Miten koulun yhteistä pedagogiikkaa voidaan edistää ja löytää?

Olen työskennellyt yläkoulun aineenopettajana lukuvuoden 2004 alusta alkaen. Viimeiset kolme lukuvuotta olen toiminut myös aktiivisesti uuden opetussuunnitelmatyön parissa. Yläkoulu on kehittynyt monenlaisella otteella vuosien varrella, esimerkiksi oppilashuollollisilla ja kolmiportaisen tuen asiakokonaisuuksilla. Koulun arkea ohjaavat myös erilaiset tiimit ja ryhmät, joilla kullakin on oma vastuualueensa. Aineenopettajatyössä puurretaan aika usein yksin ja tiimi- ja ryhmätyöskentely on ollut enemmän tai vähemmän ylhäältä alaspäin ohjattua ja pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi ovat alkuinnostuksen jälkeen monesti sammuneet liekkeihinsä. Koulun kehittymisestä huolimatta koulujen uudistumis- ja uudistamispaine on kova. Onko lopultakin kyse siitä, että koulun kehittämisessä koulun yhteinen pedagoginen kehittämisote on jäänyt muiden toiminta-alueiden varjoon. Miten koulun yhteistä pedagogiikkaa voidaan edistää ja löytää?  

Oppivassa yhteisössä oppiminen tulisi nähdä ennen kaikkea vuoropuheluna ja yhdessä oppimisena. Oppivassa yhteisössä minua kiinnostaa, miten voimme työssä ja työyhteisönä toteuttaa opetussuunnitelman mukaista oppimista, toimimmeko työyhteisönä uudenlaisen oppimisen mahdollistajina, mitkä asiat tukevat jo valmiiksi tätä ja miten mahdollistaa niitä asioita, jotka vaativat kehittämistä. Uudenlaisen oppimisen mahdollistaminen edellyttä sekä rakenteellisia että varmasti ajattelun tasolla olevia muutoksia koulun toimintakulttuurissa. Ajattelun tasolla olisi ennen kaikkea uskallettava kyseenalaistaa voimassa oleva tapa toimia.  

Oppivassa yhteisössä myös aikuiset miettivät yhdessä, mikä on oppimisen tavoite, mitä halutaan oppia ja mitä halutaan saada aikaan. Olisi myös hyvä miettiä, millaisia tavoitteita voidaan asettaa ja millaisissa oppimisympäristöissä työskennellään, esimerkiksi miten hyvin koulun oppimisympäristöt ja käytänteet edistävät yhdessä oppimista, vuorovaikutuksen syntymistä ja yhteisöllistä tiedon rakentamista. Pohdittava olisi myös, miten oppimista arvioidaan ja mihin arviointi perustuu sekä mitä prosessin osaa arvioidaan, mitä opittiin, mitä uutta luotiin ja miten prosessi eteni. Miten varmistetaan aikuisen aito toimijuus ja aktiivinen rooli ja onko aikuisella mahdollisuus osallistua, vaikuttaa ja kokea omistajuutta oppimiseensa. Aikuisten tapa toimia mallintuu lopulta myös lapsille ja nuorille. 

Yläkoulussamme monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu, toteutus ja arviointi ei ole ollut normi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Peruskoulukohtainen ops-työryhmä keskustelee ja päättää yleisistä linjauksista mutta konkreettinen opetussuunnitelmatyö tapahtuu koulukohtaisesti. Kun uusi lukuvuosi 2017-2018 alkaa, päätettävänä on esimerkiksi, toteutetaanko monialaisia oppimiskokonaisuuksia ilmiölähtöisesti vai tiedealalähtöisesti. Toivottavaa olisi, että monialaisia oppimiskokonaisuuksia mietittäisiin myös oppivan yhteisön näkökulmasta. Käykö lopulta niin, että me aikuiset olemme edistäneet koulun yhteistä pedagogiikkaa ja löytäneet itsemme uuden oppimisen ääreltä.