Kirjoitin Postmanin käsitteestä "salaisuuksien aika" ja siitä, miten koulu ja kirjallinen kulttuuri suojasivat ennen lapsuutta mutta jo pitkään tämä suoja on murentunut. Työssäni tunnistin, että opettajalla on keskeinen tehtävä rajoittaa, valikoida ja suodattaa oppilaille esitettävää tietoa heidän kehitystasonsa mukaan. Opettajan tehtävä ei ole sulkea silmiään maailman epäkohdilta, mutta opettajan tulee tulkita, jäsentää ja ohjata keskustelua turvallisesti ja kehityksellisesti. Päätin työni näkemykseen, jonka mukaan kasvattajan tehtävä on rakentaa lapsen moraalia, suojaa, rajoja ja ymmärrystä. 

Kuva: Sanna Wedman

Opettaja kohtaa työssään ja päivittäin tilanteita, joissa hänen kasvatusvastuunsa toteutuu arjen tekoina. Oppitunneilla opettaja ohjaa oppilaita keskustelemaan, kuuntelemaan ja toimimaan ryhmässä, harjoittelemaan erilaisia työskentelytaitoja ja ottamaan vastuuta omasta oppimisesta: pysymään aikataulussa, palauttamalla tehtäviä ja asettamalla tavoitteita. Opettaja luo turvallista ilmapiiriä asettamalla selkeät rajat, antamalla palautetta ja olemalla johdonmukainen. Puuttuminen häiriöihin on kasvatusta mutta samalla opettaja antaa mallia siitä, miten yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. Rajaamalla ja vaatimalla opettaja osoittaa myös välittämistä. Tässä työssä opettaja hyötyy erityisesti hyvistä tunne- ja vuorovaikutustaidoista sekä ryhmädynamiikan ja erityispedagogiikan hallinnasta. 

Opettaja tehtävä on opetuksellinen mutta samalla se on aina myös kasvatuksellinen. Opettajan kasvatustehtävää ohjaavat useat lait ja säädökset, jotka määrittelevät opetustyön sisällöllisiä, eettisiä ja oikeudellisia reunaehtoja. Laeilla ja säädöksillä on myös yhteys kasvatustehtävään. Oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi tasapuolisesti, saada tarvitsemansa oppimisen ja koulunkäynnin tuki, osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja opiskella turvallisessa ympäristössä. Nämä oikeudet on kirjattu perustuslakiin, yhdenvertaisuuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomen valtio on sitoutunut. Opettaja toteuttaa, valvoo ja turvaa oppilaiden oikeuksia joka päivä mutta samalla hän tukee oppilasta kehittymään velvollisuuksiensa tuntevaksi yhteiskunnan jäseneksi. Joidenkin oppilaiden kohdalla se tarkoittaa aivan perusasioiden toistamista, kuten opiskeluvälineiden mukaan ottamista oppitunnille tai velvollisuutta osallistua opetukseen ja tehdä annetut tehtävät. Vahva tuntemus oikeudellisista reunaehdoista ja opetussuunnitelman perusteista, esimerkiksi arvioinnista lisäävät onnistumisia opettajan työssä. 

Touko- ja kesäkuun aikana useat kirjoittajat ovat pohtineet Helsingin Sanomien mielipidepalstalla aineenopettajan kasvatusvastuuta sekä aineenopettajakoulutuksen ja kouluarjen välistä kuilua. Keskustelua seuranneena näin kävi myös minulle. Koulutukseltani olen filosofian maisteri, jonka opintokokonaisuuteen on kuulunut pedagogisia opintoja ja opetusharjoittelu 2000-luvun alussa. Pedagogisiin opintoihin kuului yksi opintoviikko opetushallintoa, yksi opintoviikko erityispedagogisia opintoja sekä osioita, joiden tavoitteena oli kehittää ja syventää omia käsityksiä kasvatuksellisissa asioissa, auttaa näkemään omat mahdollisuudet kasvattajana ja siten vahvistaa opettajuutta. Tästä esimerkkinä kirjoituksen alussa ja vuonna 2003 kirjoittamani työ. Akateeminen asiantuntijuus on antanut vankan kivijalan oman oppiaineen opettamiseen mutta lähes kaiken muun opettajan työssä vaadituista taidoista olen oppinut työssä, täydennyskoulutuksella, olemalla itse aktiivinen ja hyödyntämällä omia vahvuuksiani. Pienempiin täydennyskoulutuksiin (opetussuunnitelmatyö) olen saanut työnantajan tuen. Isommat koulutukset, kuten tiimijohtajuuskoulutus ja opetushallinnon tutkinto olen korvannut itse. Miksi työnantaja ei siis voisi korvata näitäkin? Laajempi opetushallinnon tuntemus on eduksi opettajan työssä ja tiimitoiminnan tunteminen ja sen johtaminen taas auttaa toimimaan tiimiorganisaatiossa koulun lukuvuosisuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden mukaisesti. Opettajan työssä hyötyy myös oman toiminnan reflektoinnista, palautteen pyytämisestä, yhdessä tekemisestä sekä yhteistyöstä kodin ja koulun välillä ja tarvittaessa monialaisesti oppilashuollon kanssa. 

Opettajalla on keskeinen rooli kodin ja koulun yhteistyön edistäjänä. Opettaja viestii aktiivisesti huoltajille oppilaan koulunkäynnistä, oppimisesta ja hyvinvoinnista ja voi toimia sovittelijana ristiriitatilanteissa kodin ja koulun välillä. Oppilashuoltotyössä opettajalla on ammatillinen vastuu tunnistaa oppilaan tuen tarpeita, tehdä aloitteita ja tuntea siihen liittyvää normiohjausta. Käytännön valmiudet näihin tehtäviin olen oppinut työn kautta. Aloittelevana opettajana olisin varmasti saanut lisävalmiuksia toimia vanhempainilloissa, yhteisöllisissä oppilashuoltokokouksissa ja vaikean keskustelun käymisestä konkreettisten draamaharjoitusten tai esimerkkitilanteiden avulla. 

Aineenopettajan erityinen asema kasvatustehtävässä näyttäytyy siten, että hänellä on useimmiten monia oppilasryhmiä, joten kasvatusvastuu jakautuu laajemmin eikä jokaisen ryhmän ja oppilaan kanssa synny yhtä vahvaa suhdetta kuin luokanopettajalla. Silti jokaisella oppitunnilla opettaja rakentaa oppilaiden kanssa luottamusta, tukee sosiaalista kasvua ja vahvistaa oppimisasennetta, kohtaa murrosikäisiä, joiden elämässä tapahtuu paljon, on itsetunnon haasteita ja identiteetin etsimistä. 

Aineenopettaja näkee oppilaan usein lyhyen aikaa, mutta silti kantaa mukanaan merkittävää vastuuta. Kun pysähdyn selittämään, miksi työrauha on jokaisen oikeus, kasvatan yhteisöllisyyttä. Kun perustelen arviointikriteerit selkeästi ja kuuntelen oppilaan palautetta, toteutan oikeutta tulla kuulluksi. Kun huolehdin siitä, että ryhmän hiljaisinkin saa puheenvuoron, tuon esiin yhdenvertaisuuden käytännössä. Kun vaadin oppilasta tulemaan ajoissa oppitunnille, suorittamaan annetut tehtävät ja käyttäytymään ystävällisesti ja muut huomioiden, ohjaan häntä vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Kasvatustyötä helpottaa, kun koulussa on yhdessä sovitut säännöt ja toimintamallit puuttumisen tueksi. 

Kasvatus on nuoren rinnalla kulkemista, mallintamista ja johdonmukaisuutta. Kasvatusvastuu kuuluu meille kaikille, yhä enenevässä määrin se tapahtuu kodin ja koulun välillä. Tätä työtä helpottaa, kun vuorovaikutus on avointa, ajantasaista, luottamuksellista ja välitöntä. Tavoitteena on yhteinen hyvä, ei syyllistäminen eikä vastakkainasettelu. 

Linkkejä:

• Kotien passiivisuus uuvuttaa opettajan
  
• Opettaja on aina myös kasvattaja
  
• Vanhemman keinot eivät ulotu luokkahuoneeseen
  
• Vastavalmistunut aineenopettaja on usein hämillään teinilauman edessä
  
• Opettajankoulutusta pitää kehittää aineenopettajat huomioiden
  

Jaettu johtaminen antaa hyvän lähestymistavan vahvuuksien käytäntöön viemiseen

Jos pitäisi nimetä yksi hetki, josta kiinnostukseni positiiviseen pedagogiikkaan sai alkunsa, kääntyisin kevääseen 2017 ja Huomaa hyvä -koulutukseen. Siitä alkoi matka, joka on vaikuttanut niin opetustapaani kuin ajatteluuni. Erilaiset harjoitukset, kehittämis- ja oppimistehtävät sekä kirjallisuus ovat vaikuttaneet siten, että hyvän huomaaminen itsessä ja ihmisissä ympärilläni on luontevampaa. Kun ymmärtää, miten hyvän huomaaminen vaikuttaa toiseen, sitä haluaa mielellään kasvattaa lisää. 

"Se kasvaa, mihin katse kiinnittyy." on positiivisen pedagogiikan ydintä. Kun opettaja näkee ja sanoittaa oppilaan vahvuuksia, yrittämistä tai pieniä onnistumisia, oppilas saa viestin: "Tämä minussa on arvokasta." Kun oppilas kuulee toistuvasti olevansa esimerkiksi sinnikäs tai ystävällinen, hän alkaa nähdä nämä piirteet osana itseään. Siten vahvuudet eivät ole vain teoreettisia vaan arjessa näkyviä ja kehittyviä ominaisuuksia. Positiivinen pedagogiikka ei tarkoita vaikeuksien kieltämistä vaan tasapainon löytämistä. Katse, joka etsii hyvää, rakentaa myönteistä ilmapiiriä ja vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä. Jos keskitymme siihen, missä kehitystä tapahtuu, katse kiinnittyy silloin prosessiin, ei pelkkään lopputulokseen. Kaiken toiminnan punaisena lankana on arvokas kohtaaminen. Se on ystävällistä katsetta ja hyvän tekemistä toiselle: "Sinä olet tässä hetkessä tärkein."

Perusopetuksessa vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen on opetuksen ja kasvatuksen yksi tavoitteista. Vahvuuslähtöinen ajattelu läpäisee opetussuunnitelman monia osioita. Tärkeimpinä kohtina voisi mainita laaja-alaisen osaamisen ja oppilaan vahvuuksien hyödyntämisen ja tunnistamisen osana oppimista, oppimiskäsityksen, jonka mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus onnistua ja kokea osaavansa, kasvatus- ja oppimistehtävän, joka ohjaa oppilaita löytämään oman vahvuutensa ja hyödyntämään niitä oppimisessaan, oppilaan vahvuuksien huomioimisen arvioinnissa sekä oppilaan hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääminen niin, että oppilas voisi kokea olevansa merkityksellinen yhteisön jäsen. 

On kiinnostavaa miettiä, miten koulua voidaan rakentaa vahvuuksien suuntaisesti. Opettajana ja kollegana se on alkanut oman ajattelun ja toiminnan tasolta siirtyen hyvän huomaamiseen oppilaiden ja työtovereiden kautta.  Koulussamme olen myös vetänyt valinnaista kurssia, jossa ryhmä oppilaita on työskennellyt ohjatusti, tietoisesti ja tavoitteellisesti laajan vahvuusnäkemyksen eri osa-alueilla erilaisilla harjoituksilla. Kurssin tavoitteena on ollut, että oppilaat tulisivat tietoisemmiksi ja kykeneväisemmiksi sanoittamaan omia vahvuuksiaan. 

Kuvassa on vahvuuksien tiekartta. Tehtävänä oli laatia omista ydinvahvuuksista tiekartta, johon nimettiin ydinvahvuudet ja miten niitä voi käyttää. Tällä tehtävällä päästiin pintaa syvemmälle. Samalla oppilasta oppii tietämään uusia asioista (vahvuuksia). 

Valvontaluokkani on inklusiivinen luokka, jossa useammalla oppilaalla on erilaisia koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyviä haasteita. Olen tavoitteellisesti ottanut luokkani kanssa käyttöön luonteenvahvuudet, joiden avulla harjoitellaan tunnistamaan vahvuustekoja itsessä ja toisissa. Tänä lukuvuonna on harjoiteltu erityisesti itsesäätelyä, ystävällisyyttä ja ryhmätyötaitoja. Jokaisesta vahvuudesta on sovittu yhdessä vähintään kuusi tekoa, joiden avulla on myös rakennettu luokan yhteishenkeä ja myönteistä ilmapiiriä. Onnistumiset on tallennettu luokan vahvuuspuuhun, ja lukuvuoden päätteeksi jokainen luokan oppilas teki vahvuuksista itsearvioinnin, joka ohjasi heitä tunnistamaan, miten vahvuudet ovat näkyneet omassa toiminnassa lukuvuoden aikana. 

Mitä olet oppinut itsesäätelystä tänä lukuvuonna? Onko jokin asia, jossa olet kehittynyt erityisesti?

"En katso enää lyhytvideoita esim. TikTokia."

"Osaan olla hiljaa paremmin."

"Toimin rehellisesti ja pidän puhelimeni repussa."

"Oppinut, että mitä se tarkoittaa."

"Omasta mielestä osaan vähän miettiä, mitä teen paremmin."

Mikä ystävällinen teko jäi sinulle mieleen tältä vuodelta? Miksi? 

"Autoin läksyissä ja tehtävissä. Se jäi mieleen, koska tein sitä usein."

  "Autoin kaveria, kun häntä harmitti ja koska se oli todella tärkeää."

Olen pyytänyt muita pelaamaan korttia."

"Puhun kiltisti muille."

Missä asiassa olet itse kehittynyt ryhmätyöskentelyssä? 

"Olemaan enemmän ryhmässä."

"Puhun muille enemmän."

"Otan muita mukaan, vaikka en pitäisi heistä."

"Uskallan ottaa roolia."

Muutokseen kohti positiivista koulua tarvitaan lisäksi yhteisiä tavoitteita, joita pidetään yllä ja niihin palataan säännöllisesti sekä yhteistä päämäärää. Muutokseen otetaan mukaan sekä oppilaat että kodit. Koulun rakenteessa jaettu johtaminen antaa hyvän lähestymistavan koulun hyvinvointisuunnitelman ja vahvuuksien käytäntöön viemiseen. Se tarkoittaa sitä, että eri toimijat ottavat vastuuta ja vaikuttavat koulun kehittämiseen. Samalla se tukee opettajankin ammatillista kasvua ja lisää motivaatiota.

PRIDE-teoria antaa johtajalle avaimia myönteisempään kokouskulttuuriin

Löysin hiljattain tekstin, jonka olin kirjoittanut opettajaurani alkutaipaleella vuonna 2005. Silloiset opettajakokoukset herättivät meissä muutamissa opettajissa keskustelua opettajakokousten käytänteistä ja saivat meidät ideoimaan parannusehdotuksia niihin. Uraani aloittelevana opettajana, täynnä intoa ja halua kehittää koulutyötä toimitin yhteisen keskustelun pohjalta kirjoittamani tekstin esihenkilölle melko jännittyneessä tilassa. Tekstin otsikkona oli Ideoita opettajakokouksen kehittämiseen. 

Lukiessani tekstini nyt, 20 vuotta myöhemmin, monet ajatukset ovat edelleen käyttökelpoisia ja sopivat nykyiseen arkielämään. Kokouskulttuuri kertoo paljon yhteisön arvoista ja vuorovaikutuksesta. Siksi ajattelin jakaa nämä ideat uudelleen, nyt kokeneemman opettajan silmin katsottuna. Johtajuudesta kiinnostuneena haluan tarkastella kirjoittamaani tekstiä myös positiivisen organisaatioteorian (PRIDE) mallin avulla. Malli toimii työkaluna ja silmälaseina rakentavan, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevan kouluyhteisön kehittämiseen. 

Ilmapiiri rakentuu kohtaamisista 

Vuonna 2005 kirjoitin, että "kokouksessa pitää antaa tilaa myös toisen ajatuksille, ideoille ja kommenteille". PRIDE-teorian mukaan myönteinen tunneilmasto ja arvostava vuorovaikutus lisäävät luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Kokoukset, joissa jokainen voi puhua ilman pelkoa vähättelystä, rakentavat luottamusta, turvaa ja työrauhaa myös arkeen. 

Tekstissä muistutin myös siitä, että omaa ilmaisua ja asennetta on hyvä pohtia. Vaikka sanoisi asiansa suoraan, sävyllä on merkitystä. Tämä pätee niin johtamiseen kuin kollegiaaliseen keskusteluun. 

Jokaisella on jotain annettavaa

Kirjoitin vuonna 2005 ryhmäkeskusteluiden tärkeydestä ja siitä, että ideoinnille, purkamiselle ja päätöksenteolle pitäisi olla selkeä prosessi. Jos kokouksissa jäädään ideointivaiheeseen mutta ilman päätöksiä, hyväkin idea saattaa hukkua arjen kiireeseen. Henkilöstölle pitäisi jäädä kokemus, että se mistä yhdessä keskustellaan, johtaa yhteiseen parempaan. 

Erilaisten työtapojen hyödyntäminen yhteisten päätösten tekemiseksi huomioi henkilöstön erilaisia vahvuuksia, kuten luonteenvahvuuksia, taitoa ja osaamista sekä kyvykkyyksiä. Vahvuuksien käyttöä mahdollistava osallistaminen lisää arvostuksen ja merkityksellisyyden kokemusta. 

Kuva: www.pixabay.com

Osallistaminen rakentaa jaettua johtajuutta

Jo vuonna 2005 pohdimme, että päätöksenteon tulisi perustua yhteiseen keskusteluun ja osallistumiseen. PRIDE-teoria toimii työkaluna tarkastella omaa johtajuutta ja johtamista, jossa johtajuus ei ole vain rehtorin tai tiiminvetäjän tehtävä vaan jokainen voi vaikuttaa. Kun esimerkiksi esityslistaan voi ehdottaa aiheita ja päätöksiä tehdään yhdessä, syntyy jaettua johtajuutta ja positiivista toimijuutta. 

Ehdotin jo vuonna 2005, että isoja asiakokonaisuuksia ei käsiteltäisi liikaa yhdellä kertaa. Aika ja energia eivät yksinkertaisesti riitä. Tässä kohtaa nyökkään vanhalle itselleni: priorisointi on kaiken kehittämistyön ydintä. 

Kokoukset voivat olla kehittämisen alustoja

Aloitin listani toteamalla, että kokouksilla pitäisi olla selkeä alku- ja loppuaika, ja niistä tulisi pitää kiinni. Hyvin suunniteltu kokousrakenne on kaikkien ajankäytön kunnioittamista. Myös esityslistan selkeys ja aiheen ytimekäs esittely liittyvät myönteisiin käytänteisiin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus valmistautua ja tietää, mitä päätöksiä tehdään. Kun kokouksia kehitetään tietoisesti, ne voivat muuttua paikoiksi, joissa syntyy uutta ja innostavaa. 

Kun nyt katselen vanhaa tekstiäni, muistelen lämmöllä silloista esihenkilöäni. Hän otti ideat vastaan asiallisesti ja rakentavasti. Tästä kohtaamisesta jäi varmasti minulle rohkeus osallistua koulun toimintakulttuurin kehittämiseen myös jatkossa. 

Kokouskäytänteet ovat muuttuneet ja kehittyneet vuosien aikana. Yhteisiä kokouksia pidetään harvemmin ja opettajien yhteissuunnitteluaikaa on varattu myös tiimeille ja ryhmille. Itse pidän erityisesti tiimityöskentelystä, sillä se mahdollistaa jaettua johtajuutta koulussa. 

Vuoden 2005 teksti muistuttaa minua siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa koulun kulttuuriin: rakenteiden tasolla, arvojen, tunteiden ja vuorovaikutuksen kautta. PRIDE-teoria on johtamisen työkalu, jonka avulla esimerkiksi rehtorina voisin rakentaa pedagogista hyvinvointia läpileikkaavasti koko kouluyhteisön yhteistyönä. 

Kotia ja koulua yhdistää halu vahvistaa aitoa kohtaamista

Oletko koskaan miettinyt, kuinka monta tuntia vuodessa vietät kännykkäsi parissa. Entä nuoret? Tutkimusten mukaan 12-20-vuotiaat käyttävät kännykkää keskimäärin noin viisi tuntia päivässä -se tekee lähes 1860 tuntia vuodessa. Tämä vastaa täyttä työvuotta ilman lomia. Koulussa tiedämme senkin, että nuorten sosiaalinen kanssakäyminen vähenee, kun keskitytään kännykän ruutuihin. 

Kännykkäkeskustelu on jälleen ajankohtainen koulussa, sillä 1.8.2025 voimaantuleva perusopetuslain uudistus edellyttää kouluja päivittämään järjestyssääntöjä koskien kännykän käyttöä. Edellisen järjestyssääntöjä koskevan päivityksen teimme syyslukukauden 2023 alussa, jolloin kuulimme myös oppilaita. Oppilailta kysyttiin muun muassa "Mikä on paras tapa toteuttaa kännykkärajoitukset oppitunnin ajaksi?" Tästä kyselystä voi lukea tarkemmin Jos oppilailla olisi tarkoituksenmukaista itsesäätelyä, kännykän käyttöön ei tarvitsisi puuttua niin tiukasti. Tällä päivityskierroksella laadimme huoltajille pienen kyselyn ja halusimme kuulla huoltajia kännykän käytön rajoittamisesta koulupäivän aikana. Vastauksia kerättiin huhtikuussa 2025 Forms-kyselynä. Kysely herätti kiinnostusta huoltajissa, sillä vastauksia saimme melko hyvin myös avoimeen kysymykseen. 

Kuvakaappaus kyselystä

Huoltajien vastauksissa avoimeen kysymykseen korostuu selkeä tuki kännykän käytön rajoittamiselle koulussa. Suurin osa vastaajista kannattaa sitä, että kännykkä ei ole oppilaan käytettävissä oppituntien aikana -joko säilytettynä repussa, taskussa tai erillisessä kännykkäparkissa. Moni huoltaja pitää kännykkäparkkia tarpeellisena erityisesti silloin, jos reppusäilytys ei riitä estämään käyttöä. Osa huoltajista kuitenkin kyseenalaistaa parkkikäytännön viitaten kännyköiden mahdolliseen rikkoutumiseen, arvokkuuteen tai yksityisyyteen, ja toivoo tilalle muita ratkaisuja, kuten sopimukseen perustuvaa sääntöä tai teknisiä rajoitteita. 

Vastauksista nousee esiin huoli kännyköiden vaikutuksesta oppimiseen, keskittymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Useat huoltajat toivovat jopa kännykkävapaita välitunteja, jotta vuorovaikutus toisten kanssa lisääntyisi. Toisaalta myös kännykän hyödyllisyys tunnustetaan, esimerkiksi liikuntatunneilla tai turvallisuuden vuoksi koulumatkoilla ja harrastusjärjestelyjen takia. 

Erityistilanteet, kuten sairaudet, huomioidaan monissa kommenteissa: diabeetikkolapsen kohdalla kännykän on oltava oppilaan mukana, koska sen avulla seurataan terveydentilaa. Myös huoltajien tavoitettavuus koulupäivän aikana nähdään tärkeänä, mutta sen ei katsota edellyttävän jatkuvaa kännykän saatavuutta. 

Monet toivovat yhdenmukaista käytäntöä koko koululle, jota sekä henkilökunta että oppilaat sitoutuvat noudattamaan. Opettajille halutaan selkeät valtuudet puuttua kännykän käyttöön. Yleinen viesti on, että on tärkeää suojella oppimisrauhaa ja edistää yhteisöllisyyttä -ja että selkeät säännöt, yhteinen linja ja yhteistyö koteihin ovat avain onnistumiseen. 

Opettajana olen aika väsynyt ja turhautunut jatkuvaan kännykkäkeskusteluun. On raskasta olla toistuvasti se, joka muistuttaa, puuttuu ja kieltää. Pitää viimeiseen asti kiinni sovitusta. Kyselyn tulokset kuitenkin voimaannuttavat, sillä opettajana en ole asian kanssa yksin. Kun koti ja koulu jakaa saman näkemyksen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden merkityksestä, voimme yhdessä tukea nuoria kasvamaan vastuullisiksi digilaitteiden käyttäjiksi. Kotia ja koulua yhdistää halu vahvistaa aitoa kohtaamista -sitä ei voi korvata yhdelläkään sovelluksella! 

Kyselyn tavoitteena oli lisätä huoltajien osallistumista kodin ja koulun yhteistyöhön. Samalla se toteuttaa koulun toimintakulttuurin periaatteita,  joiden mukaan kodin ja koulun kasvatusyhteistyö rakentaa koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. Kyselyn vastauksia hyödynnetään järjestyssääntöjen päivittämisessä. Prosessissa on samalla toteutettu jaettua johtajuutta osana koulun hyvinvointisuunnitelmaa. 

Lähteitä

• Suomalaistytöt viettävät puhelimella liki kuusi tuntia joka päivä: "Seuraukset ja yhteydet nuorten hyvinvointiin ovat vakavia"
  
• Käytät älypuhelintasi todennäköisesti paljon enemmän kuin luulet
  
• Puhelimen ja sovellusten vaikutukset lasten ja nuorten kehitykseen
  
• Näyttöön perustuvia suosituksia lasten, nuorten ja huoltajien älypuhelimien käytölle
  
• Kasvava ruutuaika syö jo peruskouluikäisten keskittymiskykyä – neuropsykologi: “Siinä ollaan aika heikoilla”
  
• Älypuhelimen liikakäytöstä vaivaa lapselle
  
• Älylaitteet vaikuttavat lasten hyvinvointiin – mitä tutkimus sanoo sopivan käytön rajoista?
• Perusopetuslaki muuttuu: koulujen tulee huomioida puhelimien käyttö ja säilytys järjestyssäännöissään
  

Tehtävä saksalaisesta työkulttuurista - opettajan pedagoginen matka tukiäly apurina korostaa opettajan asiantuntemuksen merkitystä

Kun lähdin suunnittelemaan oppilaille tehtävää saksalaisesta työkulttuurista, tarkoituksena oli ottaa tehtävä osaksi 9.-luokkaisen monialaista oppimiskokonaisuutta. Tehtävän tavoitteena oli yhdistää kielenoppiminen ja kulttuurituntemus oppimiskokonaisuuteen, joka tarkastelee työelämää ja työelämätaitoja eri oppiaineiden näkökulmasta. Saksan tunneilla oppilaat saisivat oppia uutta sanastoa ja pääsisivät tutustumaan Saksan työelämään. 

Lähtökohtana oli kielten taitoasteikon A1-A2-tasoinen oppimateriaali, jonka kautta oppilaat voivat harjoitella luetun ymmärtämistä, kulttuurisen osaamisen kartuttamista ja sanaston käyttöä. Tehtäväkokonaisuutta halusin myös pohjustaa autenttisella aineistolla, joka avaa työelämää Saksassa työntekijän silmin. Sopivan ja oppilaiden kielitaitoa vastaavan aineiston löytäminen osoittautui kuitenkin haastavaksi ja aikaa vieväksi. 

Tehtäväkokonaisuuden laatimisessa olen käyttänyt tukiäly ChatGPT:tä. Autenttiseksi materiaaliksi laadin esityksen työkokemuksestani Saksassa kesällä 1999. Tuolloin työskentelin jäätelönmyyjänä saksalaisessa perheyrityksessä Itä-Friisein saarella Saksan rannikolla. Esityksessäni vastasin kysymyksiin: Was war dein erster Job in Deutschland? Wie hast du diesen Job gefunden? ja Was hast du gelernt? Kysymysten ja vastausten rakenteissa oppilaille kertaantuivat olla-verbin imperfekti ja hiljattain opiskeltu perfekti. 

Kuva: www.pixabay.com

Lopulta rakensin kokonaisuuden, jossa oppilaat 

• lukevat selkokielisen tekstin saksalaisesta työkulttuurista

Arbeitskultur in Deutschland

In Deutschland ist die Arbeit für viele Menschen sehr wichtig. Die meisten arbeiten von Montag bis Freitag, oft 8 Stunden pro Tag. Ein normaler Arbeitstag beginnt um 8 oder 9 Uhr und endet gegen 17 oder 18 Uhr. 

Pünktlichkeit ist wichtig. Wer zu spät kommt, muss sich oft entschuldigen. Auch Effizient ist sehr wichtig. Die Menschen möchten ihre Aufgaben schnell und gur erledigen. 

Die Kommunikation mit Kollegen ist meistens höflich und direkt. In vielen Firmen ist die Atmosphäre freundlich, aber formell. Man sagt oft "Sie" und nicht "du". 

Viele Menschen machen eine Mittagspause. Sie dauert ungefähr 30 bis 60 Minuten. In der Pause essen sie, lesen oder sprechen mit Kollegen. 

Auch Freizeit und Urlaub sind in Deutschland wichtig. Arbeiter haben im Durchschnitt 25 bis 30 Urlaubstage im Jahr. Am Wochenende haben die meisten Menschen frei und verbringen Zeit mit der Familie oder Freunden. 

Auch der Feierabend ist in Deutschland wichtig. Wenn die Arbeit vorbei ist, sagen viele: Schönen Feierabend. Das bedeutet "Guten Abend nach der Arbeit" oder "Jetzt kannst du entspannen.". Es ist eine nette Tradition unter Kollegen. 

• vastaavat osaamistasojen mukaisiin kysymyksiin tekstin pohjalta, esimerkiksi

Täydennä lauseet oikeilla sanoilla suomeksi. (A1.1) 

a) Monilla ihmisillä Saksassa on _____________________ lauantaina ja sunnuntaina.

b) Kello 17 monet kollegat sanovat: "Hyvää _________________________________.

c) Saksassa on _____________________ hyvin tärkeää. 

d) Ihmiset pitävät keskipäivällä ______________________________. 

e) Yrityksessä sanotaan usein "________" eikä "du". 

Vastaa kysymyksiin saksaksi. (A2.1) 

a) Wann beginnt und endet ein normaler Arbeitstag in Deutschland? 

b) Wie ist die Kommunikation mit Kollegen? 

c) Was machen die Leute in der Mittagspause? 

d) Was bedeutet "Feierabend"?

e) Warum ist Pünktlichkeit wichtig? 

Kirjoitustehtävä: Mein Tag

Kirjoita lyhyt teksti otsikolla: Mein Arbeitstag oder Schultag

- Wann beginnt und endet dein Tag? 

- Was machst du in der Pause? 

- Wie ist die Atmosphäre bei dir?

- Was machst du nach der Arbeit/der Schule? 

• poimivat ja suomentavat työelämään liittyvää sanastoa
• ja pääsevät tutustumaan ammattisanastoon saksan kielellä, esimerkiksi https://de.islcollective.com/

Tällainen tehtävä oli monivaiheinen prosessi. ChatGPT auttoi sopivantasoisen tekstin tuottamisessa ja tehtävien laatimisessa, tehosti opettajan tehtävien kokoamista ja säästi valtavasti aikaa. Tukiälystä saa apua myös eriyttävän materiaalin tuottamiseen oppilaille, esimerkiksi tekstin lukemista voi helpottaa muokkaamalla tekstin lauseita vielä lyhyemmiksi, käyttämällä tuttua sanastoa ja yksinkertaista sanajärjestystä. Opettajan tehtäväksi jäi arvioida kriittisesti tukiälyn tuottama teksti ja tehtävät. Tekstin sisällön arvioimisessa auttoi henkilökohtainen asiantuntemus ja omakohtainen kokemus. Saksan työkulttuurista olen kerännyt myös muuta aineistoa, esimerkiksi Helsingin Sanomien Teema-lehden numerosta 4/19.

Vaikka tarkistin ja arvioin moneen kertaan tukiälyn tuottamat tuotokset, jäin silti pohtimaan niiden moraalista ulottuvuutta: Onko tämä oikein ja siltikään luotettavaa? Saksan työkulttuuria käsittelevä teksti on melko yleisluonteinen eikä kerro siitä kaikkea olennaista. Sen vuoksi tekstin voikin nähdä myös keskustelun herättelijänä, ja työkulttuuria voi käsitellä monipuolisemmin vuorovaikutteisesti oppitunnin aikana oppilaiden kanssa. 

Inhimillisen lisän kokonaisuuteen toi opettajan oma kokemus saksalaisesta työkulttuurista. Opettajan inhimillinen rooli korostuu edelleen tehtävien ja materiaalin muokkaamisessa ottaen huomioon oppilaiden osaamisen taso ja mahdolliset kiinnostuksen kohteet. Lisäksi opettaja pystyy ohjaamaan keskustelua, syventämään aiheen ymmärrystä ja tukemaan oppilaan oppimisprosessia ja tarvittaessa vastaamaan hänen tarpeisiinsa luokkahuoneessa. 

Tehtäväkokonaisuuden valmistusprosessi kuvastaa opettajan arkea; oppituntien suunnittelu on ideointia, opetussuunnitelman tarkkaa tuntemista, valintojen tekemistä oppilaiden tuntemuksen ja opetussuunnitelman perusteella, joskus myös opetusmateriaalin kokoamista ja laatimista. Tässä työssä tukiäly toimii työkaluna. Prosessi korostaa kuitenkin myös opettajan asiantuntemuksen merkitystä -ilman pedagogista ymmärrystä ja tuntemusta oppilasryhmästä tehtäväkokonaisuus saattaisi jäädä pinnalliseksi ja vähemmän merkitykselliseksi.  

Tekoälysuositukset varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa - lainsäädäntö ja suositukset

Kansainvälisen toiminnan tarkastelu auttaa ymmärtämään, millaisia käsityksiä ja merkityksiä strategiaan ja kansainvälisyyteen liitetään kouluyhteisössä

Tässä kirjoituksessa tarkastelen koulumme kansainvälisen toiminnan taustaa, prosessia ja suuntaa strategisen johtamisen tulokulmista. Tarkastelun aikajana alkaa lukuvuoden 2017-2018 alusta, jolloin koulumme kansainvälisyystiimi aloitti toimintansa, samoin hiljalleen myös tiimiorganisaatio. Kansainvälisyystiimi vastaa koulumme kansainvälisistä asioista, ja se syntyi tarkoitukseen lisätä kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatusta koulumme nuorille. Alkuun tavoitteet tiimin toiminnalle olivat hyvin konkreettisia koulupäivän päälle rakennettuja tavoitteita, pääasiassa teemapäiviä. 

Kansainvälistä toimintaa lähestyn ja tarkastelen tiiminvetäjänä. Lukuvuoden 2023-2024 aikana tiimimme laati koulun oman kansainvälisyysstrategian. Tiiminvetäjänä olen vastannut strategiatyöskentelystä ja osallistunut sen laatimiseen ja toteuttamiseen. Strategian laatiminen on tapahtunut pikkuhiljaa ja lukuvuosi kerrallaan hyödyntämällä erilaisia työkaluja ja kytkemällä yksilöitä ja ryhmiä mukaan työskentelyyn. Strategiatyöhön on vaikuttanut myös verkostotyö koulun ulkoisten sidosryhmien kanssa, esimerkiksi Opetushallitus ja kansainvälisiä opiskelijavaihtoja organisoivat järjestöt. 

Sitoutumistani koulun kansainvälisyysstrategiassa voisi kuvalla tulisieluiseksi ja tavoitteelliseksi kehittämistyöksi, ja tiimimme toimintaa vastuulliseksi ja koulun yhteisöllisyyttä rakentavaksi. 

Kontekstin tiedostaminen on välttämätön ehto onnistuneelle strategian johtamiselle

Koulumme on kunnan ainoa yläkoulu, jossa on pääsääntöisesti kotitaustaltaan suomenkielisiä oppilaita. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita on ollut ja on edelleen vähän. Koulussamme on myös oppilaita, joiden kotikielenä on jokin muu kuin suomen tai toinen kotimainen kieli. Vuosien varrella koulussamme on puhuttu parhaimmillaan 20 eri kieltä. 

Kansainvälinen yhteistyö on toteutunut peruskoulussa mm. eTwinning-portaalissa ja ystävyyskuntatoimintana Viron kanssa vuodesta 1990 alkaen. Viime vuosina ystävyyskuntatoiminta on jatkunut aktiivisena Kiilin kanssa, erityisesti alakoulujen kesken. Alakoulut ovat tehneet yhteistyötä pitkin lukuvuotta, esimerkiksi kirjeitse, puhelimitse ja vierailuilla. Kouluilla on ollut yhteinen teema lukuvuodelle, ja koulut ovat toteuttaneet teemasta yhteisen projektin. Näitä yhteistyöprojekteja on esitelty toisille puolin ja toisin. Myös liikkuvuus kansainvälisenä toimintana on toteutunut, kun Kiilistä on tullut ryhmä opettajia ja oppilaita vieraiksi Askolaan. Askolasta on vierailtu vastavuoroisesti myös Kiilissä. Näin ystävyyskuntatoiminta on tarjonnut mahdollisuuksia kulttuurivaihtoon, yhteisiin projekteihin ja kokemusten jakamiseen kuntien välillä. 

Työkalujen avulla tunnistetaan toimintaympäristön ominaispiirteitä, määritellään tulevaisuuden suuntia ja saadaan muutosta aikaan

Toimintasuunnitelma on tiimimme selkeä suunnitelma, jossa määrittelemme tiimin tavoitteet alkavalle lukuvuodelle. Ensimmäisen toimintasuunnitelman kirjasimme 2018. 

Toimintasuunnitelmasta löytyy myös kirjaus sekä tiiminvetäjän tehtävistä että tiimin jäsenten vastuualueista. Olemme kirjanneet tiiminvetäjän tehtäväksi mm. huolehtia siitä, että ryhmällä on paitsi itsenäisiä vastuualueitaan, joista se huolehtii, se kantaa myös vastuuta koko kouluyhteisön kehittämisestä. Tästä johtuen tiimimme on melko säännöllisesti jakanut tietoa kansainvälisyydestä koulun henkilökunnalle ja organisoinut koulutusta kansainvälisestä yhteistyöstä opettajille. Edellisen kerran valmistimme esityksen henkilökunnalle kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksista huhtikuussa 2023: Nordplus-ohjelmista, Norden i skolan-sivustosta, eTwinning-portaalista ja Erasmus-hankkeista. Oppivana yhteisönä tiimimme on pyrkinyt kannustamaan ja kokeilemaan työkaluja ja sivustoja kansainväliseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön. 

Tammikuussa 2018 Oriveden hankekoordinaattori ja eTwinning-lähettiläs Tiina Sarisalmi piti koulutusta koulussamme opettajien, koulujen ja oppilaiden eurooppalaisesta eTwinning-verkostosta. Koulutuksen aikana esiteltiin lyhyesti eTwinningin tavoitteita, oppimiskäsitystä ja esimerkkejä onnistuneista projekteista, tutustuttiin eTwinning-portaalin työkaluihin ja testattiin niitä, luotiin oma ja koulun profiili, harjoiteltiin kumppanihaun eri vaihtoehtoja ja opeteltiin perustamaan projekti. Tutustuimme myös oppilaiden yhteistyötä tukevaan virtuaaliseen projektiympäristöön, testasimme itse, kokeilimme ja keskustelimme sekä mietimme yhdessä, miten eTwinningin voi liittää arkipäivän koulutyöhön ja miten se tukee opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä. eTwinning-verkoston avulla voi ohjata oppilaita helposti kansainvälisyyteen, tvt:n hyötykäyttöön ja kielten omaksumiseen. Vuonna 2021 koulumme B2-saksan ryhmä teki yhteistyötä kreikkalaisen ja puolalaisen koulun kanssa saksan kielellä eTwinning-portaalia hyödyntäen.

Kun olemme suunnitelleet tulevaa lukuvuotta ja miettineet tulevaisuuden suuntia, olemme ottaneet oppilaita mukaan tähän suunnitteluun. Syyskuussa 2020 teetimme vuosiluokittain (7-9) kyselyn Oppilaiden ajatuksia kansainvälisyydestä ja keväällä 2022 kyselyn Kansainväliset juhlapäivät lukuvuonna 2022-2023. Lukuvuoden aikana pyrimme nostamaan esille oppilaiden toivomia juhlia ja perinteitä, kuten Halloween, saappaanheitto, Diwali, Venetsian karnevaali, kiinalainen uusivuosi, Tanabata ja Hanami. Myös oppilaiden toiveita siitä, millaista kansainvälistä toimintaa he toivoisivat lisää kouluumme, pyrimme huomioimaan suunnitellussa ja toteutuksessa. Kyselystä nousi esille esimerkiksi mahdollisuus liikkuvuuteen ja matkustamiseen ulkomaille lukuvuoden aikana. Oppilaiden toiveissa on ollut myös päivänavauksia eri kielillä, ulkomaisia oppilasvieraita sekä kirjeenvaihtotovereita ja opintoretkiä ulkomaille. Lisäksi toiveissa esiintyi oppilaiden halu päästä osallistumaan kansainvälisiin hankkeisiin. 

Kansainvälinen toiminta otti harppauksen eteenpäin koulussamme lukion ja yläkoulun yhteisessä kansainvälisyyshankkeessa lukuvuonna 2021-2022. Hankkeen tavoitteena oli lisätä nivelvaiheen yhteistyötä ja yhteisiä kansainvälisyyspolkuja yli oppilaitosrajojen kotikansainvälisyyden keinoin. Hankkeen hedelminä olemme laatineet kouluumme vieraiden kielen markkintointistrategian, aloittaneet lukion ja yläkoulun yhteisen vuosikellon kokoamisen, tehneet sivuston lukion ja yläkoulun kielivalinnoista sekä säilyttäneet kansainvälisyysteemapäivän 9.-luokkalaisille. 

Kansainvälisyysstrategia määrittää kansainvälisen toiminnan suunnan

Kansainvälinen ja tiimimme toiminta pohjautuu työyhteisön arvoihin, joita ovat yhdenvertaisuus, vastuullisuus, merkityksellisyys, yhteisöllisyys ja turvallisuus. Yhteinen arvopohja ohjaa kaikkea toimintaamme. 

Kuva: Sanna Wedman 

Askolan koulun kansainvälisyystrategiassa on kuvattuna tällä hetkellä kolme tasoa. Ensimmäisessä tasossa kansainvälisyys linkittyy oppiaineiden sisältöihin, asenteisiin, uskallukseen ja ymmärrykseen. Täten oppilaille pyritään tarjoamaan oppimistilaisuuksia kulttuurien kohtaamisen taitoihin ja ymmärryksen kehittämiseen omassa koulussa sekä rohkaisemaan kulttuurienväliseen kanssakäymiseen kaikessa toiminnassa. 

Aineryhmät ovat tarkastelleet oman oppiaineensa opetussuunnitelmaa kansainvälisyyden näkökulmasta ja todenneet, että kansainvälisyys tulee esille sekä opetussuunnitelmassa että käytännön työssä. 

Yksi koulumme kansainvälisyysstrategian tavoitteista on lisätä entisestään kansainvälisyysnäkökulmaa eri oppiaineiden opetuksessa ja osana koulumme arkipäivää. Strategian tarkoituksena on myös tarjota käytännön ideoita ja mahdollisia yhteistyötahoja arjen kansainvälisyyden toteuttamiseen. 

Strategian toisessa tasossa kansainvälisyys näkyy koulun arjessa vuosittain toteutettuina tapahtumina ja tilaisuuksina. Kolmas taso pitää sisällään kansallisia ja seudullisia yhteistyöverkostoja. Kansainvälisyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä toteutetaan myös neljännellä tasolla eli liikkuvuutena mutta käytännön tasolla liikkuvuuden kehittäminen ei ole saanut vielä tarvittavaa tukea eikä ole edennyt tarkasteltavana ajanjaksona. Tämä edellyttäisi johdon ja johtoryhmän selkeämpää sitoutumista ja tarkoittaisi esimerkiksi konkreettisia resursseja, kuten aikaa, budjettia, koulutusta ja henkilöstön kannustamista osallistumaan kansainvälisiin hankkeisiin. Sitoutuminen näkyisi myös siinä, että kansainvälisyys olisi johdonmukaisesti mukana kehittämiskeskusteluissa ja osana koulun toimintakulttuuria. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi säännöllistä seurantaa ja arviointia siitä, miten kansainvälisyys toteutuu käytännössä ja/tai resursointisuunnitelmaa, joka mahdollistaa henkilöstön osallistumisen kansainvälisiin hankkeisiin (ilman kohtuutonta työkuorman kasvua). 

Perinteet, normit, säännöt ja rutiinin kansainvälisyystoiminnan rakennusosina ja edistäjinä

Tiimimme kokoontuu kolmen viikon välein ja laatii kokoontumisista esityslistan ja muistion. Tiiminvetäjä toimii sekä johtoryhmän jäsenenä että tiimin ja johtoryhmän välisenä viestin välittäjänä. Johtoryhmä kokoontuu myös kolmen viikon välein. Tiimi laatii toimintasuunnitelman lukuvuosittain ja arvioi toimintaansa lukuvuoden päätteeksi. 

Tiimimme toimintaa ohjaa opetussuunnitelman perusteet, jotka ohjaavat koulujen kansainvälisyyskasvatusta ja yhteistyötä. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat kouluja vahvistamaan kunnioitusta ja luottamista muita ihmisryhmiä ja kansoja kohtaan kaikessa toimissa, myös kansainvälistä yhteistyötä tehden (L2). Oppilaat saavat perusopetuksen aikana kokemuksia tvt:n käytöstä myös kansainvälisessä vuorovaikutuksessa (L5). Toimiminen yhteistyössä paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa edistää pedagogiikan kehittämistä.

Vuosiluokilla 7-9 kansainvälisyyteen ja kansainväliseen yhteistyöhön ohjaavat myös vuosiluokkien tavoitteisiin sisältyvät laaja-alaisen osaamisen tavoitteet: 

• L2: "Kouluyhteisössä ja sen ulkopuolella tapahtuvan vuorovaikutuksen sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyvien kokemusten kautta oppilaiden maailmankuva avartuu ja taito käydä dialogia kehittyy."
• L5: "Harjoitellaan tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä myös kansainvälisessä yhteistyössä."
• L6: "...projektityöskentelyä mahdollisuuksien mukaan myös kansainvälisesti." 

Tiimin toimintaa edistää myös selkeästi määritellyt tehtävät ja vastuualueet, esimerkiksi tiiminvetäjän rooleista ja tehtävistä.  

Tarkastelemalla toimintaa, puhumalla ja kirjoittamalla siitä annamme toiminnalle merkitystä

Kansainvälisen toiminnan tarkastelu auttaa ymmärtämään, millaisia käsityksiä ja merkityksiä strategiaan ja kansainvälisyyteen liitetään kouluyhteisössä. Se tuo esiin, miten koulun toiminnasta ja tavoitteista puhutaan eri tasoilla (opettajat, tiimi, johto, oppilaat, huoltajat, yhteistyökumppanit) ja miten tähän käytetty aika vaikuttaa kehitystyöhön. 

Toiminnan tarkastelu tekee näkyväksi sitoutumisen ja osallisuuden: Kuka määrittelee strategian keskeiset tavoitteet? Onko se "ylhäältä annettua" vai yhdessä muotoiltua. Myös, onko toiminnassa mahdollisia jännitteitä: Löytyykö ristiriitoja käytössä olevien resurssien ja pedagogisten ihanteiden/tavoitteiden välillä? Mitkä asiat ja näkökulmat nousevat kehittämistyössä vahvasti esiin ja mitkä jäävät vähemmälle huomiolle. 

Kokonaisuutta tarkastellessa ajattelen, että tiimimme on tehnyt valtavasti työtä kansainvälisyyden kehittämiseksi koulussamme. Siitä iso kiitos kaikille tiimimme jäsenille. Toiveeni on, että kansainvälisyyttä määrittelemme vielä koko koulun tasolla: Toteutammeko kansainvälisyyttä kolmella tasolla kuten olemme strategiaan kuvanneet? Onko se projekteja, monikielisyyttä ja kulttuurista moninaisuutta arjessa vai myös liikkuvuutta? Ja onko puhe kansainvälisyydestä innostunutta ja mahdollisuuksia korostava vai enemmän haasteisiin keskittyvää? Millaisia tarinoita ja esimerkkejä käytämme kuvaamaan koulun kansainvälisiä kokemuksia? Tuommeko esiin vahvuuksia ja onnistumisia vai painottuvatko haasteet ja epävarmuudet? 

Koulun kansainvälisyystoiminnan tarkastelu on koulun vuosisuunnitelman mukaista toiminnan arviointia ja toteutusta. Prosessissa on toteutettu jaettua johtajuutta ja oppilaiden osallisuutta osana koulun hyvinvointisuunnitelmaa.