Opetuksen arvopohja ohjasi oppilaat aktiivisiksi toimijoiksi ja tutustumaan italialaiseen jouluun

8. luokan lyhyen valinnaiskurssin oppilaat tutustuivat viikolla 51 italialaiseen jouluun ja koostivat jouluperinteistä seinälehdet. Kurssilla oppimateriaalin suunnittelusta, kokoamisesta ja toteutuksesta vastaa opettaja. Palaute materiaalin toimivuudesta tulee käytännön kokeilujen kautta. Koska koin jouluisen oppimateriaalin sangen toimivaksi, julkaisen sen myös tänne blogiin. Tehtävän suunnittelua ohjasi koulumme opetuksen arvopohja: vastuullisuus ja oppilas oman oppimisensa aktiivisena toimijana. Lisäksi tehtävä harjoitti oppilaiden tiedon etsimistä ja jäsentämistä, monilukutaitoa ja ryhmätyötaitoja. Havaintojeni mukaan tehtävä lisäsi lisäksi oppilaiden kulttuurista pääomaa.

Oppimateriaali löytyy Yle Areenasta otsikolla Italialainen joulu - Italialaisia jouluperinteitä. Opetushallituksen hankkima teosten käyttölupa kattaa mm. tv-ohjelmien esittämisen Yle Areenasta opetuskäyttöön peruskoulussa (kts. TV-ohjelmien käyttölupa) ja mahdollistaa täten esimerkiksi liikuvan kuvan käytön osana oppimateriaalia. Koen tällaisen käyttöluvan hyvänä, koska se antaa mahdollisuuden monipuolistaa opetuksessa käytettävää materiaalia ja toteuttaa opetuksen tavoitteita opetussuunnitelman mukaisesti. 

Oppilaiden tehtävänä oli ensin katsoa Yle Areenasta italialaiseen jouluun liittyvä jakso ja vastata sen jälkeen siihen liittyvään kysymykseen. Vastaukset koottiin seinälehdeksi kartongille, ja oppilaiden oli mahdollista liittää seinälehteen myös aiheeseen liittyviä kuvia mukaan. Otsikoksi kirjattiin italialaiset jouluperinteet. 

Jouluseimi - Jakso 1 

• Mitä eri asioita jouluseimi kuvaa Italiassa?

Jouluvalmistelut - Jakso 3

• Mistä jouluvalmistelut alkavat Italiassa? 

Ruoka - Jakso 6

• Mikä on ruokatorin suosituin tuote joulun aikaan?
• Miksi ruokatorilla on tarjolla paljon kalaa?
• Mitä ruokia kuuluu italialaiseen jouluaaton pöytään?

Joulumessu - Jakso 7

• Milloin Italiassa mennään joulumessuun?

Joulupäivä ja Tapaninpäivä - Jakso 8

• Kuka tuo lahjat lapsille jouluna?
• Milloin joululahjat avataan Italiassa?
• Mitä ruokia kuuluu joulupäivän pöytään?
• Mitä perinteitä italialaisilla kuuluu Tapaninpäivään?

Uudenvuoden juhla - Jakso 9

• Mitä perinteitä kuuluu uudenvuoden juhlintaan?
• Mitä linssipavut symboloivat?

Loppiainen - Jakso 10

• Mikä on Italiassa loppiaisen hahmo?
• Mikä on Befana-noidan tehtävänä loppiaisena?
• Jos käyttäytyy huonosti, mitä Befana-noita tuo mukanaan?

Oppimateriaali on koottu ja julkaistu oppilaille Classroomissa. Käytäntö on osoittanut, että oppilaiden on helpompi työskennellä digitaalisen oppimateriaalin parissa, kun se on hallitusti yhdessä paikassa ja esimerkiksi ohjelmamateriaaliin pääsee suoran linkin kautta. Tutustuminen italialaiseen jouluun ja sen jouluperinteisiin mahdollisti myös yhteisen keskustelun siitä, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löytyy suomalaisen ja italialaisen joulun välillä. Tämän keskustelun jälkeen olikin aika toivottaa jokaiselle hyvää joulua: Buon Natale! 

Kuva: Sanna Wedman

Kielenopiskelutaitojen dokumentointi tekee näkyväksi monipuoliset tavat oppia kieltä ja oppilaan ajattelun taitoja

Blogitekstiä on päivitetty 20.2.2023.

Nykyinen opetussuunnitelma lisäsi vieraiden kielten opetukseen opetuksen tavoitteita. Ruotsin B1-oppimäärässä niitä on yhdeksän vuosiluokilla 7-9. Tavoitteet 3 ja 4 ohjaavat opetusta kielenopiskelutaitojen oppimiseen. Tässä blogitekstissä keskityn tavoitteeseen 3, jossa oppilasta rohkaistaan asettamaan tavoitteita omalle kielenoppimiselle, hyödyntämään monipuolisia tapoja oppia kohdekieltä ja arvioimaan oppimista itsenäisesti ja yhteistyössä sekä ohjata oppilasta rakentavaan vuorovaikutukseen. Käytännössä näitä taitoja harjoitellaan eri viikkoina osana opetusta keskustelemalla, itse- ja vertaisarvioinnilla sekä tarvittaessa ohjaamalla ja sanallisella palautteella. Opettajalle kertyy tietoa esimerkiksi siitä, missä opiskelutavoissa oppilas onnistuu ja missä hän tarvitsee enemmän ohjausta ja tukea. 

Opetussuunnitelman perusteiden luvun 6 mukaan itse- ja vertaisarviointi ovat osa formatiivista arviointia eivätkä vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan. B1-ruotsissa kielenopiskelutaidot on kuitenkin lisätty opetuksen tavoitteisiin, ja niissä oppilaan osaamista arvioidaan lukuvuoden päätteeksi tehtävää numeroarviointia. 

Kuva: www.pixabay.com

Kun opetussuunnitelma astui voimaan vuonna 2014, lähdin suunnittelemaan tavoitteen 3 pohjalta itsearviointitehtävän, jossa oppilaan osaamista arvioidaan kielenoppimistapojen käytössä, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoissa sekä tavoitteessa asettaa kielenopiskelutavoitteita ja reflektoida niitä. Tehtävää suunnitellessa jouduin ensin miettimään ja listaamaan erilaisia kielen tunneilla käytettäviä oppimistapoja. Tässä hyödynsin verkostoa, esimerkiksi konsultoimalla muita kielenopettajia Facebook:n kielten opettajien ryhmissä. Vuonna 2022 Opetushallitus julkaisi päättöarvioinnin tukimateriaalin osaamisen arviointiin, mikä täydensi ja helpotti oman työn suunnittelua ja tekemistä. 

Olen jakanut tehtävän kolmeen osioon: oppimistapoihin, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin sekä tavoitteen asettamiseen omalle kielenopiskelulle. Ensimmäisessä osiossa oppilas keskittyy tunnistamaan, mitä oppimistapoja hän käyttää ruotsin tunneilla, miten hän oppii parhaiten ruotsia sekä mitä kielenoppimistapoja hän käyttää itse eniten. Vastauksissa oppilaan pitää myös pystyä antamaan esimerkkejä ja perustelemaan, miksi hän käyttää niitä ja miksi ne auttavat häntä oppimaan ruotsia tehokkaimmin. 

Kerro, miten opit parhaiten ruotsia?

"Opin parhaiten paritehtävillä ja peleillä. Kun teen paritehtäviä ja pelejä, saan muidenkin mielipiteitä, mitä jokin lause tarkoittaa tms. Paritehtävät ja pelit ovat myös hauskempia, joten se motivoi opiskelemaan."

"Opin parhaiten juttelemalla ja kuuntelemalla ruotsia. Pelit ja muut ovat myös tosi hyviä oppimistapoja itselleni. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat tavallaan myös hyviä, koska mun pitää keskittyä vähän enemmän kuin yleensä."

"Opin parhaiten kuuntelemalla ja sanojen katsominen on toiminut minulle hyvänä tapana oppia, myös muissa kielissä. Myös itse kirjoittaminen jättää melko vahvan muistijäljen."

"Opin ruotsia parhaiten pelaamalla tai ryhmätöillä. Parin kanssa videokeskustelussa oppii hyvin aiheeseen liittyviä sanoja. Noilla tavoilla ruotsin kielen sanoja toistetaan monesti, minkä avulla ne jäävät helposti mieleen."

Mitä kielenoppimistapoja käytät itse eniten? Anna esimerkkejä ja kerro, miksi käytät niitä ja miksi ne auttavat sinua oppimaan ruotsia tehokkaimmin?

"Käytän eniten pelejä ja muistiinpanoja. Pelit, esim. Kahoot tehostavat ruotsin kielen oppimistani, koska se on hauskaa ja siinä tulee vähän kilpailuhenkiseksi, mikä motivoi. Muistiinpanot taas tehostaa oppimistani, koska voin kirjoittaa asioita ylös niillä tavoin, joilla ymmärrän asian helpommin. Muistiinpanoja voi myös soveltaa."

"Eniten käytän muistikortteja ja sitä, että juttelen joskun perheenjäsenten kanssa ruotsia. Näin opin tuntemaan lauseen rakenteita kuuntelemalla ja sanoja pelaamalla muistipelejä."

"Katson vapaa-ajalla joitakin sarjoja ja elokuvia, jotka ovat ruotsinkielisiä. Se on hyvä tapa, koska sarjat aidosti kiinnostavat ja niihin on helppo keskittyä. Sanojen ja lauseiden toistuvuus ja puheen yhdistäminen tilanteisiin auttaa ymmärtämään ja muistamaan kieltä paremmin." 

"Kuuntelemalla esim. nauhalta tai muiden puheesta sanat jäävät paremmin mieleen. Myös kuvien avulla kieli jää paremmin mieleen, siksi elokuvat ja videot ovat opiskelussani hyvä apu. Niisttä yhdistyvät kielen kuuleminen ja kuvallinen muisti. Näiden lisäksi pelit ja ryhmätoiminta auttaa kielen opiskelussa, sillä kieli esiintyy vuorovaikutuksen ohella, ja kieltä puhuu ja kuuntelee."

Omaa osaamista pitää täsmentää myös yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoissa. Oppilas antaa esimerkkejä tavoista toimia rakentavasti vuorovaikutuksessa. Vastauksessa pitää huomioida puhekumppanin ikä, tausta, tunnetila, kulttuurinen tausta tai jokin muu asia.  

"Nuorempien kanssa pitää olla selkeämpi. Huonotuulisten kanssa pitää olla varovaisempi sanojen suhteen. Kulttuurien takia voi olla eroja ja joutua selventämään joskus itseään. Vanhempien ihmisten kanssa pitää olla kunnioittava, kuunteleva, rauhallinen, jämpti."

"Kohteliaasti ja rauhallisesti keskustelemalla saadaan usein paras vuorovaikutus aikaiseksi. Toisen kuunteleminen ja kehonkieli ovat tärkeitä tilanteen sujuvuuden kannalta. Jos toinen tai molemmat osapuolet suhtautuvat negatiivisesti keskusteluun, on siitä vaikea saada rakentavaa. Toisen tunteet ja kokemukset on hyvä ottaa huomioon."

"Vuorovaikutus ei ole rakentavaa, jos keskustelussa ei tervehditä, vastata tai osoiteta kiinnostusta pikkusanoja käyttämällä."

Kerro esimerkki oikeasta tai kuvitellusta tilanteesta, jossa vuorovaikutus, esimerkiksi keskustelutilanteessa, on ollut tai ei ole ollut rakentavaa. Perustele, miksi ja mitä olisi voinut tehdä tilanteessa toisin?

"Esimerkiksi tilanne, jossa yksi tai useampi osapuoli ei kuuntele toisiaan. Olisin voinut kuunnella tai lähteä muualle, kunnes muut kuuntelee. Tämä sen takia, että jos ei kuunnella toisia, ei ymmärretä ja sitten tulee useampi väärinymmärrys, ja ei päästä mihinkään."

"Ostin Ruotsissa ruokaa ja puhuin kahvilassa ruotsia. Myyjä alkoi puhumaan minulle englantia, vaikka olisin pärjännyt ruotsilla. Tilanne ei olisi voinut omasta puolestani muuttua paremmaksi, mutta myyjä olisi voinut jatkaa keskustelua kanssani ruotsiksi."

Oppilas miettii tehtäväkokonaisuudessa myös omaa oppimisen tavoitetta ruotsin kielen opiskelussa, vaikka sitä ei kriteerien mukaan arvioidakaan. Vastaukset tekevät kuitenkin näkyväksi oppilaiden ajattelua ja tavoitteita, lisäksi opettaja voi saada palautetta opetustyön suunnitteluun ja toteutukseen. Todella monella oppilaalla oppimisen tavoite liittyy sujuvan ruotsin kielen puhumiseen, taitoon vuorovaikuttaa normaaleissa arjen tilanteissa ja perusasioiden hyvin oppimiseen. Osa oppilaista toivoo myös, että kielen osaaminen avaisia ovia työelämässä. Tavoitteita on mahdollista saavuttaa mm. käyttämällä, lukemalla ja kuuntelemalla kieltä aktiivisesti, suhtautumalla kieleen ja sen opiskeluun positiivisesti, opiskelemalla sanastoa useammin ja harjoittelemalla muitakin sanoja, joita ei välttämättä ole jo sanastossa. Myös keskustelua tai sen seuraamista ruotsiksi voisi lisätä viikottaisiin opiskelun tai vapaa-ajan toimintoihin.   

Tehtäväkokonaisuus tuo näkyväksi monipuoliset tavat oppia kieltä ja ohjaa oppilaita ajattelun taitojen äärelle. Kielenopiskelutaitoja makustellaan pienempinä välipaloina oppilaiden kanssa pitkin lukuvuotta erilaisissa tilanteissa, mutta 9.-luokkalaisille olen teettänyt tämän laajemman tehtäväkokonaisuuden. Näin toimimalla oppilaan osaaminen dokumentoituu sekä kirjallisessa että sähköisessä muodossa paperille ja esimerkiksi Wilmaan. 

Syyslukukaudella 2020 mietin, oliko tämä sitä, mitä kielenopiskelutaitojen arvioinnilla haettiin. Blogitekstin otsikkokin oli mietinnän mukainen: Miten osaamista kielenopiskelutaidoissa pitäisi dokumentoida käytännössä? Väliin on mahtunut paljon kokeilua ja työtapojen muokkausta. Opetushallituksen tukimateriaali toi lisätukea työhön. Mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla, millaisia arviointikäytänteitä muut kielenopettajat käyttävät kielenopiskelutaitojen arviointiin. 

Innostava uutta luova pedagoginen johtaminen tunnistaa yksilöllisen moninaisuuden, osaamisen ja vahvuudet sekä mahdollistaa palautteen antamisen ja saamisen jokaiselle

Tämä on toinen johtamiseen liittyvä kirjoitukseni ja samalla ensimmäinen referaatti koulutusjohtamiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Referoitava kirja on FT Juha Jalkasen teos Pedagogisen johtajan kirja. Olen valinnut kirjan, koska oma tavoite on oppia ja ymmärtää paremmin pedagogista johtamista ja siihen liittyviä piirteitä. Kirja on uusi ja se on painettu vuonna 2020. 

Teoksen kirjoittaja Juha Jalkanen on työskennellyt koulutuksen parissa erilaisissa opetus-, tutkimus-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Tämän teoksen hän on kirjoittanut ensisijaisesti koulutusalan johtajana, ja kirja on tulos uudistustyön parissa opitusta pedagogisesta kehittämisestä ja sen johtamisesta. Juha Jalkanen on pyrkinyt kirjoittamaan kirjan, jota hän olisi itse tarvinnut ryhtyessään johtamaan opetuksen kehittämistyötä. 

Kirja on tarkoitettu kaikille, jotka ovat tekemisissä opetuksen kehittämisen ja sen johtamisen kanssa. Jalkanen on pyrkinyt nostamaan esille sellaisia näkökulmia ja kysymyksiä, joista hän ajattelee olevan hyötyä pedagogiselle johtajalle koulutuksen uudistamisessa. Kirjan pääteemana on uutta luova pedagoginen johtaminen ja harjoitukset, joiden avulla voi syventää kirjan lukujen sisältöä ja ohjata tarkastelemaan asioita omasta kontekstista käsin. Kirjailija on myös etsinyt vastausta kysymykseen, miten jatkuva pedagoginen kehittäminen juurtuu innostavaksi toimintatavaksi. Teoksen yhtenä antina onkin se, että se tukee oman toimijuuden reflektointia ja kehittämistä mutta samalla lisää ymmärrystä siitä, kuinka laaja-alaisesta toimijuudesta on kyse pedagogisessa johtamisessa. Näistä johtuen kirja sopii mielestäni luettavaksi sekä johtajille että opettajille. 

Uutta luovan pedagogisen johtamisen ydinelementit koostuvat pedagogisen johtamisen ulottuvuuksista eli pedagogiikan johtamisesta, pedagogisen asiantuntijayhteisön johtamisesta ja pedagogisesti johtamisesta. Elementteihin kuuluvat myös keskeiset näkökulmat jaetusta ymmärryksestä, yhteisestä suunnasta, elävästä organisaatiosta ja syklisestä prosessista. Näiden lisäksi tarvitaan kykyä tarkastella ajallisesti menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Minusta tämä malli avattuna oli kirjan keskeisin anti sekä johtamiselle että kehittämistyöhön osallistuvalle.

Oma kokemukseni on, että opettajan työ on muuttunut paljon ja samalla vaatimukset työlle ovat lisääntyneet. Opettajan työ on laaja-alaisempaa ja perinteinen luokkahuoneessa tapahtuva opettajan pedagoginen johtajuus on laajentunut vaatimuksineen mm. tiimi- ja organisaatiotasolle. Jalkanen kirjoittaakin, että koulutusorganisaatioissa pedagoginen johtajuus on lähtökohtaisesti jaettua eli jokainen opettaja johtaa pedagogiikka omalta osaltaan mutta tänä päivänä tarvitaan myös laaja-alaisempaa pedagogista johtamista, jotta muutosta voidaan viedä kohti yhteistä suuntaa. Yhteinen suunta on jaetun johtajuuden edellytys, kirjoittaa Jalkanen. Yhteinen suunta edellyttää jaettua ymmärrystä, mikä korostaa pedagogista johtamista vuorovaikutteisena toimintana. Vuorovaikutteisen toiminnan pyrkimyksenä on tukea oppivan yhteisön kehittymistä ja hyvinvointia.  

Tästä johtuen kirjassa minua puhutteli myös kohta, jossa Jalkanen toteaa uudistamis- ja kehittämistyön voivan muuttaa toiminnan rakenteita ja toimintamalleja niin paljon, että on tarpeen pohtia sitä, millaista johtajuutta tarvitaan eri tasoilla eli miten jokainen henkilöstön jäsen johtaa omaa työtään, miten tiimiä johdetaan ja miten koko organisaatiota johdetaan (kts. s. 19). Tässä keskiössä on luoda kehittämiselle sellainen ympäristö, joka ruokkii halua ja kykyä tehdä asioita paremmin joka päivä. 

Jatkuva pedagoginen kehittäminen juurtuu innostavaksi toimintatavaksi, kun organisaatio tunnistaa yksilöllisen moninaisuuden, osaamisen ja vahvuudet sekä mahdollistaa palautteen antamisen ja saamisen jokaiselle. Jalkasen mukaan palautteella onkin tärkeä rooli työn ohjauksessa ja henkilökohtaisessa kehittymisessä. Tämän päivän ja huomisen koulutusorganisaatioissa työtä tehdään erilaisissa tiimeissä ja verkostoissa, joten asiantuntijoilta edellytetään kykyä jakaa omaa osaamistaan ja hyödyntää toisten osaamista. Tässä mietin myös itse, miten keskeistä on luoda rakenteita ja käytänteitä jaetun tiedon prosessointiin: Miten osaamista jaetaan? Kenelle? Ja milloin? 

Tukioppilaiden kaveriviikolla bongattiin ystävällisiä tekoja - Kun osoittaa ystävällisyyttä, hyvä lisääntyy.

Nouse tuolista ylös, jos toivotit tänä aamuna Hyvää huomenta. Toimi samoin, jos autoit toista, muistit kiittää, pidit toiselle ovea auki tai kehuit toisen tekemää työtä. Nousemalla ylös osoitat tehneesi toiselle ystävällisen teon. Ystävällisyys on myönteistä, avointa ja hyväntahtoista asennetta muita ihmisiä kohtaan. Ystävällisyyttä voidaan pitää itsestäänselvyytenä mutta sitä se ei monestikaan ole käytännössä. Sen vuoksi ystävällisiin tekoihin on hyvä kiinnittää säännöllisesti huomiota ja jumpata yhdessä. Kun osoittaa ystävällisyyttä, hyvä lisääntyy.

Kuva: Sanna Wedman
Ystävällisten tekojen malja 2019

Ystävällisiin tekoihin kannustettiin kiinnittämään huomiota koulussamme viikolla 46, kun vietettiin tukioppilaiden järjestämää kaveriviikkoa. Tukioppilaat johdattelivat koulun oppilaat ja henkilökunnan bongaamaan ja ilmiantamaan ystävällisiä tekoja maanantain päivänavauksessa. Ystävällisistä teoista muistutettiin myös muina aamuina päivänavauksen yhteydessä. Tukioppilaat palkitsivat päivittäin yhden oppilaan ja aikuisen ystävällisen teon suklaisella suukolla. Ystävällisten tekojen lista kasvoi viikon mittaan ja lopulta siitä muodostui seuraavanlainen:

• Nostit toiselta pudonneen esineen/tavaran. 
• Annoit halin.
• Pidit toiselle ovea auki. 
• Istuit toisen viereen bussissa.
• Lainasit omaa välinettä toiselle.
• Autoit toista.
• Toivotit: "Hyvää huomenta!"
• Autoit läksyissä.
• Laitoit roskan roskiin.
• Annoit toiselle positiivista palautetta.
• Keitit kahvit omista kiireistä huolimatta.
• Kehuit toisen tekemää työtä.
• Autoit kertaamaan kokeeseen ja tsemppasit toista.
• Kysyit toiselta: "Miten menee?"
• Avasit oven toiselle.
• Kerroit toiselle pitäväsi hänestä.
• Pyysit toista mukaan seuraan, ryhmään tai peliin.
• Sanoit: "Ole hyvä!"
• Sanoit: "Kiitos!"
• Kannustit toista.
• Päästit toisen kulkemaan ensin.
• Toivotit: "Hyvää päivänjatkoa!"
• Toivotit: "Pärjäämistä!"

Ystävälliset teot kiinnitetään tukioppilaiden ilmoitustaululle viikon 47 alussa ajatuksella: "Se, mikä on esillä, pysyy myös paremmin mielessä." Opettajana lauseita voi myös hyödyntää luokkatilanteessa, bongata oppilaiden ystävällisiä tekoja, ohjata oppilata ystävällisiin tekoihin ja kiinnittää huomioita onnistumisiin.

Palaute viikosta oli: Lisää tätä! Piristi viikkoa!

Taruolennot ovat tuttua väkeä Pohjoismaiden kansanperinteessä ja kielten opetusmateriaalissa

Blogiteksti päivitetty 2.12.2022

5-vuotias Aamos kysyi Helsingin Sanomien lasten tiedekysymyksissä, miksi kummitukset, möröt ja muut pelottavat asiat on keksitty (Helsingin Sanomat perjantaina 25.11.2022). Monien ihmisten mielikuvia kiehtovat salaperäiset, oudot ja pelottavat asiat, ja sen vuoksi kummitukset, möröt ja pelottavat asiat ovat säilyneet tärkeänä osana kansanperinteitä. Kummituksia ja muita taruolentoja on esiintynyt myös ruotsin kielen oppimateriaaleissa kaikilla vuosiluokilla eri yhteyksissä, esimerkiksi on käsitelty Tukholman vanhan kaupungin kummituskävelyä ja Islannin joulupeikkoja. Kysymykseen "Miks me opiskellaan näitä?" opettaja voi vastata taruolentojen olevan tuttua väkeä Pohjoismaiden kansanperinteessä. Taruolentoihin liittyy myös erilaisia perinteitä ja tapoja.   

Kuva: www.pixabay.com

Suunnittelin ja toteutin 8.-luokkalaisille tehtäväkokonaisuuden Pohjoismaiden taruolennoista ensimmäisen kerran syksyllä 2019. Idea tehtäväkokonaisuuteen syntyi Islannin matkalla kesällä 2019, jolloin pääsin tutustumaan islantilaiseen joulupeikkoperheeseen. Käytin myös paljon aikaa keräämällä muuta aiheeseen liittyvää materiaalia eri Pohjoismaista. Tehtäväkokonaisuus liittyy B1-ruotsin tavoitteeseen 1, jossa opetuksen tavoitteena on ohjata oppilasta tutustumaan pohjoismaiseen kieliympäristöön sekä Pohjoismaita yhdistäviin arvoihin. Oppimisen tavoitteena on mm. oppia tuntemaan pohjoismaista kieliympäristöä ja pohjoismaisia kulttuureja ja elämänmuotoja. Arvioinnin kohteena on taas pohjoismaisen kieli- ja kulttuuriympäristön hahmottaminen. Syksyn 2019 jälkeen olen muokannut ja hionut tehtäviä yhä uudelleen, ja 1.8.2021 alkaen tehtävät ovat vastanneet myös uusiin arviointikriteereihin ja osaamisen kuvauksiin arvosanasta 5 ylöspäin. Tässä muutama esimerkki tehtävistä.  

Millaisiin paikkoihin ja tilanteisiin islantilaiset liittävät menninkäiset?

Kiviröykkiöt jätetään rauhaan, esimerkiksi rakennushankkeiden yhteydessä, koska menninkäisten uskotaan asuvan niissä. 

Mitä saat selville islantilaisista joulupeikoista, peikkoperheestä ja jouluperinteistä? 

Islannissa asuu peikkoperhe, jossa on 13 joulupeikkoa, peikkoäiti, peikkoisä ja musta kissa. Peikkoperhe tulee ihmisten ilmoille joulun alla. Ensimmäinen joulupeikko ilmestyy 12. päivä joulukuuta, ja loput peikot yksitellen aina 24. joulukuuta saakka. Lapset saavat pieniä lahjoja joulupeikoilta 13 päivänä ennen joulua. Huonosta käytöksestä voi saada mädän perunan. Jouluksi puetaan päälle jokin uusi vaatekappale. 

Miten jättilaiset ja velhot liittyvät Haltin häät-musiikkikappaleeseen? 

Aikoinaan uskottiin, että Lappi oli jättiläisten maa. Kappaleessa Malla-jättiläinen on järjestämässä häitä, ja hänen sulhasensa on Saana. Mallasta on kiinnostunut myös Peltsa-jättiläinen, joka saa Mallalta rukkaset. Peltsa aikoo estää Mallan ja Saanan häät Jäämeren velhojen kanssa. Juhlakansa pakenee pohjoisesta vyöryvää jäätä ja tuulta, mutta ei ehdi ja jää jään alle. He jähmettyvät Kilpisjärven rantaan ja muuttuvat tuntureiksi. 

Kuka tunnettu tanskalainen kirjailija on kirjoittanut sadun Pieni merenneito - Den lille havfrue? 

H.C. Anderssen

Miksi Svaneholmin linnassa kummittelee? 

Kummituksen uskotaan olevan Tanskan kuningas Fredrik II, joka oli nuorena rakastanut aatelisneito Anne Hardenbergiin, mutta ei saanut tätä vaimokseen. Kuningas ei saanut Annea mielestään ja etsii häntä vielä nykyäänkin Svaneholmin linnasta. 

Vertaile Pohjoismaiden tapoja ja perinteitä liittyen taruolentoihin. Miksi erilaiset taruolennot ovat säilyneet Pohjoismaissa tähän päivään asti? Anna esimerkkejä niistä. 

Esimerkiksi Islannissa on joulupeikkoja, Suomessa taas joulutonttuja. Joulupeikoista ja tontuista kerrotaan satuja ja tarinoita ja halutaan ohjata lapsia käyttäytymään hyvin. Islannissa lapset saavat pieniä lahjoja hyvästä käytöksestä 13 päivänä ennen joulua, kun taas Suomessa tontut tarkkailevat ikkunan takaa lasten käytöstä. Jos on käyttäytynyt hyvin, saa lahjoja jouluna. 

Pohjoismaissa taruolentoja on liitetty luonnonpaikkoihin, esimerkiksi jättiläiset Lapin tuntureihin ja menninkäiset Islannin kiviröykkiöihin. Luonnonpaikkoihin liittyy arvostus. 

Pohjoismaissa taruolennoista kerrotaan satuja, tarinoita ja ne esiintyvät myös musiikissa ja elokuvissa, esimerkiksi tanskalainen satu Pienestä merenneidosta tai norjalainen satu Kolmesta pukista. Saduilla ja tarinoilla ylläpidetään kulttuuria ja vaalitaan historiaa.  

Erinomaiseen osaamiseen vaaditaan, että oppilas osaa vertailla Pohjoismaiden ja muun maailman tapoja ja perinteitä liittyen taruolentoihin sekä antaa esimerkkejä niistä. 

Pohjoismaissa perinteisiä taruolentoja ovat esimerkiksi peikot ja menninkäiset. Kiinalaisessa mytologiassa lohikäärmeet ovat tärkeässä osassa. Niistä on tehty esim. veistoksia ja kaikenlaisia maalauksia. Yhdysvalloissa on tapana, että tonttu katsoo perhettä ja yön aikana käy raportoimassa joulupukille (Elf On The Self). Joka aamu tonttu on eri paikassa. Suomessakin sanotaan, että tontut kurkkivat, mutta ei ole varsinaisesti mitään tuollaista. 

Pohjoismaiden taruolentoja ovat esimerkiksi menninkäiset ja peikot. Kiinassa puhutaan paljon lohikäärmeistä ja Kreikassa uskotaan jumaliin enemmän kuin esim. Pohjoismaissa. Joulupukkiin uskotaan monissa maissa ja hän on melkein samanlainen joka maassa. Venäjällä on joulupukin sijaista pakkasukko. Pakkasukko ei tule jouluna vaan tammikuun alussa. 

Ennen 1.8.2021 arvioinnissa ja oppilaan osaamisessa 8 piti huomioida, onko oppilas osannut tehtävien pohjalta löytää Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. Tuolloin arvojen löytäminen oli monelle 8.-luokkalaiselle vielä haastavaa, ja vaikka käsitettä avattiin yhteisesti esimerkein, vain noin 1/4 oppilaista ylsi vastauksillaan hyvään, kiitettävään tai erinomaiseen osaamiseen. Loppupohdinnoissaan oppilaat löysivät Pohjoismaita yhdistäviksi arvoiksi perinteiden ja historian vaalimisen, metsän ja luonnon arvostuksen, sillä tehtävien hahmot jotenkin liittyivät luontoon tai metsään. Myös uskonvapaus todettiin yhdeksi arvoksi eli Pohjoismaissa saa uskoa mihin haluaa, esimerkiksi taruolentoihin. Pohjoismaita yhdistävinä arvoina huomattiin myös oman kulttuurin ylläpitäminen ja arvostaminen sekä hyvä käytös. Hyvä käytös pohjautui jouluperinteissä esiintyviin peikkoihin ja joulutonttuihin, jotka antavat kilteille lapsille lahjoja.

Tehtävä on varsin mukava irtiotto perinteisistä opiskeluvälineistä ja monipuolistaa opetuksessa käytettäviä menetelmiä, mm. tehtävissä olevien qr-koodien ansiosta. Opettajalle tehtävä avaa oppilaiden ajattelun taitoa ja kykyä työskennellä erilaisissa verkkoympäristöissä. Vaikka olen joutunut muokkaamaan ja hiomaan tehtäviä uudelleen, tykkään siitä kovasti. Tänäkin lukuvuonna 8.-luokkalaiset pääsevät tutustumaan Pohjoismaiden yhteiseen kulttuuriperintöön ja tapoihin. 

9.-luokkalaiset pohtivat Pohjoismaita yhdistäviä arvoja - Arvoiksi löytyi mm. yksityisyys, itsenäisyys ja rauha

Tekstiä on muokattu 17.11.2022

Vuosiluokilla 7-9 B1-ruotsin opetuksen tavoitteena (T1) on ohjata oppilasta tutustumaan Pohjoismaiseen kieliympäristöön sekä Pohjoismaita yhdistäviin arvoihin. Ennen päättöarvioinnin tarkempia kriteerejä ja niiden astuttua voimaan 1.8.2021 Pohjoismaiden yhteisten arvojen kuvailu oli myös kriteerinä osaamiselle 8. Uudistustyön jälkeen arvot poistuivat osaamisen kuvauksista mutta säilyivät opetuksen tavoitteena. Uudistus oli sekä helpotus että harmitti. Isolla työllä suunnittelemani arvoihin ohjaavat tehtävät eivät olleetkaan enää sellaisenaan käyttökelpoisia vaan tehtäviä piti lähteä muokkaamaan ja tekemään uusiksi. Toisaalta oppilaan osaamisen arviointi helpottui, koska opettajan ei tarvinnut enää itse suunnitella, valmistaa ja toteuttaa tehtäviä, jossa oppilas osoittaa osaamisensa kuvaillessaan Pohjoismaita yhdistäviä arvoja.    

Kuva: www.pixabay.com

Tämä blogitekti esitteli alunperin tehtävän, jonka suunnittelin ja toteutin 9.-luokkalaisille The Pohjoismaat-sarjan ja jakson pohjalta. Sarja on edelleen katsottavissa Yle Areenasta ja jakson nimi on Perhe. Jaksossa sisilialainen Carlo vierailee Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Matkan aikana hän haastattelee pohjoismaalaisia ja pohtii perhekulttuurin ja perhestatusten yhtäläisyyksiä ja eroja sekä ihmissuhteita Italian ja Pohjoismaiden välillä. Jakson löydät tästä linkistä: The Pohjoismaat: Perhe Uusien päättöarvioinnin kriteerien astuttua voimaan 1.8.2021 olen muokannut tehtävää vastaamaan uusia osaamisen kuvauksia. 

Tehtävän kysymykset on laadittu osaamisen tasosta 5 osaamistasoon 10 ja niitä on yhteensä seitsemän. Tehtävät 1 ja 2 oppilas voi tehdä katsomatta ohjelmaa. Tehtävässä 1 opettaja soittaa ääninäytteitä Pohjoismaiden eri kielillä ja oppilaan tehtävänä on tunnistaa, mikä Pohjoismaiden kieli on kyseessä. Tehtävässä kaksi oppilaan tehtävänä on kirjoittaa Pohjoismaiden nimet ja viralliset kielet suomeksi ja ruotsiksi. Nämä tehtävät ovat olleet looginen jatkumo aiheeseen Länder och språk, joita 9.-luokkalaiset opiskelevat syyslukukauden aikana ruotsin tunnilla. 

Tehtävä 3 - Kerro suomalaisesta ja italialaisesta perhekulttuurista

Esimerkiksi lapset asuvat pitkään, noin 30-vuotiaaksi asti kotona Italiassa. Suomessa muutetaan aikaisemmin, noin 21-vuotiaana pois kotoa. Italiassa perhe on apu kaikessa, myös rahallisesti toisin kuin Suomessa, jossa halutaan näyttää itsenäisyyttä. 

Tehtävä 4 - Kerro Pohjoismaiden ja Italian avioliittokäytänteistä, esimerkiksi tavoista.

Esimerkiksi Italiassa mennään naimisiin noin 30-vuotiaana. Italiassa on loukkaavaa olla kutsumatta häihin läheisiä ja sukulaisia, joten häihin osallistuu paljon ihmisiä. Pohjoismaissa erotaan enemmän kuin Italiassa, ja ihmiset saattavat mennä naimisiin useita kertoja elämänsä aikana. Tapaileminen ja yhdessä asuminen ennen avioliittoa on yleisempää Pohjoismaissa kuin Italiassa. Italiassa seurustelu ja tapaaminen tapahtuvat ulkona eri paikoissa. 

Tehtävä 5 - Kuvaile pohjoismaalaisten ja italialaisten suhtautumista toisiin ihmisiin. Anna jokin esimerkki.

Esimerkiksi Italiassa tiedetään naapureista ja muista läheisistä paljon. Heihin pidetään myös aktiivisesti yhteyttä. Pohjoismaissa kunnioitetaan läheisten ja erityisesti naapurien yksityisyyttä. Ihmisiä tervehditään mutta heidän kanssaan ei jäädä välttämättä juttelemaan. 

Tehtävä 6 - Vertaile Pohjoismaiden perhekulttuuria, esimerkiksi tapoja, käytänteitä ja suhtautumista toisiin ihmisiin.

Esimerkiksi Pohjoismaissa muutetaan suhteellisen aikaisin pois kotoa. Perheet ovat pieniä ja kaukaisempiin sukulaisiin ei pidetä niin paljon tai tiiviisti yhteyttä. Läheisten ja muiden ihmisten kunnioittaminen ilmenee käytännössä tilan ja rauhan antamisena. 

Tehtävä 7 - Vertaile Pohjoismaiden ja Italian perhekulttuuria, esimerkiksi tapoja, käytänteitä ja suhtautumista toisiin ihmisiin. 

Esimerkiksi italialaiset viettävät useasti aikaa perheen ja suvun kanssa ruokaillen ja toisiaan nähden. Lapset asuvat pidempään kotona ja saavat rahallista apua, toisin kuin Pohjoismaissa halutaan näyttää yksin selviytymistä. 

Alkuperäinen tehtävä johdatti oppilaita nimeämään ja kuvailemaan Pohjoismaita yhdistäviä arvoja ohjelman perusteella. Arvoksi oppilaat löysivät mm. yksityisyyden. Yksityisyys on esimerkiksi sitä, että tuntemattomille puhuminen voi pelottaa, koska ei haluta loukata, tunkeilla tai antaa sellaista kuvaa. Olemme liian etäisiä toisiamme kohtaan. Vastauksessaan oppilaat pohtivat myös, miten Koronan alussa ihmiset tajusivat, että tarvitsemme yhteyttä ja toisiamme. 

Arvoksi löydettiin myös itsenäisyys. Lapsia kasvatetaan itsenäisyyteen ja heille opetetaan itsenäistymiseen liittyviä taitoja, esim. kotitalouden opetuksessa. Italiassa ei tarvitse itsenäistyä nuorena. Siellä arvostetaan enemmän lähiperheen apua ja huolenpitoa. Myös rauha mainittiin yhtenä arvona. Pohjoismaissa rauha on suorastaan ihmisoikeus.  

Opettajalle tehtävä avaa oppilaiden ajattelun taitoa ja kykyä monilukutaitoon. Vaikka olen joutunut muokkaamaan ja tekemään tehtävän uudelleen, tykkään siitä kovasti. Tehtävä on myös varsin mukava irtiotto perinteisistä opiskeluvälineistä ja monipuolistaa opetuksessa käytettäviä menetelmiä. 

Oppivassa yhteisössä palaute kuuluu kaikille

Sopiminen on ainoa tapa käynnistää palautekulttuurin muutos. Näin kirjoittavat Risto Ahonen ja Sirke Lohtaja-Ahonen kirjassaan Palaute kuuluu kaikille. Hyödyllinen palaute vie tekemistä eteenpäin, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta (kts. Palaute on työelämän pienin suuri asia) Palaute tulee luoda rakenteisiin ja antaa sille tilaa, jotta se ei jää kiireisten asioiden alle tai muutamien ihmisten vastuulle. Näin totesi opettaja, kouluttaja ja väitöskirjatutkija Kaisa Vuorinen Asiantuntija olohuoneessasi-podcastissa Kehittävän palautteen voima. Koulun palautekulttuurin kehittämisessä muutos lähtee liikkeelle aikuisten esimerkistä, vastaa positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen asiantuntija, väitöskirjatutkija ja Jyväskylän koulutusohjelman pääkouluttaja Pauliina Avola. 

Oppivassa yhteisössä palaute kuuluu kaikille. Oppiva yhteisö kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen ja oppimista tukee siitä saatava palaute. Oppiva yhteisö antaa sopivia haasteita ja tukee vahvuuksien löytämistä ja hyödyntämistä. Perusopetuksen yhtenä tehtävänä on ohjata oppilasta löytämään omat vahvuutensa. Milloin itse sain viimeksi palautetta ja annoin palautetta toiselle? Olenko tietoinen omista ja toisten vahvuuksista ja osaanko sanoittaa niitä? Käytänkö omia vahvuuksiani koulussa ja miten se näkyy muille? Vahvuuslihasta voidaan treenata yhdessä ja pyrkiä ymmärtämään vahvuuksien tarkoitusta. Kehittävä palaute on voimaannuttavaa, se kohottaa mielialaa, motivoi, innostaa, rauhoittaa, luo ajatuksen "Olen tehnyt jotain oikein, koska minussa on kertomisen arvoisia asioita." ja edesauttaa hyvän laittamista eteenpäin. Toteutettavissa oleva tavoite, jos tähän sitoudutaan. Sitoutuminen edellyttää yhdessä sopimista. Mutta mitä sovitaan, kun sovitaan? 

Palautekulttuurissa on sovittu, kuka antaa palautetta, kenelle, milloin ja missä. Rehtori henkilöstölle ja oppilaalle ja opettaja oppilaalle ja työtoverille. Oppivassa yhteisössä palaute on joka suuntaista, myös oppilaalta koulun aikuiselle, henkilöstöltä rehtorille ja oppilaalta vertaiselle. Olen pyrkinyt tavoitteellisesti harjoituttamaan palautelihastani oppilaalle, työtoverille ja rehtorille. Useimmiten se tapahtuu luontevasti kasvotusten mutta on tilanteita, joissa palaute on voinut herättää kysymyksiä: Mihin palautteen antaja pyrkii? Palautteen antamisesta on hyvä sopia myös siksi, että kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, miksi sitä annetaan. 

"Vahvuutesi on rakkaus. Teet työtä suurella sydämellä. Se näkyy tavassasi kohdata oppilas, välittämisenä ja luottamuksena ihmisen hyvään." - Opettajan palaute rehtorille

"Vahvuutesi on rohkeus. Olet halunnut pitää huolta oman luokan oppilaista ja siitä, että luokassa hommat hoituvat hyvin. Sinulla on rohkeutta olla oma itsesi ja kertoa omat mielipiteesi." - Opettajan palaute 2.-luokkalaiselle

"Kiitos näistä muutamasta vuodesta, jotka sain onnekseni opetuksessasi viettää. Olen oppinut paljon ja täten iso kiitos hyvästä monipuolisesta opetuksesta. Kiitos myös, että et ole jättänyt minua jalkoihin pyörimään, vaikka tunneilla melko ulkopuolinen olenkin ollut." -Oppilaan palaute opettajalle

"Olet innovatiivinen ja positiivinen niin oppilaiden kuin aikuisten kanssa toimimisessa. Kehität opetusta ja koulun toimintaa ansiokkaasti." - Opettajan palaute opettajalle

Koulupäivään mahtuu paljon palautetta. Palautteet tapahtuvat monesti arjen mikrohetkissä; miten kohtaan lapsen, nuoren ja aikuisen. Sanojen lisäksi keho välittää palautteen: hymy, pään kääntäminen, puheenvuoron antaminen, ilmeet, eleet, toiminta jne. Palautteen antaminen on välittämisen osoitus. Joku voi kutsua sitä myös lahjaksi. Palautetta pitäisi voida myös kysyä: Mikä toiminnassani edisti tavoitteen saavuttamista? Miten toimintani vaikutti muihin? Tuntuu kivalta saada postia salaiselta ystävältä kerran vuodessa mutta työtoveriani lainaten: "Tätä pitäisi olla enemmän, ei vaan kerran lukuvuodessa." 

Kuinka aktiivinen saa olla? Ja kuka sitä määrittää koulu- ja työkontekstissa?

Pieni tyttö istuu katsomon eturivin penkillä ja laulaa innokkaana esiintyjien kanssa laulua, vaikka oma esiintymisvuoro meni jo. Myöhemmin hän kuulee hoitajan ja äidin keskustelevan laulamisesta. Sitä ei suoraan toruttu mutta tyttö oppi, että on sopivampaa odottaa omaa esiintymisvuoroa. Tytön aktiivisuus huomataan myös koulussa osallistumisena erilaisiin luokan ja koulun yhteisiin tapahtumiin, puheenvuoron pyytämisenä ja pitämisenä, vastuunottona ja oma-aloitteellisuutena. Tyttö tykkää myös kysyä ja kyseenalaistaa vallitsevia tilanteita ja totuttua ajatuksissaan. Pian hän oppii, että jotkut tilanteet sallivat aktiivisuuden paremmin kuin toiset. Työelämässäkin hän toimii aktiivisesti. Oma työ on autonomista ja mahdollisuudet itseohjautuvuuteen, oppia ja kehittää omaa osaamista ovat hyvät. Aktiivisuus muuttuu kuitenkin haastavammaksi, kun tilanteet muuttuvat ja ihmiset ovat erilaisia. 

Koulukontekstissa aktiivisuus nähdään useimmiten myönteisenä ominaisuutena ja toimintana. Oppimisen taustalla on käsitys oppilaasta aktiivisena toimijana. Oppilasta ohjataan asettamaan tavoitteita oppimiselle ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. Opetuksen tavoitteena on myös ohjata oppilasta olemaan aktiivinen viestintätilanteessa ja arvioinnissa, havainnoimaan aktiivisesti omaa oppimisympäristöä ja kasvattaa häntä aktiiviseen kansalaisuuteen ja vaikuttamiseen. Mitä aktiivisuus on viestintätilanteessa? Asennetta, toimintaa vai erilaisia taitoja? Ja mitä tarkoittaa olla aktiivinen kansalainen ja vaikuttaa? Samansuuntaisilla kysymyksillä opettaja voi peilata omaa aktiivisuuttaan omassa työympäristössä. Aktiivinen opettaja voi viestiä aktiivisesti mutta muistaa samalla kuunnella ja antaa tilaa toisille. Hän voi haluta vaikuttaa ja kehittää mutta löytää itsensä toistuvasti pohtimasta, kuinka paljon voi kysyä ja kyseenalaistaa, tai astuiko aktiivisuudellaan toisen tontille. Aktiivisuutta voi joutua myös tilanteen mukaan mukauttamaan muiden tahtiin, koska ohje on ollut keskittyä olennaisimpaan. 

Kuinka aktiivinen saa olla? Kuka sitä määrittää? Ja missä tilanteissa aktiivisuutta arvostetaan? Opettaja antaa oppilaalle palautetta aktiivisesta tuntityöskentelystä mutta onko opettajan ja oppilaan ymmärrys aktiivisuudesta sama? Oppilas mieltää usein aktiivisuuden viittaamisena, tuntitehtävien tekemisenä ja opettajan ohjeiden noudattamisena. Työelämässä esimies kiittää työntekijää toimeliaisuudesta ja aktiivisesta työotteesta mutta työntekijä jää pohtimaan, mikä sujui lopulta hyvin ja missä hän onnistui. 

Tilanteesta ja henkilöstä riippuen aktiivinen ihminen voi joutua arvailemaan ja tasapainoilemaan, mitä häneltä odotetaan. Odotusten, sääntöjen ja periaatteiden puuttuessa tai ollessa epäselvät tilanteet voivat kehittyä pahimmillaan epämääräisten toiveiden ja odotusten sekamelskaksi. Arvailu ja tasapainoilu voivat pidemmän päälle turhauttaa, tuhlaavat voimavaroja ja lopulta eivät myöskään palvele työyhteisöä. 

Opettaja joutuu olemaan tarkka työssään ja miettimään, miten hän sanoittaa aktiivisuutta oppilaille, millaista aktiivisuutta hän odottaa oppilailta, millaiseen aktiivisuuteen hän oppilaita ohjaa ja miten hän tukee oppilasta olemaan aktiivinen toimija omassa oppimisessaan, luokassa ja kouluyhteisössä. Mahdollistanko minä opettajana oppilasta saavuttamaan parastaan ja vahvistanko innostusta, luovuutta ja oma-aloitteellisuutta? Yhtä lailla opettaja toivoo tukea omaan aktiiviseen toimijuuteensa, mahdollistamiseen, ideoimiseen, luovuuteen ja uusien ajatusten esiintuomiseen. Jos mennään vain tilanteen ja ryhmän mukaan, kyvykkäät ja halukkaat kehittäjät turhautuvat. 

Pohjoismaita yhdistävät arvot löytyvät multimodaalisilla tekstitaidoilla - esimerkkinä musiikkivideot

Peruskoulun vuosiluokilla 7-9 B1-ruotsin oppimisen tavoitteena on pohjoismaisen kieliympäristön ja arvojen hahmottaminen. Hyvään osaamiseen edellytetään, että oppilas osaa kertoa, mitä kieliä Pohjoismaissa puhutaan ja kuvailla Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. Oppimisen tavoite haastaa opettajan pohtimaan, mitä ovat Pohjoismaita yhdistävät arvot ja millaisella tehtävällä pohjoismaisen kieliympäristön ja arvojen hahmottaminen mahdollistetaan. Näiden lisäksi oppimisen tavoite voi johdattaa sekä oppilaan että opettajan multimodaalisten tekstitaitojen äärelle. Osaanko analysoida ja tulkita eri ilmaisumuotoja ja löydänkö niiden avulla Pohjoismaita yhdistäviä arvoja? 

Suunnittelin viime lukuvuonna 7.-luokkalaisille tehtävän, jossa he tutustuivat pohjoismaisiin artisteihin ja yhtyeisiin. Tehtävässä piti kuunnella Youtube-musiikkivideoita ja löytää niiden pohjalta mahdollisia yhdistäviä arvoja. Jokaisesta Pohjoismaasta piti valita vähintään yksi kappale, joka on laulettu kielialueen kielellä (vrt. tutustuminen pohjoismaiseen kieliympäristöön). Alla olevassa kuvassa on oppilaiden löytämiä arvoja tehtävästä Nordiska artister och grupper. Arvot eivät ole mitenkään tärkeysjärjestyksessä vaan sovellus on asetellut syöttämäni sanat kuvassa olevaan muotoon. Aika moni oppilas koki arvojen löytämisen vaikeana, ja osa oppilaista ei ymmärtänyt tehtävää ollenkaan, vaikka se avattiin yhdessä. Vaikeana koettiin myös kuvailla kappaleita eri tavoin ja kertoa niiden yhtäläisyyksistä. Vasta oppilaiden vastauksia lukiessa oivalsin, että yhtäläisyyksien ja arvojen löytäminen musiikkivideoista edellyttävät taitoa lukea muutakin kuin ns. perinteisestä kirjoitettua tekstiä, esimerkiksi millaisia visuaalisia elementtejä musiikkivideoissa on käytetty ja mitä niiden avulla halutaan viestiä. 

Tänä lukuvuonna muokkasin tehtävää niin, että otin siihen mukaan visuaalisen materiaalin analysoinnin. Miten kuvia, kuvakulmia, tapahtumapaikkoja, esineitä, henkilöitä ja värejä videoissa on käytetty ja mikä niiden rooli on keskeisen sanoman muodostumisessa? Apua tähän sain koulumme äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalta, joka vinkkasi minua äidinkielen opettajaliiton jäsenlehdestä ja siinä ilmestyneestä tekstistä Opetusmenetelmiä multimodaalisten videoiden tulkintaan (Virke 2/2019). Tekstin mukaan nuorten taidot tulkita dynaamisia multomodaalisia tekstejä vaihtelevat, vaikka he ovat aktiivisia videoiden kuluttajia. Nuoret tarvitsevat myös tukea multimodaalisten tekstitaitojensa kehittämiseen. Videoita voidaan harjoitella analysoimaan kaikkia ilmaisumuotoja (esim. teksti, kuva, ääni) yhdessä tai niitä voi analysoida keskittymällä yhteen ilmaisumuotoon kerrallaan. Oppitunnilla harjoittelimme visuaalisen materiaalin löytämistä musiikkivideosta Ken Ring - Kelian ensin ilman ääniä ja sitten äänien kanssa.

1) Mitä värejä löydät videosta ja miten niitä on käytetty?

2) Keitä henkilöitä videossa esiintyy ja miten he käyttäytyvät?

3) Mitä kuvia, kuvakulmia, tapahtumapaikkoja ja esineitä videossa on ja miten niitä on käytetty?

4) Mitä kuvien, kuvakulmien, tapahtumapaikkojen, esineiden, henkilöiden ja värien avulla halutaan viestiä?

5) Löytyykö analysoitavien videoiden välillä yhtäläisyyksiä? Millaisia arvoja musiikkividet viestivät? 

Pohjoismaiset arvot ovat mielenkiintoinen hokema. Oppimisen tavoitetta avatessa ja tehtävää suunnitellessa sai hetken myllätä ennen kuin löytyi jonkinlaista määritelmää siitä, mitä pohjoismaiset arvot ovat: demokratia, ilmaisunvapaus, tasa-arvo, keskinäinen kunnioitus ja luottamus (kts. esimerkiksi Pohjoismainen tasa-arvoyhteistyö). Onko tämä virallinen totuus ja onko sillä oppimisen arvioinnin kannalta merkitystä? Mielestäni oppilaat löysivät hienoja arvoja tehtävän haasteellisuudesta huolimatta. Ehkäpä arvojen hahmottamisen ohella oleellista on, että oppilaat pääsevät harjoittelmaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja, kuten monilukutaitoa ja taitoa toimia rakentavassa vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Oppimisen suurinta antia on myös huomata, että opittu ruotsin kielen taito sitoo meidät kielellisesti muihin Pohjoismaihin ja rakentaa yhteistä kulttuuri-identiteettiä.  

Milloin itsearviointi edistää oppimista ja rakentaa uudenlaista arviointikulttuuria?

Ohjaavaa itsearviointia olen toteuttanut opetuksessa niin kauan kuin muistan. Käytännössä tämä on päivittäistä reflektointia luokkahuoneessa. Pysähtymistä oppilaan luona ja kysymistä esimerkiksi, miten hänen työskentelynsä etenee tai mitä hän on siihen mennessä oppinut. Opetussuunnitelman mukaan suurin osa arvioinnista on opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta. On merkitystä, millaisen painon ja sävyn vuorovaikutukselle antaa: Mitä sanoin, vahvistiko sanomani oppilasta, toiminko reilusti ja tasapuolisesti? Parhaimmillaan ohjaava itsearviointi toimii silloin, kun työskentelyn ja oppitunnin tavoitteet ovat kaikilla tiedossa. "Onnistuit ryhmätyöskentelyssä. Kuuntelit toisia ja osasit kertoa omia ajatuksiasi." Tavoitteiden kautta on mahdollista löytää oppilaiden vahvuuksia, esimerkiksi "Vahvuutesi on ryhmätyötaidoissa.", mutta ne myös haastavat opettajaa ja oppilasta silloin, kun pitäisi löytää rakentavia ja sopivia tapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hämmästyttävän usein luokkatilanteessa törmää oppilaiden keskinäisiin vuorovaikutuksen haasteisiin. Koulun arviointikulttuurissa olisikin mielestäni suotavaa yhdessä miettiä, miten oppilaiden keskinäisiä vuorovaikutustaitoja voidaan opettaa ja vahvistaa. Miltä tuntuisi kuulla päivittäin olevansa "tyhmä" tai "hikke", kun on onnistunut jossain. 

Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Tavoitteiden pohtiminen ja oman oppimisen edistymisen tarkastelu suhteessa tavoitteisiin on tärkeä osa myös oppilaan itsearviointitaitojen kehittämistä. Oppilasta ohjataan havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoitus on, että opettajat auttavat oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja. Huolimatta lain säätämästä velvoitteesta ja opetussuunnitelman normituksista oli itsearvioinnin edellytysten tukeminen kuvattu vaihtelevasti Karvin toteuttamassa arviointihankkeessa vuosina 2017-2019. Osassa itsearvioinnin toteutustapoja oli esitelty hyvin laajasti, kun taas toisissa oli vain maininta niiden käyttämisestä (kts. "Että tietää missä on menossa" - Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa 2019). Edelleen julkaisussa todetaan, että itsearviointi vastaa hyvin konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaiseen toiveeseen oppijasta aktiivisena tiedon muokkaajana. Itsearviointitaidot eivät kehity harjoittelematta ja ohjaamatta. Aki Luostarisen & Juuso Henrik Niemisen Arvioinnin käsikirjassa todetaan, että itsearviointitaitoja voi tukea vain ymmärtämällä itsearviointiin liittyvän sisäisen prosessin. Tunnenko opettajana tätä prosessia ja osaanko toteuttaa itsearviointia niin, että se ohjaa ja kannustaa oppimista eteenpäin? 

Opetussuunnitelmassa itsearviointitaidot on integroitu osaksi vieraiden kielten opetuksen tavoitteita esimerkiksi B1-ruotsin oppimäärässä tavoitteissa 3 ja 4 vuosiluokilla 7-9. Käytännössä opetukseen tulee sisällyttää hetkiä, jolloin oppilas harjoittelee taitoa asettaa tavoitteita omalle oppimiselleen, reflektoi niitä ja toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Oppilaan osaamista näiden tavoitteiden saavuttamisessa myös arvioidaan: oppilas osaa asettaa omia kielenopiskelutavoitteitaan ja arvioida opiskelutapojaan. Oppilas osaa toimia vuorovaikutustilanteessa toisia kannustaen (arvosanan kahdeksan osaaminen). Opetushallituksen laatimassa arviointiluonnoksessa syksyllä 2019 itsearviointi oli formatiivista arviointia, ei edellyttänyt dokumentointia eikä vaikuttanut oppiaineesta saatavaan arvosanaan. Kielten opetuksessa puhummekin kieltenopiskelutaidoista, ja oppilaan osaaminen näissä määrittyy sen pohjalta, miten hän kykenee refelktoimaan omia kielenopiskelutaitojaan suhteessa osaamisen kriteereihin. 

Karvi suosittelee arvioinnin suuntaamista vahvuuksien tunnistamiseen ja ottamaan etäisyyttä etenkin ulkoisen ja summatiiivisen arvioinnin kielteiseen maineeseen virheiden ja puutteiden etsijänä. Palaute ja eteenpäin suuntaava ohjaus ovat avaimia erityisesti onnistuneeseen formatiiviseen arviointiin. Tätä toivoisi koko koulun toimintakulttuurin tasolle. Aivan liian usein vahvuuksien tunnistaminen ja onnistumisten huomaaminen jäävät henkilön sisäiseksi puheeksi. Yrittämiset ja onnistumiset sekä niistä saatava palaute luovat merkityksellisyyttä, hyvinvointia ja kannustavat oppimisen äärelle (kts. Palaute on työelämän pienin suuri asia). 

Arviointimenetelmien monipuolistaminen on paitsi jokaisen opettajan myös koko kouluyhteisön vastuulla - Parikoe yksin tehtävän kokeen rinnalla

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisi keväällä 2019 tulokset oppimisen ja osaamisen arvioinnista perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa sekä erilaisia kehittämissuosituksia. Yksi arviointikäytänteitä koskeva kehittämissuositus oli arviointimenetelmien monipuolistaminen niin, että ne mahdollistavat osaamisen osoittamisen eri tavoin. Karvin tulosten mukaan opettajat käyttivät tyypillisimmin arvioinnissaan yksin tehtäviä kokeita ja mm. vuorovaikutteiset arviointimenetelmät olivat kokeita selvästi harvemmin käytössä (kts. Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa). Opettajana tunnistin kuuluvani siihen joukkoon, joka oli käyttänyt oppilailla yksin tehtäviä kokeita. Arviointitulos kolahti! Ajatus parityönä tehtävästä kokeesta jäi hautumaan. 

Perusopetuslaki ja opetussuunnitelma normittavat opettajaa arvioimaan oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä monipuolisesti. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa (OPH 2014, 17). Oppilaita ohjataan käyttämään tietoa itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen sekä uuden keksimiseen (OPH 2014, 20). Työskentelytaitoihin sisältyvät myös taito suunnitella, säädellä ja arvioida omaa työtään, taitoa toimia vastuullisesti ja parhaansa yrittäen sekä taitoa toimia rakentavassa vuorovaikutuksessa (OPH 2014, 49). Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään edistämään vuorovaikutusta sekä työskentelyn moniaistisuutta ja monikanavaisuutta (OPH 2014, 27). 

Parityönä tehty koe ohjaa oppilasta käyttämään hallitsemaansa tietoa vuorovaikutuksessa toisen oppilaan kanssa. Samalla koetilanne voi muodostua oppimistilanteeksi, kun vastauksista keskustellaan yhdessä. Keskustelussa korostuvat oppilaan vuorovaikutustaidot: suostunko yhteistyöhön, kuuntelenko toista, ilmaisenko itseäni selkeästi, uskallanko kertoa oman ehdotukseni ja mielipiteeni, keskustelenko rakentavasti ja toista arvostaen jne. Oppilaille on syytä kertoa etukäteen työskentelyn tavoitteista ja yhdessä miettiä hyvän vuorovaikutuksen piirteitä. Kun työskentelyn tavoitteet ovat kaikilla selvillä, voidaan niitä myös kokeen jälkeen arvioida itsenäisesti, toveriarvioinnilla ja yhdessä opettajan kanssa. 

Kokeilin parikoetta ensimmäisen kerran toukokuussa 2019 8. luokan saksan ryhmäni kanssa ja toistamiseen joulukuussa 2019 sekä 8. ja 9. luokan saksan ryhmieni kanssa. Tilanne oli suurimmalle osalle oppilaista uusi, ja molemmissa ryhmissä 0-2 oppilasta oli osallistunut parikokeeseen aikaisemmin alakoulussa. Arvioinnin lisäksi keskustelua käytiin oppilaiden kanssa siitä, miten työpari valitaan. Jos pari arvotaan, miten opettaja arvioi kunkin osaamista, jos toinen on selvästi osaavampi kielissä kuin toinen. Tässä kohtaa oppilaille täytyi avata työskentelyn tavoitteita tarkemmin ja painottaa, että oppiaineen osaamisen lisäksi arvioinnissa huomioidaan oppilaan työskentelyn taitoja: taitoa toimia yhdessä ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kokeen tehtävät itsessään arvioitiin oppilaan vastausten perusteella. Jokainen oppilas sai vastauksistaan henkilökohtaisen arviointipalautteen, vaikka vastauksia oli mietitty yhdessä. 

Kuva: Sanna Wedman

Oppilaat vastasivat tehtäviin omalle vastauslomakkeelle. Tehtävät olin laatinut qr-koodien taakse. Koetilanne sujui opettajan näkökulmasta hyvin, vaikka haasteitakin ilmaantui. Yksi oppilas pyysi toistamiseen apua tehtäviin opettajalta mutta ohjasin hänet ystävällisesti takaisin parityöskentelyn äärelle ja keskustelemaan tehtävistä ja vastauksista oman työparin kanssa. Yksi työpari työskenteli koko kokeen itsenäisesti ja puhumatta kertaakaan tehtävistä tai vastauksista keskenään. Jälkimmäinen esimerkki jäi pohdituttamaan itseäni eniten, eli miten kannustaa oppilasta vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön toisen oppilaan kanssa hänen omista lähtökohdistaan ottaen samalla työparin huomioon. Mietin myös, jäikö työskentelyn arviointiin epäselvyyttä ja kuinka paljon oppilaita ohjasi kokemus yksin tehtävistä kokeista. Kokeen jälkeen jokainen oppilas kirjoitti palautteen kokeesta ja koetilanteesta qr-koodin takaa löytyvälle Google Forms-lomakkeelle. Palautteessa oppilaat vastasivat kysymyksiin, mikä kokeessa oli parasta, mitä muuttaisin kokeessa, mikä kokeessa oli helppoa ja mikä vaikeaa. 

Oppilaiden vastausten perusteella parikokeessa oli parasta se, että sai työskennellä parin kanssa ja pystyi yhdessä keksiä vastauksen, voi miettiä yhdessä parin kanssa, koe ei tuntunut liian vaikealta ja oli rento tehdä kaverin kanssa, sai varmistettua asian parilta, tekstin lukeminen ja itsestä kertominen saksaksi sekä qr-koodit. Muutosehdotukset olivat vähäisiä, esim. lisää tilaa kirjoittamiseen ja joku olisi halunnut ottaa luetun ymmärtämistehtävän pois ja tehdä kokeen ilman qr-koodeja. Kaikki arvokkaita palautteita! 

Karvin arviointikäytänteitä koskeva kehittämissuositus 1 ohjaa opettajia monipuolistamaan arviointimenetelmiä niin, että ne lisäävät oppimisprosessien läpinäkyvyyttä, mahdollistavat osaamisen osoittamisen eri tavoin ja kannustavat opiskelua. Arviointimenetelmien monipuolistaminen on paitsi jokaisen opettajan myös koko kouluyhteisön vastuulla.