Runoja olen kirjoittanut todella vähän, ja kirjoittamani runot ovat liittyneet aina joko koulu- tai opiskelutehtäviin. Pari kertaa muistan onnistuneeni. Ensimmäinen onnistuminen oli peruskoulun alaluokilla, kun kirjoitin runon Tuittu-peikosta. Muistan runon ulkoa vieläkin, sillä Taimi-opettaja luki sen ääneen koko luokalle.
Tuittu-pieni arka peikko on niin arka verraton. Vuorten takaa kuuluu Mörön mörinää, Tuittu ihan säikähtää ja menee omaan pesäänsä.
Toinen onnistuminen sattui yliopiston ruotsin kirjoittamisen kurssilla. Tarkempaa tehtävänantoa en valitettavasti enää muista, mutta runon kirjoitin nuorena aikuisena ja isosiskona rakkaalle pikkuveljelle. Runo kulkee nimellä Urminnes stunder.
 |
| Kuva: AI generated photo |
Runo kertoo kokemuksesta tulla isosiskoksi kolmannelle pienelle ja suloiselle pikkuveljelle. Se kertoo myös erilaisista tilanteista yhdessä veljen kanssa. Runo on kirjoitettu sydämestä, ja koenkin että olen saanut erityisen hyvin sisällytettyä runoon erilaisia tunnekokemuksia. Pikkuveli kasvaa aikuiseksi, ja runo pitää sisällään toiveen muistamisesta. Olen säilyttänyt runon paperisena versiona itselläni, sillä sain siitä hyvän palautteen myös yliopiston kurssin opettajalta: "Bra Sanna!" Kun veljeni osasi riittävän hyvin ruotsia, annoin runon lahjaksi hänelle. Sittemmin runo löytyy myös kehystettynä lapsuudenkotini kirjahyllystä.
Runo paljastaa kirjoittajan, jolle ajatusten ja tunteiden tarkastelu rehellisesti on tärkeää. Kirjoittaja kohtaa pikkuveljen arvostavasti ja empaattisesti. Tämä ilmenee esimerkiksi tilanteessa, kun veli haluaa jakaa huolen ja salaisuuden isosiskolle. Silloin sisko kuuntelee, opastaa ja lohduttaa tarvittaessa. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että tunteita osaa ilmaista ja välittää toisella kielellä. Tässä se on onnistunut kirjallisessa muodossa.
Koulupolulla opittujen asioiden merkitys voi avautua vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Pienenä alakoululaisena en osannut ajatella, miten runon kirjoittamista voi käyttää oman ilmaisun keinona tai peruskoulussa ja lukiossa opiskeltu toinen kotimainen kieli muuttuu aikuisena kieleksi, jolla voi kirjoittaa runon ja löytää omille ajatuksilleen uudenlaisen muodon.
Nyttemmin voin hyödyntää runoa omassa opetuksessani. Voin hyödyntää sitä halutessani teksin lukemiseen ja luetun ymmärtämisen harjoitteluun oppilaiden kanssa. Runon avulla voi harjoitella tunnesanastoa, kuten förlägen, lycklig, hoppful ja jätteglad. Runoa voi käyttää mallina myös oman säkeistön kirjoittamiseen ruotsiksi. Säkeistö voi olla oma kokemus sisaruksesta, ystävästä tai muusta merkittävästä tilanteesta. Runo sopii kuvallisen esityksen luomiseen tai luokan yhteisen runokollaasin tekemiseen. Millainen on sinun ikimuistoinen hetkesi ja millaisen säkeistön siitä kirjoittaisit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti